5 tehokasta tapaa opettaa sosiaalisen mediasi algoritmit käyttäytymään

Sosiaalinen media on noussut viime vuosikymmenen aikana yhdeksi merkittävimmäksi inhimillisen kanssakäymisen muodoksi. Eri somealustojen avulla on mahdollista pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin, tiedottaa omista elämäntapahtumista ystäväpiirille, järjestää bileitä ja vaihtaa ajatuksia aiheesta kuin aiheesta.

Some on kuitenkin viime vuosina näyttänyt meille yhä useammin myös pimeän puolensa. Sosiaalisen median ongelmakäyttö lisää mielenterveyden ongelmia. Kiiltokuvamainen Instagram-elämä saa oman arjen tuntumaan vähäpätöiseltä. Pahimmillaan somessa nostetaan valtaan Trumpin tapaisia kiihkopopulisteja, jotka voivat horjuttaa jopa demokratian peruskiveä.

Suurin ongelma on, että nykyään somekäyttäytäytymistä ohjaavat pitkälti alustojen kehittämät suosittelualgoritmit, jotka suitsematta tarjoavat uutisvirtaan ennen kaikkea voimakkaita tunnereaktioita aiheuttavia postauksia.

Tästä syystä someen syntyy vahvoja kuplaantuneita sidosryhmiä, joilla on ainoa oikea totuus oli sitten kyse rokotteista, maahanmuutosta tai vaikkapa geopoliittisesta tilanteesta.

Vaikka sosiaalisessa mediassa on paljon haasteita, ovat sen positiiviset puolet kuitenkin yhä merkittäviä, vaikka usein jäävätkin nurjan puolen varjoon. Jotta some ei tööttäisi tajuntaamme täyteen kärjistyneitä mielipiteitä, epärealistisia odotuksia ja tunnekuohuja tämän tästä aiheuttavia postauksia, täytyy somealgoritmeja kouluttaa. Onneksi tämä onnistuu nykyään kohtalaisen helposti ainakin suurimmalla osalla alustoista.

Seuraavat vinkit toimivat ainakin Facebookin, Instagramin ja Twitterin uutisvirtojen koulimiseen. Luullakseni niitä voi muunnellen soveltaa myös muille alustoille.

1. Opeta Facebookin algoritmi tarjoamaan kiinnostavampaa kaupallista sisältöä

Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten Facebookin suosittelualgoritmi toimii. Selkeästi se hyödyntää ainakin somekäyttäytymisen lisäksi myös muuta verkkoselailua. Esimerkiksi Facebook-mainonta perustuu osin myös verkkosivuilta lataamiisi evästeisiin. Näin uutisvirtaasi päätyykin paljon sellaisia mainoksia, jotka liittyvät verkkoselailuusi. Voit kuitenkin suitsia verkkomainoksia ja kesyttää algoritmin tarjoamaan oikeasti arvokasta uutisvirtaa.

Aina kun näet mainoksen, joka ei innosta sinua, klikkaa mainoksen ylälaidassa olevaa rastia. Voit myös kertoa Facebookille, miksi ei nappaa, jolloin algoritmi saa vähän lisätietoa siitä, mitä juuri sinulle kannattaa tarjota. Esimerkiksi omasta fiidistäni ovat nykyään kadonneet lähes tyystin kaikenlaiset sattumanvaraiset mainokset, ja lähinnä saan mainoksia musiikkilaitteista ja matkakohteista – mikä on itse asiassa yleensä ihan kivaa.

2. Siivoa uutisvirrastasi tyhjänpäiväisyydet ja turhat tunnereaktiot

Aina kun joku tuttavasi postaa jotain epämiellyttävää, klikkaa samaista sulkurastia kuin yllä. Samalla voit myös vaimentaa kaverin uutisvirrasta 30 päiväksi. Jos tiedät, että joku tuttavistasi postaa tauotta hopeavesi- ja liskoihmisaiheisia juttuja, voit myös lakata seuraamasta heitä – mutta säilyttää silti Facebook-ystävyyden. Tämä onnistuu menemällä kaverin sivulle, klikkaamalla ystävät-nappia ja valitsemalla ”älä seuraa”. (Sivuhuomiona, jos hopeavesi ja liskoihmiset sattuvatkin olemaan juuri sinun juttusi, niin sitten ylläolevaa kannattaa soveltaa ennemminkin siihen, mikä saa juuri sinut pois tolaltasi.)

