Menin naimisiin nelisen vuotta sitten. Häiden järjestäminen oli suoraan sanottuna aika järisyttävä kokemus, etenkin entiselle Rööperin ikisinkulle. Ennen kuin huomasinkaan, alkoi mielessä pyöriä epävarmuuden synnyttämiä ajatuksia, joista osa oli aika pelottaviakin. Sitä tuli vatvottua kuukausikaupalla oman pään sisällä ja tulevan vaimon kanssa. Mutta ei siitä oikein tullut hullua hurskaammaksi. Häät tulivat, sitten häämatka – ja pelottavat ajatukset kaikkosivat hissukseen. Ei se avioliitto niin kamalaa ollutkaan.
Omituisia ajatuksia putkahtaa yhä ajoittain päähän. Taitava ajattelu ei kuitenkaan ole sitä, etteikö mieleen juolahtaisi aika ajoin kamaa, joka ei sinne oikeastaan kuulu. Ajatukset ovat niin kuin TV-kanavia – niissä pyörii mitä pyörii, eikä siihen kamalasti pysty vaikuttamaan.
Taitava ajattelu on sen sijaan sitä, että osaa ohjata ajatuksiaan oikein.
Kun päähän pälkähtää ajatus, joka ei olekaan odotettu oivallus, vaan möykkää kuin kutsumaton vieras, kannattaa se ohjata rauhallisesti ulos takaovesta. Tämä ei koske pelkästään ahdistavia ajatuksia, vaan ylipäätään kaikkea sitä turhaketta, mikä päässä toisinaan liikkuu. Takavuosina TV:ssä pyöri gonzo-kanava nimeltä ATV, joka suolsi aalloille laajan kattauksen alatyyliä kotivideoista kovaan pornoon. Viime vuosina televisio on puolestaan nostanut profiiliaan merkittävästi. Erityisesti HBO:n laatusarjat, kuten Sopranos, In Treatment ja The Wire, ovat saaneet audiovisuaalisen viihteen tuntijat jopa ylistämään televisiota paikoin elokuvaa tasokkaampana mediana. Jokaisen ajattelijan päässä on vastaanotin sekä ATV- että HBO-kanaville. Mutta taitavalla ajattelun ohjaamisella – taitavalla kaukosäätimen käytöllä – pystymme hissukseen huolehtimaan siitä, että pääsääntöisesti kaikki seitsemän kanavaamme näyttävät HBO-tasoista ohjelmaa. (Tietysti joku voi joskus haluta kurkata ATV:täkin, eikä siinä mitään – makuja on monia.)
Puuhäät ovat puolen vuoden päässä, ja olen yhä koko lailla hulluna vaimooni. Sittemmin on käynyt ilmi, että sitoutumiseen liittyvät pelot olivat, niin kuin useimmat pelot, täysin aiheettomia. Nähdäkseni olen oppinut matkan varrella myös näppärämmäksi ajattelijaksi. Mutta kaikki tyynni ajatukset seilaavat yhä ajoittain omia aikojaan. Se kuuluu ajatteluun – omapäiset ajatukset ovat osa inhimillistä luovuutta. Samalla tavalla ne oivalluksetkin putkahtavat aika ajoin päähän.
Jos haluat päästä vaivaannuttavista, hankalista tai pelottavista ajatuksista eroon, kannattaa opetella taitavaksi ajattelijaksi – siis ajattelun ohjailijaksi. Tunnistamalla ajatusprosessien rakenteet voit niitata epämieluisaan lopputulokseen päätyvän ajatuksen seinään jo ennen kuin se pääsee vauhtiin. Jos esimerkiksi saat vihiä siitä, että tietynlaiset ajatukset putkahtavat päähän yhä uudestaan samanlaisissa tilanteissa, voi ei-toivotuista ajatuksista päästä eroon välttelemällä niitä alkuun panevia tilanteita. Samaten voit ruokkia sellaisia prosesseja, joista usein seuraa toivottuja oivalluksia.
