5 tehokasta tapaa opettaa sosiaalisen mediasi algoritmit käyttäytymään

Sosiaalinen media on noussut viime vuosikymmenen aikana yhdeksi merkittävimmäksi inhimillisen kanssakäymisen muodoksi. Eri somealustojen avulla on mahdollista pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin, tiedottaa omista elämäntapahtumista ystäväpiirille, järjestää bileitä ja vaihtaa ajatuksia aiheesta kuin aiheesta.

Some on kuitenkin viime vuosina näyttänyt meille yhä useammin myös pimeän puolensa. Sosiaalisen median ongelmakäyttö lisää mielenterveyden ongelmia. Kiiltokuvamainen Instagram-elämä saa oman arjen tuntumaan vähäpätöiseltä. Pahimmillaan somessa nostetaan valtaan Trumpin tapaisia kiihkopopulisteja, jotka voivat horjuttaa jopa demokratian peruskiveä.

Suurin ongelma on, että nykyään somekäyttäytäytymistä ohjaavat pitkälti alustojen kehittämät suosittelualgoritmit, jotka suitsematta tarjoavat uutisvirtaan ennen kaikkea voimakkaita tunnereaktioita aiheuttavia postauksia.

Tästä syystä someen syntyy vahvoja kuplaantuneita sidosryhmiä, joilla on ainoa oikea totuus oli sitten kyse rokotteista, maahanmuutosta tai vaikkapa geopoliittisesta tilanteesta.

Vaikka sosiaalisessa mediassa on paljon haasteita, ovat sen positiiviset puolet kuitenkin yhä merkittäviä, vaikka usein jäävätkin nurjan puolen varjoon. Jotta some ei tööttäisi tajuntaamme täyteen kärjistyneitä mielipiteitä, epärealistisia odotuksia ja tunnekuohuja tämän tästä aiheuttavia postauksia, täytyy somealgoritmeja kouluttaa. Onneksi tämä onnistuu nykyään kohtalaisen helposti ainakin suurimmalla osalla alustoista.

Seuraavat vinkit toimivat ainakin Facebookin, Instagramin ja Twitterin uutisvirtojen koulimiseen. Luullakseni niitä voi muunnellen soveltaa myös muille alustoille.

1. Opeta Facebookin algoritmi tarjoamaan kiinnostavampaa kaupallista sisältöä

Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten Facebookin suosittelualgoritmi toimii. Selkeästi se hyödyntää ainakin somekäyttäytymisen lisäksi myös muuta verkkoselailua. Esimerkiksi Facebook-mainonta perustuu osin myös verkkosivuilta lataamiisi evästeisiin. Näin uutisvirtaasi päätyykin paljon sellaisia mainoksia, jotka liittyvät verkkoselailuusi. Voit kuitenkin suitsia verkkomainoksia ja kesyttää algoritmin tarjoamaan oikeasti arvokasta uutisvirtaa.

Aina kun näet mainoksen, joka ei innosta sinua, klikkaa mainoksen ylälaidassa olevaa rastia. Voit myös kertoa Facebookille, miksi ei nappaa, jolloin algoritmi saa vähän lisätietoa siitä, mitä juuri sinulle kannattaa tarjota. Esimerkiksi omasta fiidistäni ovat nykyään kadonneet lähes tyystin kaikenlaiset sattumanvaraiset mainokset, ja lähinnä saan mainoksia musiikkilaitteista ja matkakohteista – mikä on itse asiassa yleensä ihan kivaa.

2. Siivoa uutisvirrastasi tyhjänpäiväisyydet ja turhat tunnereaktiot

Aina kun joku tuttavasi postaa jotain epämiellyttävää, klikkaa samaista sulkurastia kuin yllä. Samalla voit myös vaimentaa kaverin uutisvirrasta 30 päiväksi. Jos tiedät, että joku tuttavistasi postaa tauotta hopeavesi- ja liskoihmisaiheisia juttuja, voit myös lakata seuraamasta heitä – mutta säilyttää silti Facebook-ystävyyden. Tämä onnistuu menemällä kaverin sivulle, klikkaamalla ystävät-nappia ja valitsemalla ”älä seuraa”. (Sivuhuomiona, jos hopeavesi ja liskoihmiset sattuvatkin olemaan juuri sinun juttusi, niin sitten ylläolevaa kannattaa soveltaa ennemminkin siihen, mikä saa juuri sinut pois tolaltasi.)