Facebookin algoritmin päämotiivi on kuitenkin kaupallinen, eli sinut pitää saada klikkaamaan mahdollisimman usein mainoksia ja vuorovaikuttamaan sisällön kanssa. Siksi ainoa keino suitsea kokonaan Facebookin tunnelaukaisimia on sulkea se kokonaan. Näillä konstein pystyt kuitenkin opettamaan Facebookin algoritmin pikku hiljaa tarjoamaan sinulle aidosti innostavaa ja kiinnostavaa sisältöä – ainakin enimmäkseen.

3. Siivoa Instagram-seuraajistasi keijupöly ja kiiltokuvaelämä

Instagramin kohdalla asia on piirun yksinkertaisempi. Et voi samalla tavoin koulia Instagramin algoritmia, koska se tarjoaa vaihtoehdoksi vain epämiellyttävän postauksen raportoinnin. Sen sijaan sosiaalinen asetelma on Instagramissa erilainen kuin Facebookissa, jossa tarkoituksena on muodostaa sosiaalisia verkostoja, joskus myös ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä tuota sinun kannaltasi järkevää sisältöä.

Instagramiin kuvavirtaa on kuitenkin yksinkertaista suitsea valitsemalla seurattavaksi vain sellaisia postaajia, joiden postauksista saat jotain irti. Tuleeko niistä hyvä mieli? Herättävätkö ne ajatuksia? Jos postaukset saavat aikaan vain akuutin kateusreaktion, lakkaa seuraamasta.

Elämä on liian lyhyt tyhjänpäiväiselle somekateudelle.

4. Opeta Twitter-feedisi tavoille

Twitter on näistä alustoista ehkä kiinnostavin algoritmin suitsemismielessä. Yhtäältä sen algoritmi on ainakin pintapuolisesti samantapainen kuin Facebookin. Se tarjoaa myös samanlaisia työkaluja algoritmin opettamiseen: klikkaamalla twiitin oikeasta ylälaidasta voit valita ”Twiitti ei kiinnosta”, jolloin Twitterin uutisvirta tarjoaa sinulle vähemmän samantyyppisiä juttuja.

Tein alkuvuodesta Twitterin kanssa kiinnostavan kokeen. Siivosin uutisvirrastani kaikki kärjistäviä ja poliittisia mielipiteitä esittävät twiittaajat ja lisäsin seurantaan erityisesti inspiroivia twiittaajia, kuten NASA:n tieteentekijöitä ja erilaisia tiede- ja filosofiafeedejä. Samaten myös piristys- ja meemifeedejä, joista ehkä hauskin on Daily David Tennant as Fennec Fox. Tammi-helmikuun ajan Twitter-fiidini olikin jatkuva innostuksen ja inspiraation lähde – tai siis oli 24. helmikuuta asti. Sen jälkeen joka toinen uutisvirtani twiitti koski Ukrainan sotaa. Ja vaikka kuinka yritin siivota uutisvirtaa, sota pysyi päällimmäisenä twiittiteemana.

En tarkoita yllä sanotulla, että meidän pitäisi sulkea korvamme erilaisilta soraääniltä tai maailman tapahtumilta. Päin vastoin – some on loistava alusta myös toisin ajatteleviin tutustumiseen. Koen kuitenkin, että saan riittävästi näkyvyyttä esimerkiksi maailmantilanteeseen tsekkaamalla päivittäin Ylen ja Hesarin sekä hakemalla viikoittain myös perspektiiviä erilaisilta uutissaiteilta BBC:stä Al Jazeeraan.