Tee näin: seuraavan kerran, kun päähäsi pälkähtää hankala ajatus, mieti tarkkaan, mikä on johtanut epämieluisan ajatuksen syntyyn. Mieti, mitä olet ajatellut, mitä olet tehnyt, missä olet käynyt, kenet olet tavannut. Mieti, liittyykö ajatuksen syntyyn joku tapahtuma, paikka, henkilö, tapa tai muu säännönmukaisuus, josta hankala ajatus saa alkunsa. Painaako mieltäsi joku huoli, tai oletko muuten tavallista stressaantuneempi? Kiinnitä ajatus paperille kirjoittamalla ylös kaikki, mitä siitä tulee mieleen. Pyydystämällä ajatuksen kokonaisuudessaan alkuineen loppuineen pystynet jo ujuttamaan sen ulos päästäsi – ja vaikka tämä ei juuri nyt onnistuisi, olet ensi kerralla paremin aseistautunut, kun hankala ajatus taas pyrkii esiin. Ajatukset on nimittäin helpointa niitata toukkavaiheessa ennen kuin niistä kasvaa täysimittaisia mietematoja.
Aktiivinen ajattelu ei suinkaan ole ajatusten synnyttämistä, vaan niiden ohjaamista. Kukaan ei keksi hyvää ideaa käskettäessä, eikä hankalaa ajatusta oikein saa väkivalloin niitattua – mutta mieluisaan lopputulokseen pääsee kyllä ohjaamalla mieleen putkahtaneet ajatukset oikeisiin osoitteisiin.
Ajattelun ammattilainen 
Voin allekirjoittaa juttusi täysin. Itse opin tai opettelin tuota ajatusten ohjailua pakon sanelemana. Masennuksesta oli päästävä ulos, eikä se onnistunut samoja asioita pyörittämällä. Oli ryhdyttävä lyömään leimoja ajatusten päälle ja jaettava ne karkeasti kahteen kasaan. "Masennusta ylläpitävät" ja "Toipumisessa auttavat". Samaa jakoa joudun suorittamaan edelleen. Koko ajan. Siksi pelkään väsymystä. Tiedän, että ajattelun ohjaaminen vie ja tarvitsee voimia. Joten jos väsyn, on todennäköistä että ajatusten lajittelukin herpaantuu. Mutta tuo pelkokin kuuluu "masennusta ylläpitävät" kasaan ja sinne sen pyrin aina ohjaamaan.
Ipi,
Kiitokset loistavasta kommentista! Tuo ajatusten "leimaaminen" on totta vie loistava tapa säätää pään sisältöä. Usein esimerkiksi sen tiedostaminen, että on väsynyt auttaa jo katkomaan siivet esimerkiksi epävarmuutta lietsovilta ajatuksilta – kun lyö hankalaan ajatukseen leiman "väsynyt ajatus", se vie mietemadolta usein puhdin.
Toinen peruste leimaamiselle, josta olen ajatellut kirjoittaa laajemminkin tuonnempana, koskee intuitiota; sivusin aihetta jo hieman edellisessä kirjoituksesta järkijohtamisesta. Mutta intuitio on myös hyvä leimasin ajatuksille: jos mieleen tulee hankala ajatus, kysy itseltäsi, kuinka valistunut olet siinä aihepiirissä, jota ajatus koskee. Jos kyseessä on asia, jonka todella tunnet, on ajatus syytä ottaa vakavissaan. Mutta usein sen tiedostaminen, että mieleen on putkahtanut joku sattumanvarainen tuuma, jolla ei ole sen enempää intuitiivisia kuin järjellisiäkään perusteita, riittää sen nitistämiseen.
Kiitokset vielä tästä "leimaamisen" käsitteestä – olenkin miettinyt, millä käsitteellä ajatusten merkitsemistä voisi nimittää.
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta.
