Suomen poliittinen kenttä koki eilen aika merkittävän mullistuksen, kun uuspuolue Perussuomalaiset nousi kolmen suurimman joukkoon. Nukkuvien puolue on herännyt ja suunnannut toivonsa oikeistopopulismista ja muukalaisvihasta polttovoimansa ottavaan politiikkaan. Eilen illalla Facebook- ja Twitter-virrat täyttyivät toinen toistaan pöyristyneemmistä kommenteista: saiko Suomi nyt sini-punaniskahallituksen?
On toki huolestuttavaa, että sata vuotta vanhoihin tehdastyöideaaleihin ja muukalaisvihaan sitoutunut puolue saa näin valtavaa kannatusta. Maastamuuttoa suunnittelevien kannattaa kuitenkin huomioida, että ehkä hätä ei ole tämän näköinen. Protestipuolue on nyt vallan kahvassa seuraavat neljä vuotta. Onneksi kyse ei ole kuitenkaan diktaattorivallasta.
Suomalainen politiikka tulee toki muuttumaan. Mutta on muistettava kaksi asiaa. Ensinnäkin, vaalikamppailu edellyttää aina kärjistettyä retoriikkaa. Vaikka Perussuomalaisten linjaukset ovatkin humanistisesta näkökulmasta pöyristyttäviä, eivät ne edusta välttämättä edes puolueen yksimielistä linjaa. Toisekseen, yhden puolueen näkemys ei ohjaa koko maan politiikkaa.
Suomessa on yhä edustuksellinen demokratia. Se tarkoittaa sitä, että vaikka eduskunnan enemmistö muodostuukin perussuomalaisista, kokoomuslaisista ja demareista, mahtuu mukaan myös muita ääniä. Samalla Keskusta kumppaneineen asettunee tanakkaan oppositioasemaan ja pitää huolen siitä, että jos vallanpitäjien mopo alkaa karata käsistä, otetaan demokratian järeämmät aseet käyttöön.
Nämä vaalit ovat olleet vilkkaimmat kymmeniin vuosiin. Vaikka tulos ei ole kaikkien mieleen, edustaa se demokratiaa – kansanvaltaa – parhaimmillaan. Tässä kansa on todella noussut ja käyttänyt valtaansa.
Perussuomalaisten vaalivoitto on hälytyssignaali. Asiat eivät ole menneet viime vuosina aivan putkeen – ainakaan kansan enemmistön mielestä. Tälle sireenille kannattaa kallistaa korvaa. Siitä huolimatta kyse ei ole siitä, että Suomi olisi muuttunut yhdessä yössä oikeistovaltioksi. Olemme yhä demokratia – niin hyvässä kuin huonossakin.
PS. Lue tästä myös Frank Martelan loistava analyysi vaalituloksesta.
Ajattelun ammattilainen 
edustuksellinen demokratia: valitulla kansanedustajalla ei ole velvoitetta noudattaa äänestäjän tahtoa suoraan.
Anselmi,
Kyse ei ole varmastikaan parhaasta mahdollisesta järjestelmästä. Mutta tietämistäni käytössä olleista hallintajärjestelmistä tämä on nähdäkseni ainakin yksi parhaista.
tuolla kommentilla yritin korjata tekstissä selvää (pientä) asiavirhettä:
”Suomessa on yhä edustuksellinen demokratia. Se tarkoittaa sitä, että vaikka eduskunnan enemmistö muodostuukin perussuomalaisista, kokoomuslaisista ja demareista, mahtuu mukaan myös muita ääniä.”
ehkä tämä pieni asiavirhe ei nyt kuitenkaan ollut se kirjoituksen ydin? 😀
Joo, tuo jäi ehkä vähän epäselväksi. Tarkoitin ennen kaikkea sitä, että eduskunnassa on paljon myös muiden puolueiden edustajia, jotka osallistuvat päätöksentekoon. Perussuomalaiset eivät siis suinkaan määrää yksin suomalaisen politiikan suuntaa.
tarkoitit varmaan parlamentarismia tms?