Minun tai kenenkään muun hyvinvointia ei kuitenkaan edistä seurata graafisia kuvauksia maailman kauheuksista viisi kertaa tunnissa. Tämän takia somealgoritmejä kannattaa kouluttaa.

5. Vaihda Twitter-virtasi aikajanaperustaiseksi

Vaikka Twitterin algoritmissa tunnepitoinen sisältö tuntuu istuvan tiukemmassa kuin vaikkapa Facebookissa, se tarjoaa kuitenkin somesiivoukseen muihin alustoihin nähden ylivoimaisen ratkaisun. Ennen vanhaan somevirrat olivat kronologisia, eivät graafiin perustuvia tai algoritmisia. Toisin sanoen, postaukset ilmestyivät sivulle sitä mukaa kun niitä postattiin, eivät sen mukaan, mistä tekoäly kuvittelee saavansa sinusta tymäkimmän tunnereaktion.

Twitter on kuitenkin taannoin palauttanut tämän ihanan toiminnon valikoimiinsa. Kun klikkaat kotisivulla oikeassa yläkulmassa olevaa tähtikuviota, voit valita sieltä, perustuuko uutisvirtasi algoritmiin vai aikajärjestykseen. Kun valitsin maaliskuun lopulla twiiteilleni aikajärjstyksen, viime kuukaudet viserrysvirtani on ollut täynnä avaruuskuvia, kvanttifysiikkaa – ja David Tennantin näköisiä aavikkokettuja.

Sosiaalinen media haastaa nykyään maailmaamme ja maailmankuvaamme. Samalla se tarjoaa ennennäkemättömän tavan pitää yhteyttä laajaan ihmisjoukkoon. Meidän ei ole pakko valita olevamme joko kaupallisen algoritmin uhreja tai poistua somesta kokonaan. Voimme myös hyödyntää yllä olevia menetelmiä ja kouluttaa algoritmit tuottamaan ideoita, inspiraatiota ja hyvää mieltä.

Olen sataprosenttisen varma, että näillä konstein pystyt muutamassa viikossa kääntämään somekokemuksesi positiiviseksi inspiraation lähteeksi, joka ruokkii ajatteluasi, mielikuvitustasi ja jopa innostaa ilman, että joudut jatkuvasti negatiivisten uutiskuvien tai kateutta aiheuttavan epätodellisen kiiltokuvaelämän pommitukseen.

Sosiaalinen media, niin kuin lähes kaikki muukin teknologia, on mainio renki mutta huono isäntä. Opettamalla some-algoritmisi tavoille muokkaat sosiaalisesta mediastasi juuri sinulle parhaiten toimivan kokonaisuuden.

Älä ole robotti

Tällä hetkellä jatkuva puheenaihe on tekoälyn vallankumous. Iso paha tietokone tulee ja
vie työpaikat. Jäljelle jää ainoastaan työtä runoilijoille ja abstraktin taiteen osaajille.

Pelko on liioiteltu.

Tekoäly on käytännössä vain läjä algoritmeja: suorita tehtävä A, jatka sitten tehtävään B.
Tämän hetken edistyksellisin tekoäly noudattaa tätä samaa logiikkaa ja toteuttaa käskyjä hyvinkin lineaarisesti askel kerrallaan. Askeleet voivat olla monimutkaisia, kuten koneälyllä mahdollistetun näkökyvyn tapauksessa. Tarvitaan äärimmäisen monimutkainen oppimiskykyinen neuroverkko, jotta kone osaa tunnistaa valokuvasta esimerkiksi tavallisen toripulun. Mutta tämä algoritmi ei pysty pysähtymään kesken tehtäväänsä miettimään elämän tarkoitusta. Se suorittaa annetun tehtävän tarkasti ja huolellisesti.

Algoritmi kulkee uomaa pitkin kohti sille annettua päämäärää. Joskus algoritmi on niin
monimutkainen, että koodin tekijät eivät aluksi tiedä, mihin kone lopulta päätyy. Matka on kuitenkin aina looginen: pisteestä A pisteeseen B. Se ei koskaan kulje pisteestä A pisteeseen BANAANI.

