Tehdään Himasenpieksännästä uusi kansallislaji

Kanssakansalaiset, medborgare!

On aika teroittaa kepit. Kansanfilosofimme Pekka Himanen on jälleen ryöminyt kiven alta. Kuten me kaikki hyvin tiesimme jo etukäteen, Himasen tänään julkistettu raportti on täynnä tyhjänpäiväistä liirumlaarumia. Tähän meidän rahojamme käytettiin seitsemän sataa tuhatta euroa!

Nyt kepit olalle ja kaikki yhdessä tuumin näyttämään Himanuljaskalle, missä kaappi seisoo. Eihän se käy laatuun, että mukaprofessori väsää kätyreidensä kera latteita visioita jostain tulevaisuuden Suomesta?

Ei käy.

Suomi oli parhaimmillaan 80-luvulla. Takaisin liennytys ja atomisodan uhka, niin kuin olisi jo. Ja kymmmenen pennin irtokarkit.

Ajatus siitä, että Suomi voisi kukoistaa, että täällä voisi satsata oikeasti hyvinvointiin iänikuisen byrokratiakierteen sijaan on ihan posketon. On meillä tärkeämpääkin tekemistä kuin hyvinvointihömppä.

Loppuisi jo valtiovallan pumpulinpehmeä höttöretoriikka. Meidän on saatava takaisin vanhat hyvät ajat, jolloin politiikassa puhuttiin oikeista asioista, niin kuin beekooteesta, tuposta, saltista ja etykistä. Kansakunnan tehtävänä oli tulla kiltisti tehtaalle kun kello käy. Olihan silloin sentään työpaikka turvattu.

Se, että itse pääministeri kehtaa sanoa, että politiikkaa pitäisi harjoittaa kansantajuisesti, tai taas tämä samainen filosofinplanttu vieläpä että Suomessa pitäisi satsata arvonantoon on ihan älytöntä. Ou pliis, niin kuin Ameriikanmaalla sanoisivat.

Kaiken kukkuraksi ovat oikein ministeritasolla saakka nyt innostuneet miettimään sitä, miten hyvinvointia voisi lisätä pahoinvoinnin poistamisen sijaan. Naminamihömppää on saatu sietää ihan tarpeeksi.

Kyllä se on kuulkaa sillä tavalla, että nyt ja vastaisuudessa, jos joku kehtaa nostaa ääntään ja yrittää tehdä asioita uudella tavalla, kaivetaan kepit esiin ja näytetään miten meillä päin asiat hoidetaan.

Tai ehkä ei?

Voisiko sittenkin ajatella, että on hienoa, että valtiovalta on ylipäätään tilannut tällaisen raportin? Että politiikassa oikeasti mietitään näitä asioita ja panostetaan niihin?

Voisiko ajatella, että on hienoa, että olemme ottaneet maailmassa ensimmäisten joukossa askeleita, jos kohta pieniä ja huteria, kohti aitoa hyvinvointiyhteiskuntaa?

Voisiko ajatella, että on hienoa edes yrittää aloittaa keskustelua siitä, miten voisimme uudistaa Suomea niin, että ihmiset voisivat aidosti ja yleisesti hyvin?

Voisiko ajatella niin, että vaikka ensi yritys ei olisi mestariteos, se voisi toimia ensimmäisenä astinlautana kohti kukoistavaa ja uudenlaista Suomea? Tai edes avata keskustelua siitä?

Tai voisiko ajatella niin, että keskustelisimme asioista ja ratkaisuehdotuksista ihmisten ja epäonnistumisten sijaan?

Höpön löpön.

On tässä ajateltu ihan tarpeeksi, oikein seitsemän sadan tonnin edestä.

Nyt loppuu se ajattelu: kepit esiin ja menoksi. Tehdään Himasenpieksännästä uusi kansallislaji. Onhan sitä jo harjoiteltu.

Vuonna 2011: miten paljon maailma on muuttunut – ja miten vähän

Sunnuntaina radiosta tuli Neljän Ruusun takavuosien hittibiisi ”2011” vuodelta 1992. Kappaleessa Ilkka Alanko valistaa, että parin vuosikymmenen päästä auringonotto ei onnistu savusumun takia eikä järvissä uskalla uida niiden happamuuden takia. Kaupungille ei ole myöskään asiaa ilman happinaamaria.

Varsinais-Suomesta kotiin päin ajellessani ja maalaismaisemia ihastellessani aloin tuumia, miten vähän maailma on sittenkään muuttunut. Ei ole tullut ydinsotaa, ei koneiden vallankaappausta. Ilmasto on vähän lämmennyt, mutta ulos uskaltautuu yhä shortseissa ihan niin kuin kaksi vuosikymmentä sittenkin.

Ja silti: maailma on myös muuttunut hurjasti.

Ruokapöydän ääressä on rivissä Macbookeja ja iPadeja ihan kuin Olipa kerran elämä -sarjan tulevaisuusjaksossa. Niillä lapset opettelevat lukemaan ja laskemaan. Netin kautta saat videoyhteyden maapallon toiselle puolelle salamannopeasti. Auto käy puoleksi sähköllä, ja taskussa kulkee värkki, jonka ominaisuudet muistuttavat William Gibsonin kyber-romaanien teknologiaa: iPhonella tunnistat sienet ja nähtävyydet, sen avulla käännät vieraskieliset tekstit englanniksi ja opiskelet kieliä tai muita mielen taitoja tuossa tuokiossa.

1990-luvun alussa harvat osasivat myöskään ennustaa sitä tiedon vallankumousta, joka seuraavina vuosina saisi alkunsa. Nykyajan huikein innovaatio on alati kehittyvä internet, jonka avulla kuka tahansa pääsee yhä nopeammin käsiksi koko vuosisatojen varrella karttuneeseen tietoon. Emme ole enää edes kovinkaan kaukana Googlen perustajien Larry Pagen ja Sergey Brinin visiosta, jossa jokainen pääsee salamannopeasti käsiksi koko ihmiskunnan tietopääomaan.

Vuonna 2011 maailma on muuttunut kovasti sitten vuoden 1992. Mutta monet asiat ovat muuttuneet yllättävän vähän. Kesällä aurinko paistaa. Iloitsemme ja suremme kuten ennenkin. Unelmoimme paremmasta huomisesta ja muistelemme takavuosien tähtihetkiä. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, on hämmentävää pysähtyä tajuamaan, kuinka vähän asiat ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä – tai edes viime vuosituhansina.