Facebookin algoritmin päämotiivi on kuitenkin kaupallinen, eli sinut pitää saada klikkaamaan mahdollisimman usein mainoksia ja vuorovaikuttamaan sisällön kanssa. Siksi ainoa keino suitsea kokonaan Facebookin tunnelaukaisimia on sulkea se kokonaan. Näillä konstein pystyt kuitenkin opettamaan Facebookin algoritmin pikku hiljaa tarjoamaan sinulle aidosti innostavaa ja kiinnostavaa sisältöä – ainakin enimmäkseen.

3. Siivoa Instagram-seuraajistasi keijupöly ja kiiltokuvaelämä

Instagramin kohdalla asia on piirun yksinkertaisempi. Et voi samalla tavoin koulia Instagramin algoritmia, koska se tarjoaa vaihtoehdoksi vain epämiellyttävän postauksen raportoinnin. Sen sijaan sosiaalinen asetelma on Instagramissa erilainen kuin Facebookissa, jossa tarkoituksena on muodostaa sosiaalisia verkostoja, joskus myös ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä tuota sinun kannaltasi järkevää sisältöä.

Instagramiin kuvavirtaa on kuitenkin yksinkertaista suitsea valitsemalla seurattavaksi vain sellaisia postaajia, joiden postauksista saat jotain irti. Tuleeko niistä hyvä mieli? Herättävätkö ne ajatuksia? Jos postaukset saavat aikaan vain akuutin kateusreaktion, lakkaa seuraamasta.

Elämä on liian lyhyt tyhjänpäiväiselle somekateudelle.

4. Opeta Twitter-feedisi tavoille

Twitter on näistä alustoista ehkä kiinnostavin algoritmin suitsemismielessä. Yhtäältä sen algoritmi on ainakin pintapuolisesti samantapainen kuin Facebookin. Se tarjoaa myös samanlaisia työkaluja algoritmin opettamiseen: klikkaamalla twiitin oikeasta ylälaidasta voit valita ”Twiitti ei kiinnosta”, jolloin Twitterin uutisvirta tarjoaa sinulle vähemmän samantyyppisiä juttuja.

Tein alkuvuodesta Twitterin kanssa kiinnostavan kokeen. Siivosin uutisvirrastani kaikki kärjistäviä ja poliittisia mielipiteitä esittävät twiittaajat ja lisäsin seurantaan erityisesti inspiroivia twiittaajia, kuten NASA:n tieteentekijöitä ja erilaisia tiede- ja filosofiafeedejä. Samaten myös piristys- ja meemifeedejä, joista ehkä hauskin on Daily David Tennant as Fennec Fox. Tammi-helmikuun ajan Twitter-fiidini olikin jatkuva innostuksen ja inspiraation lähde – tai siis oli 24. helmikuuta asti. Sen jälkeen joka toinen uutisvirtani twiitti koski Ukrainan sotaa. Ja vaikka kuinka yritin siivota uutisvirtaa, sota pysyi päällimmäisenä twiittiteemana.

En tarkoita yllä sanotulla, että meidän pitäisi sulkea korvamme erilaisilta soraääniltä tai maailman tapahtumilta. Päin vastoin – some on loistava alusta myös toisin ajatteleviin tutustumiseen. Koen kuitenkin, että saan riittävästi näkyvyyttä esimerkiksi maailmantilanteeseen tsekkaamalla päivittäin Ylen ja Hesarin sekä hakemalla viikoittain myös perspektiiviä erilaisilta uutissaiteilta BBC:stä Al Jazeeraan.

Minun tai kenenkään muun hyvinvointia ei kuitenkaan edistä seurata graafisia kuvauksia maailman kauheuksista viisi kertaa tunnissa. Tämän takia somealgoritmejä kannattaa kouluttaa.

5. Vaihda Twitter-virtasi aikajanaperustaiseksi

Vaikka Twitterin algoritmissa tunnepitoinen sisältö tuntuu istuvan tiukemmassa kuin vaikkapa Facebookissa, se tarjoaa kuitenkin somesiivoukseen muihin alustoihin nähden ylivoimaisen ratkaisun. Ennen vanhaan somevirrat olivat kronologisia, eivät graafiin perustuvia tai algoritmisia. Toisin sanoen, postaukset ilmestyivät sivulle sitä mukaa kun niitä postattiin, eivät sen mukaan, mistä tekoäly kuvittelee saavansa sinusta tymäkimmän tunnereaktion.