Mainitsimmekin jo uomakipittäjät –  nuo filosofi Esa Saarisen esittelemät oliot. Uoma-
kipittäminen tarkoittaa sellaista elämää, jossa jokainen harmaa arkipäivä seuraa toistaan
samalla tavoin. Tavat ja rutiinit ohjaavat hamuamaan neuvottelupöydässä toista munkkia.
Ruoat toistavat toisiaan, televisio-ohjelmat ja kaupassakäynnit määrittävät rytmin elämälle.

Ilmiö on tuttu varsinkin pienten lasten perheissä. Aika kuluu perustarpeiden turvaamiseen. Käydään töissä. Käydään kaupassa. Tehdään ruokaa. Siivotaan jos ehtii. Laitetaan lapset nukkumaan. Katsotaan jakso lempisarjaa. Nukahdetaan puolessa välissä.
Tällainen elämä on algoritmin seuraamista. Tarkkaa kipittämistä omassa pienessä uomassamme. Kuljemme aamun A:sta illan I:hin.

Toistuvat kokemukset ovat tietenkin ihania. On mukava istua kivojen työkavereiden
kanssa lounaalla tai lauantai-illan saunassa uudelleen ja uudelleen. Mutta jos ihmiselämä
jäätyy algoritmiksi, aivot puutuvat ennen pitkää. Itse asiassa koska aivot ovat alati
muovautuva elin, juurruttaa algoritminen elämä myös aivoihin eräänlaisen biologisen
algoritmin: hermoverkon, jossa syötteestä A seuraa aina toiminta B.

Käyttämällä luovuuttamme saamme pään nousemaan hetkeksi uomasta ja rikottua hermoverkkojen ratoja. Luovuutemme avulla pystymme käymään läpi vaihtoehtoja siitä, mikä kaikki voisi olla mahdollista.

Uomasta käsin on kuitenkin helppo kieltäytyä kohteliaasti kokeilemasta uutta. On helpompi pitää katse tiukasti A:ssa ja sanoa ei uudelle ruoalle, jota olisi hauska tehdä, koska aikaa ei tänään siihen ole. Emme sisusta asuntojamme uudelleen. Emme kirjoita rakkausrunoja.
”Koska en osaa.”
”Koska ei minulla ole aikaa.”
”Koska en nyt halua.”
”En jaksa.”
Klassikko: ”Ei se ole ennenkään toiminut.”
Tätä kuulee harvemmin: ”Haluan ennemmin olla ihmisalgoritmi.”

Mitä enemmän poikkeat totutusta ja turvallisesta – omasta uomastasi – sitä enemmän
oikeasti koet asioita ja sitä enemmän olet läsnä.

Jos nyt muistelet omaa elämääsi taaksepäin, vaikka viime viikkoa, mitä muistikuvia sinulle tulee mieleen? Nämä muistikuvat ovat todennäköisesti juuri poikkeuksia algoritmistasi. Tapasit tuttavan, jota et ollut nähnyt pitkään aikaan. Puhelimesi tipahti ja näyttö meni rikki. Ystävän tekemä ruoka oli hämmästyttävän hyvää.

Viime kädessä asia on niin kuin Jonna Tervomaa kiteyttää kappaleessaan Saa kukoistaa:
”Tie on tylsä, mennään siis tien syrjään. Täällä kukkii maa ja rikkaruohotkin rauhassa saa
kukoistaa.”

Joskus kannattaa mennä tien syrjään.

Siitä kohtaa alkaa mahdollisuuksien maailma.

Teksti on ote tiistaina 21.1.2020 ilmestyvästä uudesta kirjastamme PIM! Olet luova. Kirjoitimme kirjan pikkuveljeni Paavon kanssa, joka on suunnitellut kansainvälisiä mainoskampanjoita muun muassa Finnairille, Nokialle ja Aurinkomatkoille. Olemme koonneet kirjaan ajatuksiamme luovuudesta sekä kokoelman työkaluja, joista on meille ollut töissämme iloa ja hyötyä. Tutustu kirjaan täältä.