Stressi on mielikuvituksen tuotetta

Ihminen on kenties ainoa eläinlaji, jonka stressihormonituotanto nousee tämän tästä, vaikkei ainuttakaan uhkaa ole näköpiirissä. Tyypilliset stressinaiheuttajat kuten vaaran aiheuttajat, meteli tai ahtaat paikat saavat enemmän tai vähemmän joka ikisen ötökän pois tolaltaan. Mutta vain ihminen on niin nokkela, että keksii vetää hormonitoimintansa solmuun ihan omaksi huvikseen.

Valtava osa stressinlähteistä on mielikuvituksen tuotetta.

Michel de Montaigne sanoi aikanaan osuvasti näin: ”Elämääni on mahtunut lukematon määrä kamaluuksia. Suurin osa niistä ei ole koskaan toteutunut.” Kun alat kuvitella sitä, että teini-ikäiselle lapselle käy vaihto-oppilasvuotena kalpaten tai että YT-neuvotteluissa tulee kenkää, aktivoituu limbinen järjestelmäsi ihan samalla tavoin kuin jos nokan edessä tönöttäisi sapelihammastiikeri, tai luolasta pitäisi puikkia tuli kantapäillä pöpelikköön. Mutta kun siinä edessä ei ole yhtään mitään. Valtava osa huolenaiheistamme on lähes puhdasta fiktiota; suurin osa stressiä aiheuttavista uhkakuvista kun ei toteudu koskaan.

Tästä syystä erilaiset läsnäolo- eli mindfulness-tekniikat toimivat niin hyvin stressikierrosten alentamiseen. Kun hengität syvään tai teet 15 minuutin kävelylenkin, huomaat, ettei siinä edessä tönötä mitään vaarallista. Parhaassa tapauksessa saat käännettyä mielikuvituksesi raiteen positiivisemmaksi.

Kun alat uhkakuvien sijaan kartoittaa päämääriä ja ratkaisumahdollisuuksia, ei stressistä ole pian jäljellä kuin muisto vain.

5 nopeaa menetelmää stressin selättämiseen

Syksy alkaa olla hyvässä vauhdissa, ja enemmistö suomalaisista on palannut työpaikalle. Vuoden loppua kohti vauhti kuitenkin vaan kiihtyy entisestään. Suomi pitää saada valmiiksi kaksi kertaa vuodessa: jouluksi ja juhannukseksi. Kierrosten kasvaessa myös stressitasot nousevat. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, eikä ajatus enää kulje.

Ihmisen aivot eivät ole juuri kehittyneet biologisesti viimeisen 60 000 vuoden aikana. Samalla kulttuurievoluutio on kuitenkin ajanut heittämällä biologisen perimämme ohitse. Luolamiehen aivot toimivat hyvin peltotyössä tai mammuttimetsällä. Ne kyykkäävät kuitenkin alta aikayksikön nykyaikaisessa tietotyössä.

Onneksi on kuitenkin olemassa koko joukko menetelmiä, joiden avulla työperäistä stressiä on mahdollista helpottaa merkittävästi. Tässä linjaan viisi nopeaa niksiä stressin selättämiseen.

1. Hengitä

Lao Tse on sanonut aika fiksusti näin: jos elät menneisyydessä, olet masentunut; jos elät tulevaisuudessa, olet ahdistunut; jos elät nykyhetkessä, voit hyvin. Harmi vaan, että etuotsalohkomme on piuhoitettu nimenomaan tähyämään tulevaisuuteen ja tarkkailemaan mennyttä.

Iso osa kuvittelemistamme uhkakuvista ei koskaan toteudu. Silti niitä ajattelemalla saamme hormonitoimintamme ihan yhtä solmuun kuin jos hengenvaara todella uhkaisi. Tässä nykyhetkeen pysähtyminen palauttaa nopeasti hormonitoiminnan tasapainon ja laskee merkittävästi stressitasoja. Jos siis päätä alkaa puristaa, lopeta se, mitä ikinä oletkaan tekemässä ja hengitä. Vedä syvään henkeä niin, että vatsa pullistuu. Puhalla sitten ilma ulos. Toista kolme kertaa, ja huomaat, että olet taianomaisesti palautunut tulevaisuuden pelkokuvasta takaisin tutun ja turvallisen työpöytäsi ääreen.

