Yksi lempisanonnoistani on Mikael Jungnerin sutkaus: ”Säännön seuraamisen vastakohta on järjen käyttö.” Siinä kiteytyy näppärästi nykyisen liberaalin intelligentsian perusajatus: jos ihmiset saavat itse valita, he kykenevät tekemään parempia päätöksiä kuin jos vaikkapa poliitikot päättävät heidän puolestaan. Usein ihmiset ovat itse lähempänä päätöksentekoa koskevia tekijöitä ja ymmärtävät ne paremmin kuin kaukaa kabineteistaan lakeja säätävät poliitikot.
Nyt tästä sinänsä aika tärkeästä ajatuksesta saatiin väännettyä vaihteeksi ihan kohtalaisen kokoinen jupakka. Suurin piirtein puolet Sääntö-Suomesta riensi lynkkaamaan Jungnerin, koska hänen mielestään on ihan ookoo, jos kaveri tekee nuotion rankkasateessa vaikka alueelle olisikin annettu metsäpalovaroitus. Some-Suomi on eri mieltä. Sama se sataako kaatamalla vai ei. Sääntö on sama kaikille.
Sääntö-Suomi on kuitenkin sääntöineen yksi planeetan hyvinvoivimpia kolkkia. Tähän on simppeli syy: iso osa säännöistä toimii ainakin yleensä.
Säännön seuraamisen vastakohta on järjen käyttö silloin kun järkeä on käytössä. Toisin sanoen, voit rikkoa sääntöä hyvällä omallatunnolla, jos ymmärrät, miksi sääntö on olemassa, mitä se sääntelee ja mitä sen rikkomisesta seuraa. Tämä edellyttää siis sitä, että säännön rikkoja ymmärtää hyvin tilanteen, jossa sääntöä rikkoo – niin kuin voisi ajatella olevan asian laita, jos tekee nuotion rankkasateella. Tilanteen ymmärtävä ja säännön tunteva ihminen voi poiketa totutusta, koska hän ymmärtää, mitä hänen toiminnastaan seuraa. Sen sijaan jos joku asiaa täysin ymmärtämätön poikkeaa säännöstä, on kyseessä useimmiten puhdas idiootti.
Sääntöä voi rikkoa järkevästi vain, jos ymmärtää, miksi sääntö on olemassa ja mitä sen rikkomisesta seuraa.
Säännöt ovat olemassa niitä varten, jotka eivät tiedä, miten jokin elämänala toimii. Säännöt toimivat juuri siksi, että on täysin epärealistinen ajatus, että kaikki viisi ja puoli miljoonaa suomalaista tietäisivät kaiken ihan joka asiasta nuotionteosta maahanmuuttopolitiikkaan tai maantieajosta sorsan suolestamiseen. Jokainen tietää jostain jotain ja muutamasta elämänalasta kenties paljonkin – mutta me kaikki olemme suurimmalla osalla aloista idiootteja. Tällöin hyvä nyrkkisääntö on seurata sääntöä. Sen on näet säätänyt joku sellainen, joka ainakin yleensä tietää, mitä tekee.
Nopeusrajoitukset on notskien tekemisen lisäksi hyvä esimerkki. Nopeusrajoitukset vähentävät ihan tutkitusti liikenneonnettomuuksia. Siitä huolimatta jossain Saksan autobaanoilla saa hanata Mersullaan ihan just niin lujaa kuin haluaa – jos haluaa.
Nopeusrajoitukset ovat olemassa minun kaltaisiani ihmisiä varten. Olen nimittäin aika lailla täysi katastrofi auton ratissa. En minä tajua, miksi Lahdentiellä saa ajaa sataakahtakymppiä mutta Kehä Kolmosella ei. Siksi luotan siihen, että joku minua fiksumpi on asiaa kelannut tovin tai kaksi ja ajan sen mukaan, mitä tien varteen ladatut lätkät sanovat – tai ainakin yritän kovasti.
