Huono itsetunto vaikuttaa aikamme vitsaukselta. Se ilmenee yhtä lailla päsmäröivässä pomossa kuin nurkkaan vetäytyvässä hiirulaisessakin. Huonoitsetuntoinen ihminen kokee itsensä riittämättömäksi. Hän pyrkii usein peittämään tätä joko ylikorostamalla itseään tai vetäytymällä sivuun sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Jos et tiedä, mitä haluat, määrittyy omanarvontuntosi helposti vertailun kautta. Tästä seuraa, ettei mikään lopulta riitä. Kun et tiedä, mitä resursseja tarvitset, tuntuu järkeenkäyvältä maksimoida resurssit joka alueella. Seurauksena on hamsterikierre: kaikkea pitäisi saada aina lisää.

Pitäisi siis olla huippukunnossa, kauniit kasvot, täydellinen siippa, rahaa miljoona, kaksi ja puoli muksua, rivitalon pätkä Kaitaalta, kultainen noutaja ja farmarivolvo. Eikä edes koko täyskäden haaliminen riitä. Naapurin kartanovolvon rinnalla kun oma veeviiskymppinen näyttää säälittävältä ruipulalta. Ja miljoona on aina vähemmän kuin kaksi miljoonaa.

Keskeistä huonon itsetunnon selättämisessä on ymmärtää, ettei itsetunto liity siihen, mitä sinulla on. Jos se liittyisi, olisi joka ikinen huippumalli ja miljonääri aina onnensa kukkuloilla.

Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on. Se liittyy siihen, mitä sinä teet.

Jos tiedät, minkä tähden teet sitä, mitä teet, pystyt suhteuttamaan omat tarpeesi päämäärääsi. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, tiedät, mitä tarvitset voidaksesi hyvin. Tällöin resurssien maksimointi on turhaa: riittää, että resurssisi riittävät päämääriesi saavuttamiseksi. Samaten vertailu muuttuu turhanpäiväiseksi.

Jos resurssisi riittävät pyrkimyksiisi, ei toisten onnistuminen ole sinulta pois. Ja jos resurssit taas eivät vielä riitä, kohdistuu huomiosi riittävien resurssien hankkimiseen. Tässäkään ei vertailu tuota tulosta.

Jos esimerkiksi tiedät, että elämäntehtäväsi on toimia paikallisen ala-asteen kolmannen luokan johdattajana maailman ihmeiden äärelle, on yksi lysti, jos naapurilla on uudenkarhea Bemari. Tällöin tärkeää on, että tiedät sunnuntai-iltana, että maanantaille valmistelemasi matematiikan tunti täräyttää tenavilta tajun kankaalle.

Kun peruutat kymmenvuotiaan Golfisi maanantai-aamuna naapurin tuliterän baijerilaisen vierestä maantielle, pyörii mielessäsi kateuden mustan pilven sijaan kertolaskukanin mysteeri. Autovalinnalla ei ole onnistumisesi kannalta tuon taivaallista merkitystä, kunhan autosi kuljettaa sinut ehjänä perille. Eikä töissä tarvitse suurennella omilla ansioilla; tiedät pärjääväsi siinä, millä on eniten merkitystä ja uskallat silloin myös tunnustaa heikkoutesi.

Kun tiedät, mitä haluat, saat aikaiseksi tuloksia itsellesi arvokkailla elämänaloilla. Resurssien maksimointi muuttuu hyödyttömäksi, kunhan resurssisi riittävät siihen, mitä oikeasti haluat tehdä. Stephen Hawking tekee huippufysiikkaa pyörätuolista. Ja Usain Bolt taas tuskin hyötyy differentiaalikalkyylista satasia ahmiessaan.

PS. Tuhannet kiitokset vielä kaikille LEINO-kesäseminaariin osallistuneille! Jos et päässyt osallistumaan seminaariin, voit ladata seminaarissa jaetun upouuden Onnellisuus-oppaan maksutta tästä.