Twitter on kuitenkin taannoin palauttanut tämän ihanan toiminnon valikoimiinsa. Kun klikkaat kotisivulla oikeassa yläkulmassa olevaa tähtikuviota, voit valita sieltä, perustuuko uutisvirtasi algoritmiin vai aikajärjestykseen. Kun valitsin maaliskuun lopulla twiiteilleni aikajärjstyksen, viime kuukaudet viserrysvirtani on ollut täynnä avaruuskuvia, kvanttifysiikkaa – ja David Tennantin näköisiä aavikkokettuja.

Sosiaalinen media haastaa nykyään maailmaamme ja maailmankuvaamme. Samalla se tarjoaa ennennäkemättömän tavan pitää yhteyttä laajaan ihmisjoukkoon. Meidän ei ole pakko valita olevamme joko kaupallisen algoritmin uhreja tai poistua somesta kokonaan. Voimme myös hyödyntää yllä olevia menetelmiä ja kouluttaa algoritmit tuottamaan ideoita, inspiraatiota ja hyvää mieltä.

Olen sataprosenttisen varma, että näillä konstein pystyt muutamassa viikossa kääntämään somekokemuksesi positiiviseksi inspiraation lähteeksi, joka ruokkii ajatteluasi, mielikuvitustasi ja jopa innostaa ilman, että joudut jatkuvasti negatiivisten uutiskuvien tai kateutta aiheuttavan epätodellisen kiiltokuvaelämän pommitukseen.

Sosiaalinen media, niin kuin lähes kaikki muukin teknologia, on mainio renki mutta huono isäntä. Opettamalla some-algoritmisi tavoille muokkaat sosiaalisesta mediastasi juuri sinulle parhaiten toimivan kokonaisuuden.

3 faktaa, jotka #aamiaisgate kertoo mediasta, somesta ja pääministeristä

Suomen pääministeri Sanna Marinin ympärillä pyörinyt #aamiasgate on ollut Suomen pääuutinen nyt vajaan viikon verran. Tavallaan on ihan suloista, että meidän maamme asiat ovat ilmeisesti sen verran hyvällä tolalla, että muutamien eurojen suuruisesta ateriakorvauksesta saadaan veivattua raivokas “korruptioskandaali”. Vertailun vuoksi, siinä, missä Marinin perheen ruokakuluja on maksettu keskimäärin viiden euron edestä per ateria, esimerkiksi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kauneudenhoitoon on käytetty lähes kymppitonni kuussa. Jostain Putinin palatseista puhumattakaan. Tässä näyttää kuitenkin kyse olevan ylipäätään ihan puhtaasta uutisankasta, joka ei ole korruptiota nähnytkään.

Kohu lähti sensaatiojournalismiin erikoistuneen Iltalehden jutusta, joka toki ihan ansiokkaasti nosti esiin kysymyksen siitä, pitäisikö yhteiskunnan rahoilla maksaa tällaisia kuluja. Kysymys kohdistettiin nopeasti pääministeri Sanna Mariniin huolimatta siitä, että käytäntö on tullut yleiseksi vuonna 2006 käyttöön otetussa ministeripalkkiolaissa. Yleisesti ottaen poliitikkojen nauttimia etuja kannattaa toki tarkastella kriittisesti, semminkin, koska poliitikot säätävät ne lait, jotka sanotut edut turvaavat. Tässä tapauksessa kuitenkaan nykyinen pääministeri ei ole tiettävästi ollut osallinen näiden säännösten laatimisessa.

Jos katsotaan faktat kuntoon, on asia oikeastaan melko yksiselitteinen. Tuloverolain 70. pykälässä todetaan valtioneuvoston jäsenen määrätyistä eduista seuraavasti: “Veronalaista tuloa ei ole etu kansanedustajan toimeen tai valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä oikeudesta maksuttomaan matkustamiseen eikä pääministerin tehtävään liittyvä asuntoetu siihen kuuluvine palveluineen.” Pääministerin asuntoetu, mukaan lukien siihen kuuluvat palveut, on siis yksiselitteisesti verotonta.

