Vapaus on nykyaikainen länsimainen ydinarvo. 2000-luvun länsimainen ihminen voi tehdä pitkälti mitä haluaa, kunhan se ei saata toisia vaaraan. Nykyaikana ei tarvitse pelätä inkvisition vainoa tai salaisen poliisin silmää. Näyttää kuitenkin siltä, ettei loputon vapaus tee ihmisistä onnellisia.
Vapaus on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä vapaus on inhimillinen perusoikeus. Toisaalta rajaton vapaus johtaa kuitenkin toiseen epätoivottuun lopputulokseen: mielivaltaisuuteen. Tästä on osoituksena esimerkiksi vapaa kasvatus: vapaan kasvatuksen saaneet lapset eivät pysty toimimaan vaikeissa elämäntilanteissa, vaan pakenevat vastuuta. Vapaus on jättänyt aseettomaksi.
Rajaton vapaus johtaa holtittomaan mielivaltaisuuteen.
Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia. Jos toimit täysin vailla rajoituksia, saat aikaan milloin minkäkinlaisia tuloksia, täysin sattumanvaraisesti. Välillä on hyvä olla, useammin ei.
Vapautta ei voi kuitenkaan rajoittaa ylhäältä käsin. Yksikään armoitettu johtaja ei voi tietää, mikä on tarkalleen hyväksi juuri sinulle. Siksi rajojen tuleekin kummuta omasta arvomaailmastasi. Tällöin keskeiseen rooliin nousee vastuullisuus.
Wieniläispsykologi Viktor Frankl totesi usein, että USA:n itärannikon Vapaudenpatsaalle tulisi pystyttää vastakappale länsirannikolle: vastuullisuuden patsas. Vasta valitsemalla jonkin suunnan elämällesi ja kantamalla siitä vastuun voit saada aikaan kestäviä tuloksia, jotka johtavat omaan hyvinvointiisi.
Ajattelun ammattilainen 
”Vapautta ei voi kuitenkaan rajoittaa ylhäältä käsin. Yksikään armoitettu johtaja ei voi tietää, mikä on tarkalleen hyväksi juuri sinulle. Siksi rajojen tuleekin kummuta omasta arvomaailmastasi.”
Moni luulee ettei elämällä ole tarkoitusta, tai että täällä kuuluu vaan olla (kunnes aika vihdoin korjaa). Aika erikoinen pelityyli!
”Vasta valitsemalla jonkin suunnan elämällesi (ja kantamalla siitä vastuun) voit saada aikaan kestäviä tuloksia, jotka johtavat omaan hyvinvointiisi.”
Ja vastuu tulee ihan automaattisesti siitä, kun välittää ihan oikeasti *jostain*. Eli kun ei koita vain selviytyä tai odotella, vaan ryhtyy aktiiviseksi toimijaksi ja pelaajaksi tässä (peli)maailmassa.
Tavallaan voisi sanoa, että tunnen ”vastuuta” foodiskenestä ja niistä jotka muhun (ja vastauksiini) luottaa, mutta pikemminkin kyse on Liekistä eikä ”no mä nyt teen tän kun tää kerran kuuluu mun vastuualueeseen”.
Sanoisin, et on kahdenlaista vastuuta.
1. Se, joka tulee ”ylhäältä”, sanan maallisessa mielessä (pomolta etc)
2. Ja sitten on se, joka tulee Ylhäältä, eli Hengestä, Sielusta tai mitä sanaa nyt haluaa käyttää – syvältä itsestä.
Edellinen ”vastuu” on tylsää ja ankeaa. Jälkimmäinen euforisen ihanaa.
Kiitos keskustelijoille ja Laurille!
Vastuuta ei voi antaa, se täytyy ottaa. Ottaa vastaan.
Joitain vastuita suorastaan hinkuu ja toisia ei niinkään.
On kovin eriasia vastata raskapussien viennistä tai vessanpesusta, kuin kodin hengen luomisesta ja ylläpidosta.
Tästä päästäänkiin motivaatioon aika näppärästi.
Hanna,
Juuri näin! Vastuun voi ottaa vain itse. Mutta jos ei kanna vastuuta tekemisistään, jää helposti ruikuttamaan siitä, miksi joku ei tule ja pidä huolta. Vasta vastaamalla omista tekemisistään voi toimia aidon proaktiivisesti ja saada aikaan niitä tuloksia, joita itse haluaa.
Olli,
Naulan kantaan! Vastuu, niin kuin moni muu kiva asia maailmassa, on nähdäkseni vesitetty autoritäärisen yhteiskuntamallin kautta. Onneksi maailma muuttuu.
Iso käsi sekä Laurin kirjoitukselle, että Ollin kommentille.
Vapaus on onnellisuuden lähtökohta, mutta ilman Ollin kuvailemaa 2. tyypin vastuuta vapaudesta tulee herkästi tekosyy olla tekemättä mitään. Ihmisen onni tulee merkityksellisten asioiden aktiivisesta tekemisestä eikä jonkun päämäärän passiivisesta kokemisesta.
Tee vapaasti sitä mistä tulee parhaimmat kiksit, ja ota vastuu siitä, että teet sen täydestä sydämestä muiden ihmisten vapautta kunnioittaen.
Juuso,
Kiitos kommentista! Tämä aktiivisuuden ja vastuullisuuden suhde on mielenkiintoinen, täytyy pohtia asiaa lisää.