En äänestänyt Perussuomalaisia, mutta minua ihmetyttää aina, kun heidän maahanmuuttokriittisyyttään luonnehditaan ”muukalaisvihaksi”. Mistä moinen?
Muuten erinomainen blogipostaus, jota mielellään lähettää eteenpäin.
Jason,
Tässä täytyy kyllä tunnustaa, että oma käsitykseni on muodostunut lähinnä valtamedian perusteella. Oma mielikuvani perustuu esimerkiksi siihen, mitä vaikkapa Halla-ahon näkemyksistä on kirjoitettu. Soinillahan on vaikuttanut olevan ihan maltillinen kanta näihin kysymyksiin.
Maahanmuuttopoliittiset ongelmatkin olisivat ratkenneet ilman tarvetta uudelle puolueelle jos kansanäänestykset olisivat olleet käytössä ja olisi ns. imperatiivinen mandaatti, joka tarkoittaa että vaalilupaukset on pidettävä. Vanhat puolueet siirtävät ongelmia syrjään, ja sitten purkautuessaan ongelmat vievät vanhoilta puolueilta voimat, vaikkakin vain vähäksi aikaa. Persuille tulee käymään kuten SMP:lle ja IKL:llä, siten että korkeintaan kaksi kautta pystyvät pitämään mittavan kannatuksen putkeen, ja ehkä mahdollisesti vielä yhden nousukauden, mutta pitkää tulevaisuutta ei ole. Viimeistään sitten kun maahanmuuttajat ja valtaväestö sekoittuvat siten, että miltei kaikilla on ulkomaalaistaustaa kun katsotaan muutama sukupolvi taaksepäin.
Lauri, ohessa Tuomas Enbusken hieno kirjoitus, joka oikoo esim. Halla-ahoon liittyviä myyttejä. En ole Halla-ahon fani, kuten ei Enbuskekaan, mutta minua harmittaa Perussuomalaisten demonisoiminen tällä saralla. http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66735-miten-ihmisesta-tulee-suomessa-piru
Leo, voi olla mahdollista, että PS unohtuu siinä missä SMP:kin. Huonon opettajan korvaaminen sijaisella ei aina auta, sillä sijainen saattaa olla jopa huonompi kuin opettaja. Tai sitten ei. Joka tapauksessa, on hienoa asua maassa jossa sijaisoptio on olemassa.
Jason,
Reaalipolitiikka etenkin vaalien alla on pitkälle (n. 85%) strategista peliä, joka yritetään naamioida ns. asiakysymyksiksi. Eli puoluetoimistoissa tuumitaan, mistä kummasta niitä ääniä saataisiin, ja sitten ehdokasasettelu laaditaan sen mukaan, kuka saisi ääniä ja mistä. Tietyt ehdokkaat keskeisine aiheineen ennakoidaan vetonauloiksi tietyssä vaalipiirissä: on yksinkertaisesti tehokasta markkinointia, että puolueilla on muutama hyvin mietitty ja paketoitu tuote mietityille kohderyhmille.
Esim. kokoomus pelasi monilla eri korteilla: yhtäältä oli Rydman jyrkällä maahanmuuttopolitiikalla kilpailemassa persujen kanssa, toisaalta Hetemaj kalastelemassa pois demareilta ja vihreiltä maahanmuuttaja- ja yrittäjämyönteisiä ääniä. Stubb laitettiin uudellemaalle, koska siellä tarvittiin vahvaa, karismaattista ääniharavaa kilpailemaan Soinin kanssa.
Se, että jyrkän maahanmuuttajavastaisena tunnettu JHA otettiin persujen listoille oli tietoinen, strateginen valinta kerätä jyrkästi islamia vastustavien ja JHA:n arveluttavaa moraalifilosofiaa kannattavien ääniä, joita tiedettiin entuudestaan olevan todella paljon. Toisin sanoen, se on julkinen puolto ehdokkaan kantojen ja mielipiteiden hyväksynnälle.
Se, mitä puolueohjelmaan kirjoitetaan tai kuinka julkisesti sanoudutaan irti rasismista, on pelkkää retoriikkaa (jota politiikassa piisaa). Katse tekoihin ja käytäntöön, ei korulauseisiin ja julkilausuttuihin ideologiailmauksiin. Persut ovat halunneet JHA:n äänet, joten vastuu seurannaisistakin kuuluu heille.