Mitä nämä palvelut sitten ovat? Tämä on puolestaan määritelty Valtioneuvoston virka-asuntoa koskevassa Valtioneuvoston kanslian päätöksessä, joka on päivätty 17.8.2010. Siinä todetaan muun muassa, että “Pääministerin virka-asuntoon kuuluvia muita palveluita ovat muun ohella ruokailuun liittyvät palvelut. Valtioneuvoston edustustilojen Kesärantaan sijoitettu emäntä huolehtii virka-asunnon ruokapalveluista.” Jos asiassa jotain epäselvyyttä on, koskee se lähinnä sitä, voidaanko tämä Valtioneuvoston kanslian tekemä linjaus laskea tuloverolain 70. pykälässä mainittujen palveluiden piiriin. Tästä syystä Valtioneuvoston kanslia on tehnyt Verohallinnolle asiasta lausuntopyynnön.

Asiaan liittyvä epäselvyys koskee siis pääministerien etuuksien verotusta yleensä. Se ei koske millään tavalla nykyistä pääministeriä muilta osin, kuin että hän sattuu olemaan työnkuvaansa kuuluvan edun nauttija juuri nyt.

Kohusta voi kuitenkin oppia ainakin kolme asiaa. Kohu kertoo ensinnäkin sen, miten sensaatiojournalismi toimii. Vaikka Iltalehden jutussa oli ihan asiallinen ydinkysymys, itse juttu on puhdasta spekulaatiota ja johdattelua. Kyse on retorisesta kikkailusta, jolla esiin tullut epäkohta saadaan paisutettua kokoaan kertaluokkaa suuremmaksi. Iltalehden funktio ei ole kertoa tosiasioita tai harjoittaa laatujournalismia. Se tekee viihdettä takoakseen voittoa omistajilleen.

Toiseksi, nykyinen sosiaalisen median kaikukammio vahvistaa tätä faktojen jälkeistä todellisuutta ennestään. Sen sijaan, että väittämät pitäisi perustella tosiseikoin, tai että väitteiden esittäjiä pitäisi tarkastella lähdekriittisesti, riittää, että twiittaa vaikkapa jonkun sanoneen, että joku käyttää ehkä rahaa johonkin. Jos twiitti osuu hermoon, se voi levitä kuin kulovalkea. Sitten ollaan totuudenjälkeisen maailman ytimessä: asiat ovat niin, jos ne siltä tuntuvat. Sensaatiojournalismin voitontavoittelu ja sosiaalisen median hyväksynnäntavoittelu tukevat toisiaan saumattomasti. Kumpikin voittaa sitä enemmän, mitä tuohtuneemmiksi joukot saadaan lietsottua. Mitä enemmän klikkejä, sitä enemmän tuloja.

Lopuksi, aamiaiskohu kertoo jotain myös suomalaisesta politiikasta ja erityisesti nykyisestä pääministeri Sanna Marinista. Jos nimittäin suurin vaalihuuman yhteyteen syntynyt kohu koskee viime kädessä ehkä hieman huolimattomasti säädettyä etua, viestii se siitä, että ehkä meidän poliitikkomme ovatkin pohjimmiltaan ihan asiallista sakkia. Toki heilläkin on sen seitsemää sorttia luontaisetuja, jotka on kenties ihan syytäkin syynätä läpi. Samalla kannattaa pitää mielessä, että poliitikkojen, ja etenkin pääministerin, työ on ihan älyttömän vaativaa. On ihan perusteltua myöntää tiettyjä etuja, jotta ministerit voivat keskittyä olennaiseen, eli fiksuun lainsäätämiseen ja hallintoon. On niitä luontaisetuja muillakin toimialoilla.

Viime kädessä Sanna Marinin ympärille kohua kyhänneet saanevat kuitenkin siipeensä. He eivät ehkä ole huumassaan tajunneet retoriikan ihan alkeellisinta perussääntöä, nimittäin sitä, että myös se, mikä jää sanomatta kertoo sanotun kohteesta paljon. 

Jos suurin kohu, mikä pääministeristä saadaan aikaan koskee hänen toimenkuvaansa kuuluvaa ateriaetua, se kertoo kyllä jotain ihan kiinnostavaa ministeristä itsestään. Nimittäin sen, että hän saattaakin olla pohjimmiltaan aivan kunnollinen ihminen.

