Sinun tuohtumuksesi on kauppatavaraa

Ensimmäinen reaktioni tunnepitoisiin faktaväitteisiin on yleensä kysyä kolme asiaa. Ensinnäkin, mikä on väitetyn ilmiön otoskoko. Toiseksi, onko väitteelle muita mahdollisia selittäviä tekijöitä kuin esitetty. Ja kolmanneksi, onko kyse korrelaatiosta eli ilmiöiden samanaikaisuudesta, vai kausaatiosta eli siitä että, yksi ilmiö seuraa toisesta.

Verkon uutisjuttujen kohdalla tämä kysymyspatteristo on nykyaikana aika lailla välttämättömyys, jos ei halua tämän tästä haksahtaa yhä juorulehtimäisemmäksi kehittyvän verkkomedian tunneansoihin.

Uutiset eivät ole suinkaan neutraali kuvaus maailmasta, vaan liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on viime kädessä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ei ole mitenkään uusi juttu, että media kärjistää, yleistää yksittäistapauksista ja pyrkii tunnevoimaiseen otsikointiin. Ennen vanhaan nämä jipot koskivat lähinnä juorulehtiä, nykyään näköjään myös ns. ”laatumediaa” – siis niitä uutislähteitä, joiden historiallisista syistä uskomme yhä tuottavan objektiivista uutisointia.

Kaikki verkkomedia toimii kuitenkin viime kädessä saman bisneslogiikan mukaan: kerää klikkejä tai kuole. Jos kaikki lukijat klikkaisivat vain Iltisten otsikoita, ei ”laatumediaa” enää edes olisi. Mediaa ei siis voi oikein ilmiöstä syyttää. Mutta miten voi olla, että jopa tutkijakoulutuksen saaneet ihmiset menevät yhä uudestaan helppoon?

Viime päivinä sosiaalista mediaa ovat vaihteeksi kuohuttaneet ”uudet opetusmenetelmät”. Ylen uutisankka nostaa yhden oppilaan esimerkiksi siitä, miten kokonainen koulu toimii väärin. Kirjoitelma on rakenteeltaan täysin samanlainen, kuin jos jostain koulusta olisi valittu se pahiten koulukiusattu raasu ja yleistetty siitä, että tässä koulussa on tapana, että välitunnilla potkitaan päähän.

Kun otoskoko on yksi, ei ilmiöstä voi todellisuudessa johtaa mitään johtopäätöksiä. Jos otoskoko olisikin riittävä, olisi sitä syytä myös tarkastella suhteessa suurempiin koulukentän ilmiöihin. PISA 2012 -mittauksen perusteella ”vanhoihin opetusmenetelmiin” perustuva koulu tuotti 11% peruskoulusta valmistunutta oppilasta, jotka eivät osanneet lukea kunnolla. Samaten vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että 25% kuudesluokkalaisista on kyllästynyt koulunkäyntiin ja 10% kärsii uupumuksesta. Ylen kohu-uutisen otos puolestaan edustaa peräti 0.0017% osuutta koko ikäryhmästä. Olisiko siis jälkimmäisen otoksen perusteella järkevää siirtyä takaisin ”vanhoihin” menetelmiin, niin kuin enemmistö some-kommentoijista näyttää vaativan?

Tällaisissa kohuissa kyse ei ole tosi asiassa siitä, että käsittelisimme kriittisesti jotain todellista ilmiötä. Kyse on siitä, että kohuotsikointi ja yksittäistapausten yleistäminen synnyttävät voimakkaita tunnereaktioita. Ja näillä tunnereaktioilla puolestaan tehdään bisnestä.

Mediakäytännöt tuskin tästä lähiaikoina muuttuvat – verkkomedian ansaintalogiikka on niin jäätävän simppeli, että täytyisi olla aikamoinen nero, jos sille keksisi kannattavan kilpailijan. Olen myös aika pessimistinen sen suhteen, että verkkokommentoijat vaivautuisivat opettelemaan edes alkeellista medialukutaitoa – onhan kohkaaminen kuitenkin kriittistä arviointia ja ajattelua kivempaa.

Toivoisin kuitenkin, että jokainen somekohkaaja ja -linkkaaja ymmärtäisi, että viime kädessä silloin kun annat tällaisen ”tutkivaksi” journalismiksi naamioidun hutkivan journalismin mennä tunteisiin, sinun tuohtumuksesi on kauppatavaraa.