Se ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, etteikö joku valtateiden valtteribottas tajuaisi milloin voi nostaa kierroksia ja milloin ei. Jos tietää, miksi rajoitukset on säädetty niin kuin ne on, ja jos on hyvä syy niitä rikkoa, on kyse hyvästä järjen käytöstä. Mutta sääntöä voi rikkoa järkevästi vain jos oikeasti ymmärtää, miksi sääntö on olemassa. Meikäläisen kaltaisten maantietumpuloiden kannattaa vaan säätää navigaattori varoittamaan ylinopeudesta ja tehdä niin kuin robottitäti käskee.
Maailma ei muutu paremmaksi ilman näkemyksellistä kansalaistottelemattomuutta – siis fiksua sääntöjen rikkomista. Se ei muutu, elleivät Mikael Jungnerin tyyppiset ajattelijat uskalla keikuttaa venettä ja romuttaa totuttuja asenteita. Jos kaikki seuraisivat ihan jokaista sääntöä ihan koko ajan, voitaisiin ruveta jonottamaan lippuja fritzlangilaiseen liukuhihnatulevaisuuteen.
Samaan aikaan säännöt ovat olemassa, jotta kaikkien ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntijoita.
Säännön rikkominen on järjen käyttöä vain jos säännön rikkoja tietää mitä tekee.
Ajattelun ammattilainen 
Tämä nyt on sinällään ohi kirjoituksesi ansiokkaan pointin ja takertuu esimerkkiin, mutta: oliko siinä kuvassa oikeasti rankkasade? Itse en kyennyt sadetta kuvasta näkemään.
Kaltaisiasi järjen ja tunteen nuoria jättiläisiä tarvitaan hyvässä Suomessammekin puhumaan ääneen suulla suuremmalla! Viisaus ja järjenkäyttö kunniaan sääntöjäkin noudatettaessa! Bravo Lauri!
Jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin ja päinvastoin. Suomalaiset ovat päässeet pitkälle tylsällä sääntöuskollisuudella, mutta nyt siitä alkaa tulla rasite ja kehityksen este. Ongelma vaan on siinä että liian usein sääntöjä rikkoo ne jotka tekee sen toisten vahingoksi. Siksi koulussa(kin) pitää alkaa opettaa kansalaistottelemattomuutta ja tässähän on loistava markkinarako vaikka pelille. Voin myös auttaa asiassa, eli saa kilauttaa.
Se metsäpalovaara säilyy paikallisesta sadekuurosta huolimatta aivan aiheellisena huolena. Pitkän kuivuuden jälkeen metsäpohja, joka siitä kuivuudesta eniten kärsii ja herkimmin syttyy, kuivuu syvemmältä ja pysyy syttymisherkkänä vielä parinkin päivän sateen jälkeen. Että siinä mielessä Jungnerin puolestapuhuminen on tässä tapauksessa hieman sivussa. Tietenkin voisi kysyä paikalliselta paloviranomaiselta, mitä mieltä hän asiasta on, ennenkuin siirtää itsensä visionääristä idiootiksi… ja laajamittaisen metsäpalon sytyttäjäksi.
Paloviranomaiseltahan tuo tieto on lähtöisin. Ei hänen näkemyksensä mitään muuta. Tai sitten saattaa jopa käydä niin, että kokonaisuutta ymmärtämätön viranomainen antaa epäilevälle kansalaiselle luvan sytyttää nuotion sellaisella saarekkeella jota sade ei ole kastellut ja seurauksena on laajamittainen metsäpalo. Viranomainen siis estää kansalaista käyttämästä järkeään ja tekemästä oikeaa valintaa.
Kannatan siis edelleen oman järjen vastuullista käyttöä, hallintoalamaisuuden sijaan.
Mihin perustuu käsityksesi, ettei alueella ollut todellista metsäpalovaaraa? Tai millä perusteella arvioit Kärnän kyenneen arvioimaan tilanteen paremmin kuin ilmatieteenlaitos? Se, että osaa tehdä nuotion hyvin, ei merkitse, että osaa arvioida metsäpalovaaran.
Se, että sataa, ei poista vaaraa. Mistään ei käy ilmi, että nuotioalueella olisi ollut voimakas sade ja että maapohja olisi kostunut pintaa syvemmältä. Metsäpalovaroitus perustuu maan kosteutueen noin kuuden senttimetrin syvyydeltä ja siinä huomioidaan ilman lämpötila sekä sademäärä.