2. Kävele

Istuminen tekee ihmiselle pahaa. Sillä siunaaman hetkellä, kun istahdat aloillesi, lakkaa rasva-aineenvaihdunta toimimasta kunnolla ja läski alkaa kertyä vyötärölle. Ihmisen ruumis on tehty liikkumaan, ei tönöttämään paikoillaan. Pelkkä yhden askeleen ottaminen auttaa jo virkistämään aineenvaihduntaa.

Jos häläpälä ja työpaineet käyvät ylitsevuotaviksi, löytyy apu myös liikkeestä: poistu byroosta ja tee varttitunnin kävelylenkki, vaikkapa korttelin ympäri. Kävely tasaa aivotoimintaasi ja palauttaa rauhallisen ja tasaisen pulssin. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että lyhyt kävelylenkki puistossa tai metsässä vaikuttaa ADHD-lapsiin yhtä tehokkaasti kuin Ritalin-tabletti. Sama pätee meihin aikuisiin.

3. Etsi rauhallinen paikka

Eräässä koulutuksessani kuulin loistavan niksin työtilan rauhoittamiseksi. Jos työskentelet avokonttorissa, ja deadlinet paukkuvat päälle, etsi rauhallinen paikka. Varaa itsellesi neuvottelutila ja mene sinne tekemään töitä.

Tässä on kaksi hyvää puolta: ensinnäkin tällöin kalenterisi näyttää kollegoillesi, että olet jo palaverissa, joten on epätodennäköisempää, että joku buukkaisi juuri tähän muuta menoa. Ja toisekseen, rauhoittamalla työskentelytilasi teet otsalohkoosi tilaa niin, että keskittyminen on ylipäätään mahdollista.

4. Sulje puhelin, sähköposti ja muut häiritsijät

Tämä niksi on niin yksinkertainen, etten tajua, miten se ei ole vähintään lakisääteinen kaikkien tietotyötä tekevien työpaikoissa. Joka ikinen plim-ääni tai puhelimen pirahdus vie tarkkaavaisuutesi pois siitä, mitä olet juuri nyt tekemässä.

Ihminen voi pitää enimmillään mielessä noin seitsemän asiaa, ja jos sähköposti laulaa tämän tästä, ei keskittymisestä tule mitään. Jos siis haluat tehdä jotain keskittymistä vaativaa, sulje puhelin, sähköposti ja muut plim-äänten aiheuttajat siksi aikaa.

5. Ota tehtäväkenttäsi haltuun

Kirjoita ylös viisi kaikkein akuuteinta hankettasi. Siis ne kaikkein karvaisimmat möröt, jotka juuri tällä hetkellä tulevat yöuniisi. Määrittele sitten jokaiselle yksi konkreettinen askel: esimerkiksi puhelinsoitto tai sähköpostin kirjoittaminen, joka vie projektia eteenpäin. Kun olet konkretisoinut tehtäväsi näin, aloita nyt heti. Tee ensimmäinen konkreettinen toimi – ja katso, kuinka hankalimmatkin projektit alkavat edetä kuin itsestään.

Kuten Mark Twain kerran sanoi, onnistumisen salaisuus on aloittamisessa; ja aloittamisen salaisuus on siinä, että pilkot suuret tehtävät pieniin osiin ja käyt heti ensimmäisen kimppuun.

PS. Avasimme viikko sitten Filosofian Akatemian upouuden LYKEION-oppimisympäristön. Maksuttomassa oppimisympäristössä voit tutustua kurssimateriaaleihimme ja vaikkapa opiskella kursseja omatoimisesti. Mukana on myös supersuosittu USAIN – Ajattelunhallinta -kurssimme, jonka avulla työperäistä stressiä voi vähentää merkittävästi. Tutustu ja rekisteröidy oppimsympäristöön täällä.