Facebook tietää sen, mitä sinä et vielä tiedä

Hurahdin muutama vuosi sitten retrolenkkareihin. Lempikenkiäni ovat Karhun 70- ja 80-luvun tyyliin suunnitellut lenkkarit. Ongelmana on, että jostain kumman syystä lähes joka ikisen retrolenkkarin suunnittelussa on noudatettu samaa äärettömän epäkäytännöllistä ohjenuoraa: kenkien pohjat ovat lähes poikkeuksetta valkoiset. Se nyt ei vielä haittaisi mitään, mutta kun kenkää reunustaa vielä sentin–parin pohjareunus, on selvää, etteivät popot selviä edustuskunnossa kevään kurakeleillä.

Etsin pitkään ja epätoivoisesti patenttiratkaisua valkoisten kenkien ja kengänreunusten putsaamiseen – turhaan. Pinttynyt kura kun ei tavallisella pesuaineella noin vain irtoa. Turvauduin jopa valkoiseen kenkälankkiin, joka tietenkin rapisi iltaan mennessä pois. Viimein mieleeni tuli turvautua nykyajan tiedonlähteeseen numero yksi: sosiaaliseen mediaan.

Näpyttelin Facebookiin kysymyksen: “Osaisiko joku neuvoa valkoisten lenkkareiden putsaamisessa?”

Ei aikaakaan, kun kommenttirivi alkoi täyttyä toinen toistaan käyttökelpoisemmista ehdotuksista. Viimein eräs vanha tuttu ehdotti käyttämään niin sanottua “taikasientä”.* Hain sienen lähikaupasta ja hyökkäsin innosta puhkuen ensimmäisen lenkkarin kimppuun. Kuin taikaiskusta kuralätäköistä pinttynyt lika alkoi haihtua joka pyyhkäisyllä. Pian kengän alkuperäinen kuulas väri alkoi ilmaantua jälleen näkyville.

Nykyaikana löydät tietoa asiasta kuin asiasta salamannopeasti internetistä. Yhä useammin tarvitsemasi tieto löytyy kuitenkin nopeimmin omasta tuttavapiiristäsi. Sosiaaliset verkostosi eivät vain auta pitämään yhteyttä vanhoihin kavereihisi. Ne avaavat myös aivan ennennäkemättömän tiedon aarreaitan, joka vielä muutamia vuosia sitten oli käytännössä tavoittamattomissasi.

Tiedämme kaikki valtavan paljon asioita, joista on hyötyä toisillemme. Sosiaalisen verkoston avulla voimme jakaa tuon tiedon salamannopeasti. Facebook tietää, mitä sinä et vielä tiedä.

* Tuhannet kiitokset vielä Johannalle loistavasta vinkistä.

5 tehokasta konstia, joiden avulla saat Facebookista aina hyvän mielen

Facebook on kiistatta sosiaalisen median valtias. Yhteisöpalvelun käyttäjiä on miljoonakaupalla, ja kilpailijat jäävät kauas taakse. Samalla kun vanhat luokkakaverit löytää kätevästi Facebookista, pakenee palvelusta kuitenkin myös jatkuvasti ihmisiä.

Syyt ovat monenlaisia. Useimmiten perimmäisenä syynä esitetään se, että palvelusta tulee tavalla tai toisella pahalle tuulelle. Joko kaverien känniörvellyspäivitykset, hassut kissavideot ja zombie-kutsut ärsyttävät, tai Farmville-koukkuun jääminen ahdistaa.

Facebookista ei kuitenkaan tarvitse paeta; voit myös kääntää esiin yhteisöpalvelun parhaat puolet. Esittelen tässä viisi tehokasta konstia, joiden avulla saat säädettyä Facebook-tilisi sellaiseksi, että tulet sen avulla lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle.

1. Piilota valittajat

Tämä on nähdäkseni hyvinvointia edistävän Facebook-tilin sääntö numero yksi. Kaverisi ovat varmasti ihastuttavia ihmisiä. Mutta kaikki Facebook-tuttavasti tuskin tuottavat poikkeuksetta ilahduttavaa tai hyödyllistä sisältöä. Samalla tavoin kuin oivaltavat ja positiiviset statuspäivitykset ilahduttavat, vetävät negatiiviset ja valittavat huomiot myös oman suusi mutruun.

Tämän takia kannattaakin piilottaa sellaisten kavereiden statuspäivitykset, jotka ärsyttävät tai joista tulee pahalle tuulelle. Tämä ei ole epäluottamuslause ystäviäsi kohtaan. Mutta sinun velvollisuutesi Facebook-kaverina ei ole joutua seuraamaan joka ikisen puolituttusi kitinää päivästä toiseen.

