Startup-yrittäjyyden salat julki

Startup-maailma on alati huomion kohteena niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtäältä menestyviä yrittäjiä Johanna Smårosista Maija Itkoseen, Mårten Mickosista Ilkka Paanaseen juhlitaan talouslehtien sivuilla. Samaan aikaan startup-maailman epäkohtia on alettu ymmärtää nostaa myös yleiseen keskusteluun, jotta ala kehittyisi paremmaksi.

Startupit mahdollistavat sekä yksilöllisen kasvun että yhteiskunnallisen vaikuttavuuden aloilla asioita, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olisivat olleet suurimmalle osalle ihmisistä täysin tavoittamattomissa. Startupit voivat olla merkittävässä roolissa myös maailman visaisimpia ongelmia ratkottaessa, koska ne kykenevät usein perinteisiä organisaatioita nopeampiin kokeiluihin ja innovaatioihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalainen startup-skene on noussut yhdeksi maailman elinvoimaisimmista ja se tavoittaa yhä useampia. Silti tunnetut ja toimivat ratkaisut ovat yhä usein vain pienen sisäpiirin tavoitettavissa.

Viime huhtikuussa Aalto-yliopiston opiskelijaekosysteemin Kiuas-yrityshautomon vetäjät Aaro Isosaari ja Niklas Hellström esittivät, että tähän pitää tulla muutos. Sekä Aaro että Niklas olivat innostuneet Helsingin yliopiston ja Reaktorin kehittämästä Elements of AI -verkkokurssista. Kun Aaro ehdotti, että startup-yrittäjyydestä tehtäisiin samanlainen helposti lähestyttävä ja kaikille saatavilla oleva yliopistotasoinen verkkokurssi, ajatus herätti saman tien laajaa innostusta.

Starting Up -kurssin julkistus Slushin päälavalla 21.11.2019.

Itse kurssin kehitysprosessi oli hämmentävä nopeudessaan ja startup-henkisessä ketteryydessään. Aallon yrityskoulutusyksikössämme Aalto Ventures Programissa idea otettiin avosylin vastaan. Yliopiston johto lähti heti tukemaan projektia, erityisesti tuotantotalouden laitoksen johtaja Risto Rajalan ja opetuksen vararehtori Petri Suomalan kannustuksella. Reaktorilta markkinointijohtaja Ville Valtonen otti nopeasti kopin teknisestä toteutuksesta.

Työstimme ensimmäisen kurssiluonnoksen valmiiksi elokuun lopussa Aaron ja Niklaksen sekä Maki.vc:n sijoittaja ja Aalto-yliopiston opiskelija Josefiina Kotilaisen kanssa. Kursisisältöjä laativat myös AVP:n opetuksesta vastaava Sami Tuomi, Reaktorin copywriter Travis Larson sekä tietysti Reaktorin huikea teknologiatiimi Vas Zayarskiyn ja Soile Niemelän johdolla. Lisäksi Kiukaan ja Makin väki pyysi mukaan myös viitisentoista Suomen menestyneintä yrittäjää kertomaan, mikä oikeasti toimii. Pari viikkoa sitten Josefiina julkisti kurssin Slushin päälavalla.

Suomen startup-skene on nyt tullut ensimmäisen vuosikymmenensä päähän. Seuraava vuosikymmen alkaa pian. Sen ytimessä on kaikkien mukaan ottaminen, yhdessä tekeminen ja erityisesti maailman polttavien ongelmien ratkaisu. Verkkokurssi Starting Up on yksi askel kohti yhteisöllisen ja inklusiivisen startup-yrittäjyyden seuraavaa vuosikymmentä.

Verkkokurssi Starting Up löytyy osoitteesta www.starting-up.org. Se on kaikille avoin ja ilmainen. Aalto-yliopiston ja muiden suomalaisten korkeakoulujen opiskelijat voivat saada kurssin suorituksesta kaksi opintopistettä.

Taivas ja helvetti

Osallistuin eilen Terho Puustisen ja Mika Mäkeläisen Taivas+Helvetti -kirjan julkistamistilaisuuteen. Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös uusi yrityskonsepti The Pop Up Company.

Taivas+Helvetti -teoksessa 21 yrittäjää kertoo kokemuksistaan. 18 yrittäjää on onnistunut, niin kuin sokeuduttuaan valosuunnittelijaksi (!) ryhtynyt Jukka Jokiniemi, joka pyörittää nykyään miljoonabisnestä; kymmenien pieleen menneiden pelien jälkeen Angry Birdsin kumppaneineen pyöräyttänyt Niklas Hed; tai peruskoulun keskiarvolla 6.8 pelimaailman huipulle ponnistanut Supercell-guru Mikko Kodisoja.