Neljä askelta läsnäoloon

Mindfulness, läsnäolo, on tällä hetkellä kova juttu niin psykologian tutkimuksessa kuin yrityskentälläkin. Kohkaamme aivan liikaa katse kohti tulevaa tai menneitä muistellen. Samalla nykyhetki jää huomaamatta.

Hetkessä olemista on kuitenkin mahdollista harjoittaa monin eri tavoin. Tässä loistavan SuperBetter-ohjelman esittelemä tapa pysähtyä nauttimaan hetkestä:

1. Vedä syvään henkeä niin, että tunnet rintakehäsi pullistuvan.
2. Kiinnitä huomiota johonkin fyysiseen tuntemukseen kehossasi.
3. Kuuntele tarkkaan ympärilläsi olevia ääniä.
4. Etsi näköetäisyydeltä jotain sellaista, jota et ole koskaan aikaisemmin huomannut.

Flow ja mindfulness – virtaus ja läsnäolo

Osallistuin taannoin Neuroleaderhip Instituten Suomen osaston järjestämään kokoukseen, jossa käsiteltiin ilmiötä nimeltä mindfulness. Olen aiemmin törmännyt käsitteeseen lähinnä hengellisessä kirjallisuudessa, mutta nyt mindfulnessin eli läsnäolokokemuksen merkitys avautui uudessa valossa. Aiemmin olen liputtanut paljon flow- eli virtauskokemuksen puolesta.

NLI:n kokouksessa oivalsin, että flow tarvitsee vastaparikseen läsnäolon.

Sekä virtaus- että läsnäolokokemus perustuvat molemmat täydelliseen keskittymiseen. Flow-tila on toiminnallinen tila, jossa täysi huomio on käsillä olevassa asiassa. Tällöin rintakehä täyttyy lämmöstä, ja jopa oma käsitys itsestä ja ajan kulusta katoaa.

Virtauskokemuksen ongelmana on, että se ei katso fyysisen hyvinvoinnin perään. Vaikka liika flow onkin aika kaukaa haettu ongelma suurimmalle osalle informaatiopommituksen keskellä kamppailevia länsimaalaisia, ei sitä voi kuitenkaan jättää huomiotta. Myös hyvää voi saada liikaa. Tästä syystä virtauskokemus tarvitseekin vastakappaleekseen läsnäolon.

Välillä on nimittäin erittäin tärkeää pysähtyä tarkastelemaan, mitä ympärillä tapahtuu. Läsnäolokokemuksessa keskittyminen on yhä täysin käsillä olevassa asiassa. Mutta nyt olet täysin tietoinen siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Keskittynyt tietoisuutesi vaeltaa asiasta toiseen – siitä, miltä isovarpaassasi tuntuu siihen, mitä ääniä kadulta kuuluu. Tietokoneen vaimeasta hurinasta mielesi perukoilla vaeltavaan oivallukseen. Olet yhä täysin keskittynyt niin kuin flow-tilassakin – mutta tietoisesti täysin läsnä.

Innostuin taannoin lukemassani Tony Schwartzin loistokirjassa Be Excellent at Anything esitettyyn ajatukseen siitä, että ihmisen optimitila on pulssi: vaihtelu kahden toiminnallisen navan välillä. Aktiivisuus vaatii vastaparikseen lepoa. Kirittäminen vaatii vastaparikseen hyväksyntää. Ja flow, näin luulen, vaatii vastaparikseen läsnäolon.

Flow-tilaa sanotaan usein optimaaliseksi kokemukseksi. Rohkenisin väittää, että optimitila on kuitenkin se, jossa flow vaihtelee tasaisesti läsnäolon kanssa. Tällöin olemme täysin keskittyneet siihen, mitä teemme. Välillä uppoamme siihen niin, että unohdamme itsemme täysin – ja välillä pysähdymme ihmettelemään juuri tämän hetken kauneutta.

PS. Ajattelun ammattilainen syyslomailee viikon 42. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 24.10.