Mikäli joskus kiinnostaa kirjoittaa Vieraskynä-artikkeli johtamisblogiin hyvejohtajuus.fi, otahan yhteyttä. Voisin kuvitella, että pystyisit kirjoittamaan, pohdinnan jälkeen, kiinnostavan artikkelin esimerkiksi hyveiden intellektuaalisesta solveltamisesta.
Sitähän jo tässä kirjoituksessa jo vähän sivuutettiinkin.
P.S. Minäkin pidin kovasti tuosta "leimaamisen" ajatuksesta. Sitä harrastan myös itsekin: esimerkiksi tietyt negatiiviset ajatukset, jotka pulpahtaa pinnalle usein täysin mielivaltaisissa tilanteissa, leimaan "roska-ajatuksiksi", jotka eivät ole ajattelemisen arvoisia.
Jason,
Kiitos kommenteista. Täytyy jalostaa tätä leimaamisteemaa tuonnempana blogikirjoitukseksi. Hyvejohtajuus-bloginne on erittäin mielenkiintoinen, ja kirjoittaisin mielelläni vierailevan artikkelin. Hyveiden soveltaminen kuulostaa kiinnostavalta aiheelta. Hauduttelenpa aihetta hiukkasen ja koetan kirjoittaa siitä jotain. Tavallaanhan aihe liittyy myös keskusteluun rehellisyydestä, johon olen osallistunut teidän blogissanne.
1. Loistavaa! Jäädään odottelemaan leimaamis-artikkelia.
2. Loistavaa! Hienoa, että innostuit heti aiheesta "Hyveiden intellektuaalinen soveltaminen" tms. Kyllä: rehellisyyden hyve, jota pitää soveltaa myös ajattelun tasolla, on todellisuuden hahmottamisen ja rakentavan toiminnan perusedellytys. Hauduttele rauhassa ja olehan yhteydessä.
Päivitysilmoitus: Mikä ihmeen alitajunta? « Ajattelun ammattilainen
Jatkan tuohon Ipin kommenttiin. Ajoittaisesta masennuksestä kärsineenä ajattelunhallinta on tarpeellista, mutta ah niin vaativaa. Jos omassa mielessä myllää lukematon määrä erilaisia ajatuksia, jotka koostuvat peloista ja uhista olisi kätevää omata off-nappula. Noina hankaline hetkinä kun ei jaksa kategorisoida ajatuksiaan.
Itse olen huomannut, että fyysinen suorittaminen kuten pihatyöt, remontti liikkuminen jne. saattavat minut flowtilaan, josta seuraa aivojen meneminen offille. Miten muuten aivonsa saisi offille?
Aluperäinen kirjoitus ja jatkokommenteista esiinkunnut leimaamisen ajatus on kyllä loistava. Mielestäni idea pilee siinä, että ennenkuin ajatus vielä alkaa kulkemaan päänsisällä, se pitäisi leimata hyvin nopeasti intuitiivisesti hyväksi tai pahaksi. Toimivinta olisi, jos samaan asiayhteyteen olisi varastossa hyvä ajatus. Näin aivoja voisi ruokkia positiivisilla ajatuksilla ja negatiivinen olisi helpompi unohtaa leimaamisen jälkeen.
Aapo,
Kiitos kommentista! Off-nappulan löytäminen on kieltämättä myös kelpo niksi lannistaviin ajatuksiin.
Kirjoitin myöhemmin ajatusten leimaamisesta oman jutun, se löytyy tuolta:
https://ajattelunammattilainen.fi/2009/11/11/kuinka-kamppaan-lannistavan-ajatuksen/
Lisäksi törmäsin taannoin tällaiseen, mielestäni loistavaan konstiin, joka löytyi Michael Michalkon Thinkertoys-kirjasta:
https://ajattelunammattilainen.fi/2010/04/21/miten-lakkaat-huolehtimasta/
Positiivisen ajattelun ruokkiminen on muuten myös hyvä idea, täytyy miettiä, miten tuota ideaa voisi jalostaa eteenpäin.