Mutta kaikki yritystarinat eivät pääty menestystarinoihin. On myös niitä, jotka Berndt von Frenckellin tapaan joutuvat laittamaan lapun vuosisatoja suvussa pysyneen yrityksen luukulle. Mutta edes yrityksen konkurssi ei ole yrittäjälle maailmanloppu. Niin kuin Jari Sarasvuo totesi tilaisuudessa, joskus on kuoltava eläessään jotta voi uudistua.

Tilaisuudessa monet yrittäjät kertoivat kokemuksistaan. Huikeinta antia olivat kaksi alle parikymppistä Nuori Yrittäjyys Ry:n kautta oman yrityksensä perustanutta pojankloppia. Erityisesti Valtteri Vainion loppukaneetti tiivisti kaiken olennaisen yrittäjyydestä. Pian 18 vuotta täyttävä Vainio on perustanut muun muassa peräkärryjä valmistavan yrityksen. Hän totesi: ”Ei mulla mitään muuta viisautta ole kuin että yrittää täytyy vaan kauheasti. Sillä tavalla mä aion pärjätä.”

Mutta tämä on hurja juttu.

Tilaisuudessa lanseerattiin myös The Pop Up Company -niminen uusi yritys. Yrityksen ovat perustaneet Mika Mäkeläinen ja Kari Aalto, ja sen takana on suomalaisen yritysmaailman terävintä kärkeä Risto Siilasmaasta Matti Vanhaseen.

Yhteiskunnallisen yrityksen tarkoituksena on tulla Suomen suurimmaksi nuorisotyöllistäjäksi. Sen päämääränä on ohjata nuoria perustamaan omia pienempiä ja suurempia yrityksiä. Työllistää itsensä; työllistää kaverinsa. Kokeilla kaikenlaista ja katsoa, mistä oma intohimo todella löytyy. Missä oma intohimo todella kohtaa maailman tarpeet.

The Pop Up Company pyrkii madaltamaan jo nyt Suomessa matalalla olevaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Nyt ei tarvita kuin yrittäjäasennetta ja idea; se riittää.

Kun nuori yrittäjänalku keksii vaikkapa, että hän voisi olla innostunut sisustamisesta, voi The Pop Up Company yhyttää hänet yhteen uutta toimistoaan kalustavan pienyrityksen kanssa. Aluksi toimeksianto voi tarkoittaa Ikea-kalusteiden kokoamista; mutta kuka tietää mitä kaikkea uudesta yhteydestä voi versoa, eritoten jos Pop Up -yrittäjä on aitoa intoa täynnä.

Anu Manner tiivisti olennaisesti monien suomalaisten asenteen yrittäjiä kohtaan. Hänen kotonaan yrittäjiä pidettiin ”huijareina, jotka ajavat Mersua rusetti kaulassa”. Tosi asiassa suurin osa nykyajan yrittäjistä on ihan tavallisia ihmisiä; monia heistä ajaa eteenpäin aito intohimo tekemistä kohtaan.

Tunnelma tilaisuudessa oli huippuluokkaa. Satojen ihmisten yleisö otti Savoy-teatterissa esitetyn viestin riemuiten vastaan. Kyllä, me tarvitsemme lisää yrittäjiä. Ei, me emme tarvitse pakkoyrittäjiä, joille työ on raskasta raatamista. Me tarvitsemme lisää innostusta; lisää kokeilun mahdollisuuksia; lisää esimerkkejä siitä, miten onnistutaan. Ja myös siitä, miten epäonnistutaan. Että sekin on ihan okei. Sitten noustaan taas pystyyn ja yritetään uudestaan.

Kaikki eivät voi ruveta yrittäjiksi, eikä kaikkien tarvitsekaan. Mutta ne, joita ajaa polttava intohimo jotakin uuden tekemistä kohtaan – oli kyse sitten peräkärryistä, peleistä tai design-lampuista – mahdollistavat meille ihan uudenlaisen maailman; optimistisen maailman.

Kuulin taannoin, että kulttuurit, joissa keskustelu on dystooppista – siis uhkia maalailevaa – kuihtuvat. Kulttuurit, joissa keskustelu on utooppista – siis tulevaisuudenuskoista – taas kukoistavat. Mutta entäpä jos keskustelu olisikin eutooppista? Utopian etymologia on u-topos, ei-paikka. Eutopian taas eu-topos, hyvä paikka. Siis mitä jos keskustelu olisikin hyvää paikkaa rakentavaa? Keskittyisi siis siihen, mitä voisimme konkreettisesti tehdä juuri nyt, jotta vaikkapa Suomesta tulisi kymmenessä vuodessa eutopia, hyvä paikka?

Taivas+Helvetti -kirjan ja The Pop Up Companyn lanseeraustilaisuudessa mieleen piirtyi uusi eutooppinen Suomi: sellainen paikka, jossa ideat kohtaavat tekijät, ja tekijät kohtaavat teon tarvitsijat.

Nyt vaan kääritään hihat ja aletaan rakentaa eutopiaa. Se on nimittäin täysin tehtävissä.

Hurja juttu.