5 avainteosta Mozartilta

Taide tarvitsee avaimia. Jos on koko ikänsä kuunnellut vain popmusiikkia, Mozartin kuunteleminen on vähän niin kuin kuuntelisi japania. Kyllähän siinä jokin järki tuntuisi olevan, mutta ei sitä kauhean pitkään jaksa puutumatta kuunnella. Oikeanlainen avainteos voi kuitenkin linkata minkä tahansa musiikillisen kielen omaan elämään ja tunnekokemukseen.

Tässä viisi teosta, jotka toimivat nähdäkseni oivallisina avaimina Mozartin tuotantoon.

1. Sinfonia no. 1: I Molto allegro

Ehkä paljastan tässä musiikillisen sivistymättömyyteni, mutta minusta Mozartin ensimmäisen sinfonian ensimmäinen osa on huikea sävelteos. Tämä ei vähiten johdu siitä, että ihmelapsi kynäili teoksen vasta 7-vuotiaana.

Toki ensimmäinen sinfonia on monella tapaa kulmikas verrattuna myöhempien sinfonoiden eleganssiin, mutta siinä on myöskin jotain raakaa alkuvoimaa, joka tempaisee mukaansa.

2. Pianokonsertto no. 21: II Andante

21. pianokonserton toinen osa toimi minulle avaimena Mozartin maailmaan. Ennen kuin tämä teos kolahti, Mozart oli minulle täyttä hepreaa. ”Elvira Madigan” -nimelläkin tunnettu konserton hidas osa avasi kuitenkin kokonaisen sävelten ihmemaan, joka oli ehtinyt pysyä yli 30 vuotta minulle tuntemattomana.

Pianokonsertto on levytetty lukemattomia kertoja. Mielestäni esimerkiksi Daniel Barenboimin levytys Englannin kamariorkesterin kanssa saa kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin.

3. Pianokonsertto no. 27: I Allegro

Mozartin viimeisen pianokonserton ensimmäinen osa on varsinainen melodinen taidonnäyte, jossa piano ja orkesterisoittimet keskustelevat riemastuttavasti keskenään läpi koko sävelteoksen. Konsertossa on myös hurjan hienoja yksityiskohtia, kuten pari kertaa esiintyvä huikea alttoviulujen ja sellojen vastakkaisliike viulujen kanssa. Myös tässä teoksessa Barenboimin tulkinta on erinomainen.

4. Sinfonia no. 40: I Molto allegro

Mozartin tunnetuimpiin sävelteoksiin kuuluva 40. sinfonian ensimmäinen osa on läpisoitettu niin taidemusiikkikonserteissa kuin elokuvien taustamusiikkinakin. Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa Mozart osoitti jälleen ainutlaatuisuutensa säveltäjänä: hän sävelsi sinfoniat 39, 40 ja 41 vain muutaman viikon pituisen ajanjakson aikana.

Tästä kuten yllä mainitusta ensimmäisestä sinfoniastakin on lukuisia erinomaisia levytyksiä. Klassikkona pidetään käsitykseni mukaan yleisesti Karl Böhmin Berliinin filharmonikkojen kanssa Deutsche Grammophonille tekemää levytystä.

5. Serenadi no. 13: II Andante

Myös nimellä ”Eine kleine Nachtmusik” tunnettu teos jousiorkesterille on kenties 40. sinfonian ohella yleisimmin tunnettuja Mozartin teoksia. Ennen kuin aloin ymmärtää Mozartin musiikkia, tämä kappale tuntui minusta lähinnä banaalilta läpikulutettujen teemojensa takia. Tavallaan Mozart kärsii hieman samanlaisista ongelmista kuin vaikkapa J.R.R. Tolkien fantasiakirjallisuudessa: vaikka hänen ideansa ovat olleet aikanaan uraauurtavia, ne on puhkikulutettu ja läpilainattu sellaisessa mittakaavassa, että ne tuntuvat nyt lähinnä itsestään selviltä.

Pieni yösoitto on kuitenkin riemastuttava sarja lyhykäisiä ja nokkelia sävelteoksia, ja voi tuttuutensakin tähden toimia jollekulle oivana avauksena Mozartin sävelkielelle.

5 thoughts on “5 avainteosta Mozartilta

  1. Mainio lista, Mozartia pidetään keskittymistä parantavana musiikkina ja minullakin se on lempityömusiikin joukossa. Itse olisin laittanut avainteosten joukkoon ehkäpä nelosen tai viitosen tilalle Serenadi 10 B-duurin, joka tunnetaan kai paremmin nimellä Gran Partita, mutta tämä nyt on makuasia. (Ko. teos sai kuulemma aikanaan Salierin tajuamaan oman mitättömyytensä säveltäjänä.)

    Hauska sattuma tuo ensimmäinen valintasi, Mozartin alkukauden tuotantoa ei nähdäkseni kamalasti arvosteta, mutta minusta ekat sinfoniat olivat aikansa punk rock, aitoa ja rehellistä 🙂

  2. Lisäisin luetteloon yhden kappaleen: Requiem, johon sisältyy harras Lacrimosa. Se oli Mozartin viimeinen sävellys ja sen viimeisteleminen jäi toisen säveltäjän tehtäväksi.

    Mozartin musiikki puhuttelee kaikkia, seuraavassa siitä yksi esimerkki. Moskovan konservatoriossa järjestettiin iltapäiväkonsertteja sunnuntaisin ja ne lähetettiin radiossa suorana lähetyksenä. Erään sellaisen kuuli Stalin. Hän otti yhteyttä radioasemaan ja pyysi saada äänityksen konsertissa esitetystä Mozartin pianokonsertosta (nro 23), pianisti oli Maria Judina. Puhelimeen vastannut virkailija ei uskaltanut sanoa, että sellaista ei ole. Myöhään sunnuntai-iltana orkesteri kutsuttiin uudestaan paikalle. Yötä myöten konsertti saatiin äänitettyä useiden yritysten jälkeen, ja seuraavana aamuna levy toimitettiin Stalinille. Johtaja pani mukaan kirjeen, että sellainen sielu, joka liikuttuu Mozartin pianokonsertosta, ei voi olla ihan musta. Hän odotti rangaistusta, mutta sitä ei tullut. Kun Stalin kuoli, hänen levysoittimeltaan löydettiin Mozartin pianokonsertto.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s