Kun piilotat valittajat, jäävät jäljelle ne tuttavasi, jotka laittavat statuspäivityksiinsä oikeasti mielenkiintoista ja arvokasta materiaalia. Näin Facebook-statusvirtasi toimii innostavana ja ilahduttavana kollektiivisena alitajuntanasi samaan tapaan kuin käyttäessäsi Twitter-tiliä osana laajennettua mieltäsi. Ja jos läheisellä ystävälläsi on todellisia huolia sydämellään, hän osaa varmasti ottaa yhteyttä muutenkin kuin Facebook-päivittämällä.

Statuksen saat piilotettua viemällä hiiren statuspäivityksen oikealle puolelle ja klikkaamalla sinne ilmestyvää rastia.

2. Seuraa sellaisia fanisivuja, joista tulet hyvälle tuulelle

Etsi Facebookista sellaisia kirjoja, elokuvia, tv-sarjoja ja bändejä, joista pidät. Voit myös etsiä idoleittesi fanisivuja sekä yrityksiä ja yhteisöjä, joista pidät. Jopa harrastuksillesi löytynee jonkinlainen fanisivu. Näin saat statuspäivitykseesi juuri sinulle mieleisimpiin asioihin liittyviä uusia oivalluksia ja informaatiota, josta on sinulle hyötyä.

Kannattaa kuitenkin tarkkailla, saatko fanisivuilta todella sellaista informaatiota, joka on joko hyödyllistä, tai josta tulet hyvälle tuulelle. Monet bändit esimerkiksi julkaisevat sarjatulella keikkatietojaan ympäri maailmaa. Ja vaikka olisitkin keikalle menossa, ei Radioheadin Bolognan keikka-aikataulu ole varmaankaan sinulle tärkeää tietoa. Tällöin bändin status-virta kannattaa piilottaa samaan tapaan kuin epämiellyttävät statuspäivityksetkin.

3. Osallistu aktiivisesti keskusteluun

Kommentoi tai merkitse peukulla aktiivisesti sellaisia statuspäivityksiä, joista tulet hyvälle tuulelle. Näin osallistut päivityksestä seuraavaan keskusteluun ja saat parhaassa tapauksessa uusia ja arvokkaita oivalluksia.

Facebook ilmoittaa aina, kun joku on kommentoinut peukuttamaasi päivitystä. Näin pysyt myös ajan tasalla keskusteluissa. Keskusteluissa vuorovaikutat myös ystäväsi verkoston kanssa, joten sosiaalinen elinpiirisi laajenee parhaassa tapauksessa suotuisasti tätä kautta.

4. Vältä nettipelien pelaamista

Farmville on varmasti tosi kiva ja koukuttava. Mutta koukuttavuudella on kääntöpuolensa. Usein tuntikaupalla nettipeliä hakattuaan on turhautunut ja jännittynyt olo. Niin kuin mistä tahansa addiktiosta, myös nettipeleistä tulee krapula.

Jos kaipaat kevyttä tekemistä tylsyyden selättämiseksi, kokeile nettipelin sijaan esimerkiksi StumbleUpon -palvelua. StumbleUponin avulla voit tappaa aikaa tylsyyden välttämiseksi, mutta samalla löydät jatkuvasti aidosti innostavaa ja ilahduttavaa uutta tietoa. Näin vältät nettipelikoukun ja krapulaisen digiahdistuksen.

5. Mieti, ennen kuin päivität

Facebook-tilisi on yksi päivän piristyksiä siinä vaiheessa, kun verkostoidut siellä juuri niiden ystäviesi kanssa, joiden kanssa toimimisesta tulee hyvä olo. Varmistamalla, että myös omista statuspäivityksistäsi on iloa kavereillesi, on tulos moninkertainen.

Mieti siis aina pieni hetki, ennen kuin lisäät jonkin huomion, linkin tai vaikkapa hauskan kissavideon statuspäivitykseesi. Mieti, päivitätkö vain omaksi iloksesi – vai voiko päivityksestäsi olla oikeasti iloa myös muille. Facebook on sosiaalinen media juuri siksi, että sen avulla synnytät parhaillaan aivan uudenlaista sosiaalista vuorovaikutusta, joka ei olisi mahdollista ilman digitaalista mediaa. Ja sosiaalisen median laadun määräävät yksin käyttäjät – sinä mukaan lukien.

Voit laajentaa digitaalista elinpiiriäsi myös tutustumalla Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaaseen. Voit ladata sen maksutta täältä.