Olkoon Kärnä ja Jungner visionäärejä. Tämä esimerkki kertoo, kuinka vastuuttomia visionäärit voivat olla.
Lempisanonnastasi: säännön seuraamisen vastakohta on säännön rikkominen. Ei ”järjen käyttö”.
Taitavat kaikki nyt tehdä liian pitkälle vietyjä päätelmiä. Et sinäkään voi sanoa vastuuttomuudesta yhtään mitään kun et tiedä todellisesta kosteustilanteesta mitään.
Ihan kaikesta ei tarvitse olla omakätistä tietoa.
Voin sanoa, että ilmantieteenlaitoksen tiedon mukaan tilanne oli sellainen, että metsäpalovaroitukselle oli tarve.
On hyvin epätodennäköistä, että Kärnä tai Junger olisivat itse tehneet mittauksia ja tienneet todellisen tilanteen. Vai luuletko, että tekivät mittaukset?
Jos heidän toimintansa noissa olosuhteissa ei ole vastuutonta, niin ei sitten. Tosin, jos toteamma, ettei tästä ole väliä, vastuuttomuus saa kielenkäytössä uusia merkityksiä, kun käymme läpi tilanteita, joissa ihmiset toimivat vastoin ohjeita tai sääntöjä tuntematta niin tekijöitä, joiden tilaan säännöt tai ohjeet perustuvat.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Lopussa oli tarkoitukseni sanoa, että on käytännösä selvää, ettei kaksikko tuntenut niiden indikaattoreiden tilaa, joiden perusteella varoitus annetaan. Visionäärit toimivat ilman tätä tietoa ja jos se on vastuullista, että tekee päätöksiä ilman tuollaista tietoa, niin vastuullisuuden merkitys laajenee reippaasti. En kiellä, etteikö se voi olla visionääristä, joka ihmisen luonnehdintan näyttäisi usein merkitsevän juuri sitä, ettei v-nääri ole perehtynyt asiaan huolella, vaan on vähän itse ajatellut.
Visionääri on tässä vähän turhan iso sana. Puhuisin mieluummin arkijärjestä. Jos homma on hoidettu hyvin maaliin eli tulipaloa ei ole aiheutettu, niin kaikki ok. Se minkä nuotion sytyttäjä olisi voinut tehdä paremmin on tilanteen kuvaus, eli miten he käytännössä varmistivat turvallisuuden. Tämä oli nyt käsittääkseni todella huonosti hoidettu. Hyvä selvitys olisi todistanut kaverin kyvykkyyden ja toiminut ohjeistuksena lukijoille, mutta nyt toiminnasta jäi vähän ylimielinen vaikutelma.
Ihan arkijärjellä ja kokemuksella, avotulen voi saada leviämään nuotion kipinästä tai nuotion pohjasta. Ensinmainittua ei tapahdu sateella jos maa on millinkin märkä ja huolehtii, että nuotiosta ei lähde isompia kipinöitä silmänkantamattomiin, jossa saattaisi teoriassa olla kuiva kohta. Nuotion pohjasta tuli kyllä lähtee kytemään helposti jos maaperä on sopiva, vaikka olisi syväänkin märkää. Tämän pystyy kyllä hoitamaan kunnon jälkikastelulla, ei kusemalla.
Siispä uskon, että järkeä käyttämällä reilun sateen aikaan on mahdollista tehdä avotuli siten, että tulen leviämisen riski on riittävän pieni suhteessa muihin elämän riskeihin. Koska riski on kuitenkin aina olemassa, tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen ryhtyvän pitää olla valmis kantamaan täysi vastuu mahdollisista seurauksista, myös siitä että innokas viranomainen antaa teosta ”turhan” sakon. Näillä reunaehdoilla kannatan lämpimästi järjen käyttöä, mikä olikin alkuperäisen kirjoituksen osuva pointti. Ja lisään vielä, että jos joku tietää ja kertoo enemmän palojen syttymisriskeistä, niin olen aina valmis tunnustautumaan – en nyt idiootiksi, mutta – erehtyväiseksi ja oppivaksi ihmiseksi, ja olen entistä varovaisempi ensi kerralla, kun rikon sääntöjä.
Zen ja punaisia päin kulkemisen taito.