4 thoughts on “Sinun tuohtumuksesi on kauppatavaraa

  1. Herääkin kysymys, miksi ylipäätään syntyy yksipuolisesti asiaa tarkasteleva kohu? Ehkä tällaiselta kapeakatseiselta massavouhkaamiselta olisi vältytty, jos tämänpäivän aikuiset olisivat aikanaan saaneet koulussa kriittistä medialukutaitoa tai heille olisi annettu eväitä itseohjautuvasti kehittää omaa ajattelukykyään ja lukutaitoaan kriittisyyteen. Nykyaika edellyttää jo nyt, että täällä vaikuttaisi nykyisen opsin hengen mukaisesti ohjattuja aikuisia kansalaisia. Oikeastaan kapeakatseisella näkökulmallaan ihmiset vain osoittavat ja todistavat, että nykymallin opsia olisi tarvittu jo parikymmentä vuotta sitten. Kuinka pitkään haluamme rakentaa oppimisen ja osaamisen mittarit tiedonalakohtaisesti? Entäpä jos oppimista olisikin se, että opitaan elämänhallintataitoja, kriittistä monilukutaitoa, vuorovaikutustaitoja ja elinikäistä oppimisen iloa. Ehkä sitten voisimme paremmin, kokisimme median välittämän viestin antavan meille yhden tavan tarkastella asiaa yhdestä näkökulmasta ja kenties näin antaa sysäyksen pohtia ilmiötä myös laajemmasta perspektiivistä, kommentoida ilmiöstä asiallisesti ja rakentavasti ja halua ottaa asiasta selvää myös hieman laajemmin. Tai sitten haluamme palata vanhaan ja jatkaa myös tulevina sukupolvina motkottamista epäasialliseen sävyyn omasta kapeasta näkökulmasta toisten ja omaa hyvinvoinnin säikeitä katkoen.

  2. Päivitysilmoitus: Todelliseen tutkimukseen perustuva tilannekuva suomalaisesta koulusta nyt ja ennen « Ajattelun ammattilainen

  3. Media ja media on tietojen välityssysreemi eikä muuta. Yritetään tehdä median muodousta jotakin suurta, mitä suurta? Ihmisethän sen tuotokset tekevät kuka mitenkin. Vouhkataan miten pitäisi lukea? Juuri kiin kuin jokainen lukee ja mmårtää tuota osaa, joka on joskus ihan soopaa, merkityksetöntä höpinää. Samat uutiset toistuvat päivästä toiseen, joulla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä ihmsen elämässä edes tiedon takia. Julkimoista kirjoittelu???Pieniä onnettomuuksia?? Poliitiikkojen puheita ja lupauksia vuodesta toiseen? Aina samoja talousuutisia, joissa ei niin hyvin mene nyt. Missä iloiset ja positiiviset ilmiöt? Sotaa tappamista, ilmadton muutoksella peloittelu,josta on puhuttu jo30-40 vuotta,,,,suotta. Nyt tuo aihe nostetti esiin. Media???Mitä suurta siinä on? Bisnes ja huuhaat kuljettaa ja ihmsiä kusetetaan yhä enemmän.

  4. Media ja media on tietojen välityssysteemi eikä muuta. Yritetään tehdä median muodoista jotakin suurta, mitä suurta? Ihmisethän sen tuotokset tekevät kuka mitenkin. Vouhkataan miten pitäisi lukea? Juuri niin kuin jokainen lukee ja ymmårtää tuota osaa, joka on joskus ihan soopaa, merkityksetöntä höpinää. Samat uutiset toistuvat päivästä toiseen, joilla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä ihmisen elämässä edes tiedon takia. Julkimoista kirjoittelu???Pieniä onnettomuuksia?? Poliitiikkojen puheita ja lupauksia vuodesta toiseen? Aina samoja talousuutisia, joissa ei niin hyvin mene nyt. Missä iloiset ja positiiviset ilmiöt? Sotaa tappamista, ilmaston muutoksella peloittelu,josta on puhuttu jo30-40 vuotta,,,,suotta. Nyt tuo aihe nostetti esiin. Media???Mitä suurta siinä on? Bisnes ja huuhaat kuljettaa ja ihmisiä kusetetaan yhä enemmän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s