Onko JHA:n rasismi myytti vai ei, sen voi itse selvittää lukemalla kys. herrasmiehen blogia niiltä osin kuin sitä ei ole jo siistitty. JHA mm. asettelee tilastotietoja miten sattuu ajaakseen omaa agendaansa, eikä vastaa kritiikkiin. Aiemmin JHA piti FB-profiilinsa seinää avoimena, nykyään ei, mutta lyhyen otoksen perusteella ei tämä pyyteetön ”kriittisyys” nyt aivan vakuuta.
Tämä nyt ei ole mitenkään erityisen kyyninen tai pessimistinen kanta, vaan yksinkertaisesti muistutus siitä, että puoluetoimistoissa ollaan aika käytännönläheistä väkeä, kun kyse on vallanjaosta.
Markus,
Kiitos perusteellisesta ja kiihkottomasta kommentistasi. Siihen on helppo yhtyä.
Kommentoisin yhtä kohtaa.
Kirjoitit: ”Se, mitä puolueohjelmaan kirjoitetaan tai kuinka julkisesti sanoudutaan irti rasismista, on pelkkää retoriikkaa (jota politiikassa piisaa). Katse tekoihin ja käytäntöön, ei korulauseisiin ja julkilausuttuihin ideologiailmauksiin. Persut ovat halunneet JHA:n äänet, joten vastuu seurannaisistakin kuuluu heille.”
Mielestäni logiikka pätee hyvin myös sanavalintoja muuttamalla: ”Se, mitä ehdokkaat kirjoittavat vaaliblogeissaan tai kuinka julkisesti he viljelevät maahanmuuttokielteisyyttä, on pelkkää retoriikkaa (jota politiikassa piisaa). Katse tekoihin ja käytäntöön, ei korulauseisiin ja vaaliblogien ideologiailmauksiin.”
Olen täysin samaa mieltä siitä, koska Persut ovat halunneet JHA:n äänet, vastuu seurannaisistakin kuuluu heille.
Jukka Relander sanoi saman kiihkottoman tyylikkäästi taannoin omassa Uuden Suomen blogissaan.
…Jos kohta on sanottava, että eduskunnassa istuu toki 38 muuta perussuomalaista kuin JHA, eikä eduskuntaryhmät ole yleensä mitenkään yksimielistä sakkia, vielä vähemmän sitä persujen kohdalla. Mutta aika raskaan julkisuuteen liittyvän taakan persut ottivat kantaakseen, kun ton JHA:n rekrytoivat, ja luulen että aika monet toista maata olevat persut tulevat katumaan tätä.
Vaaleissa noi silmätikut nousevat toki esille ja niiden kärkevät mielipiteet korostuvat, mutta itse edus- ja valiokuntatyössä mielipide-erot tapaavat nousta framille, ja yhteistyö- ja kompromissihalukkuus ratkaisevat enemmän. Että emmä nyt yöuniani menettäisi, vaikka yks vähän epäilyttävä hahmo sinne ilmestyisikin. 🙂
Jason,
”Mielestäni logiikka pätee hyvin myös sanavalintoja muuttamalla:” …toki pitää muistaa, että sanat on tekoja, ja tahalliset mielipiteenilmaisut yrityksiä suostutella toiset samalle kannalle.
Valitettava seuraus voi olla, että tällainen oikeastaan aika mitätön juttu kuin JHA:n edustajaura tulkitaan jotenkin symbolisesti, ikään kuin Suomen ilmapiiri kääntyisi maahanmuuttajakielteiseksi kuin taikaiskusta. Niin immigrantti- kuin nutipääpuolella. Tää on se probleemi, missä kaikki muut ryhmittymät tulevat joutumaan aika isoihin talkootoimiin.
Joo mä kans jossain vaiheessa harrastin hieman lähdekritiikkiä ja huomasin, että JHA on kyllä todella strategisesti valinnu tilastonsa.
Noh, ainakin seuraavakin Palefacen kiekko myy platinaa.