Vuonna 2008 olin juuri aloittanut väitöskirjatutkimukseni ja kärsin massiivisesta valkoisen paperin kammosta. Tutkimusaiheesta ei meinannut saada millään kiinni, eikä ruudulle syntynyt tekstiä, vaikka kuinka rutistaisi.
Lopulta tuskasteltuani laitoin Amazoniin hakusanaksi ”creativity”. Pakkohan luovuuteen oli jollakin keinolla saada potkua. Aloitin tutkimusmatkani Mihaly Csikszentmihalyin teoksesta Creativity ja Edward de Bonon loistokirjasta Lateral Thinking. Pian innostuin lukemaan luovien supernerojen elämänkertoja. Kun kolusin da Vincin, Edisonin ja Hemingwayn elämänkertoja, huomasin, että onnistumisen, menestyksen ja luovuuden salaisuus olikin tavattoman paljon yksinkertaisempi kuin olin luullut.
Ennen tutkimusmatkaani odottelin usein päiväkausia inspiraation iskemistä. Ja kun loistoideoita ei päähän putkahtanut, tuijotteli valkoinen tietokoneruutu tuimana takaisin. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kun oivallukset eivät pursua valtoimenaan. Mutta kun luin elämänkertoja ja muuta kirjallisuutta, aloin tajuta, että onnistuminen ei taida sittenkään olla rakettitiedettä. Myöhemmin sain selville, että da Vincin, Edisonin, ja Hemingwayn menetelmään ovat turvautuneet myös bisnesgurut Steve Jobs ja Richard Branson. Niin luovien nerojen kuin bisnesohjustenkin menestyksen takana on nimittäin näinkin simppeli juttu:
Tee asioita.
Inspiraation intensiivinen odottelu ei tee kuin pään kipeäksi. Jos sen sijaan tartut toimeen ja alat vaikkapa kirjoittaa tai puuhata muuta itsellesi keskeistä, alkaa tuloksiakin pian tulla kuin itsestään. Alkumatkalla voi toki tulla kompuroitua kerran tai toisenkin. Tästä syystä niin moni jääkin odottelemaan ”täydellistä hetkeä”. Sellaista kun ei kuitenkaan koskaan tule, on kaikkein paras tapa saada hienoja juttuja aikaiseksi tehdä kaikenlaisia juttuja. Osa niistä ei ole hienoja, mutta ennen kuin huomaatkaan, saat jo upeita asioita aikaiseksi.
Maailman huipputekijöillä ei ole sen ihmeellisempiä geenejä tai perhetaustaa kuin sinulla tai minullakaan. He olivat kuitenkin kaikki poikkeuksetta tavattoman puuhakkaita. Tietysti, jos puuha maistuu puulta, ei sitä halua tehdäkään. Siksi onkin tärkeää tutkia, missä oma intohimo loistaa kirkkaimmillaan.
Siinä vaiheessa kun saat kiinni siitä, mitä oikeasti haluat elämälläsi tehdä, et tarvitse kuin yhden salaisen aseen niin, että onnistut ja menestyt. Tee asioita, joka ikinen päivä. Niin saat myös aikaiseksi asioita.
Niin totta!
Tuo paperikammo on vanha tuttu juttu toimittajuuteni alkuajoilta. Prosessikirjoittaminen hävitti sen: kun alkaa vain kirjoittaa IHANMITÄTAHANSA valkoisen muuttamiseksi joksikin muuksi, alkaa mielikin yhdistellä asioita uudelleen, ja ennen kuin huomaakaan, tekstiin – ja ajatuksiin – alkaa heijastua sarastavaa järjen valoa. Luovuus tulee tekevälle.
Kiitos taas Lauri! Kun aloin lopulta ehdottomasti rakastaa itseäni, intuitio ohjaa inspiksiä. Kuinka kauniita ja myötätuntoa pursuavia asioita elämäni onkaan täynnä. Joka hetki 😀
eppur si muove
Toinen puoli tässä asiassa on se, että epätasa-arvo, orjuuttaminen, nälkäkuolemat yms. maailman ongelmat johtunevat myös teoista. Sellainen sanonta on kuin, että: ”ahkera ja tyhmä saa aikaan enemmän kuin laiska ja tyhmä”. Steve Jobsinkin teot voivat olla sellaisia, mitkä eivät välttämättä vie maailmaa oikeaan suuntaan. Intohimoisesti voi tehdä myös pahaa.
Toisaalta jos ei aluksi tee intohimoisesti juurikaan yhtään mitään niin voi olla mahdotonta löytää hyvää intohimoa. Jos ns. valtaa ei ensin saa, ei sitä välttämättä opi koskaan myöskään käyttämään.
Toisaalta voi olla, että voisi olla parasta jos intohimoisesti olisi tekemättä juuri mitään.
Päivitysilmoitus: Menestyjän salainen ase | Opinto-ohjaus | Scoop.it
Tarkoitin siis, että voisi toisaalta olla parasta jos intohimoisesti tekisi sitä, että ei tekisi juurikaan mitään. =)
Tuolla on ojat pullollaan ”maailman huipputekijöitä”, jotka ei koskaan saanu mahdollisuutta toteuttaa puuhakkuuttaan. Tut-tut.
Päivitysilmoitus: 9 askelta merkitykselliseen ja tulokselliseen elämään « Ajattelun ammattilainen
That’s a smart answer to a tricky question