On tärkeää, että pidät lähipiiristäsi huolta; ympäristösi on osa sinua. Samalla tavoin joka ikinen teko, jonka teet toisten ihmisten hyvinvointia edistääksesi toimii myös oman hyvinvointisi pontimena. Edesauttamalla myös etäämpänä elävien ihmisten hyvinvointia vaikutat suotuisasti omaan elämänlaatuusi.
Erinomainen tapa auttaa vähempiosaisia ovat viime vuosina yleistyneet mikrolainat. Niiden avulla on mahdollista tukea kehitysmaayrittäjiä kalastajista mattokauppiaisiin. Myös perinteinen kehitystuki on toki tärkeää. Jos keskeisin ongelma on jatkuva pula puhtaasta vedestä, on Punaisen Ristin rakentama kaivo kuin lottovoitto. Tällaisten lottovoittojen ongelma on kuitenkin se riippuvuussuhde, jonka ne synnyttävät.
Jos annat ihmiselle kalan, hän pysyy kylläisenä päivän. Jos annat onkivavan, hän pysyy kylläisenä lopun elämäänsä.
Mikrolainat toimivat eräänlaisena onkivapana: ne auttavat orastavia yrittäjiä jaloilleen ja tukevat pitkään alallaan toimineita vaikeina aikoina. Ne eivät kuitenkaan sido yrittäjää tukijärjestelmään. Kun bisnes pyörii omilla kantimillaan, ei tukea enää tarvita. Parhaassa tapauksessa kasvava bisnes alkaa myös työllistää paikallista väestöä.
Mikä parasta, mikrolainoja voi antaa kuka tahansa. Aivan fantastinen systeemi on verkossa toimiva Kiva.org. Kivan avulla voit lainoittaa pikkurahalla kehitysmaayrittäjiä. Ghanalaiselle kangaskauppiaalle parikymmentä euroakin on jo pieni omaisuus.
Kivan avulla näet myös, kuka tuestasi hyötyy. Verkkosivun kautta voit seurata, kuinka tukemasi yrittäjät pärjäävät. Ja kun tuettu yrittäjä saa bisneksensä pystyyn, saat lainarahasi takaisin. Näin voit vaikkapa lainata ne eteenpäin seuraavalle apua tarvitsevalle. Anna hyvän kiertää, totta tosiaan.
Tutustu Kiva:n verkkosivuihin klikkaamalla www.kiva.org.
Kiva on ehdottomasti hieno palvelu, mutta kun kerron siitä ihmisille, huomautan myös, että lainaajan suhde siihen tiettyyn ihmiseen on vain näennäinen.
Viimesyksyisestä ”skandaalista” kertoo lisää esimerkiksi New York Times:
http://www.nytimes.com/2009/11/09/business/global/09kiva.html
Samuli,
Kiitos kommentista! New York Times on kritisoinut mikrolainoja aikaisemminkin. Mielestäni linkkaamasi teksti on kuitenkin valtavan ongelmallinen. Pohjimmiltaan se nostaa mikrolainat epäilyksenalaisiksi siksi, ettei Kivan infrastruktuuri mahdollista suoraa rahaliikennettä lainan antajan ja sen saajan välille.
Hyödyntämällä itsenäisiä mikrolainaorganisaatioita, raha kulkeutuu kuitenkin useimmissa tapauksissa perille asti – ja yksityisten ihmisten antaman pääoman varassa mikrolainaorganisaatiot pystyvät puolestaan tarjoamaan huomattavasti laajempaa rahoitusta. Samaten korkokustannukset pystytään pitämään alhaisempina Kiva:n tarjoaman riskinlievennyksen takia.
NY Timesin argumentaation perusta on suurin piirtein se, että koska Kiva ei ole täydellinen, ei sitä tule käyttää. Oma kantani on, että kaikki, mitä pystymme tekemään vähempiosaisten hyväksi on tärkeää. Jopa sillä uhalla, että kerran parista kymmenestä joku roistokopla Namibiassa saattaa pystyä vetämään välistä. Ne yhdeksäntoista muuta kertaa saattavat kuitenkin pelastaa kokonaisen perheen tai jopa kylän tulevaisuuden.
Kuten Lauri sanoi, tärkeintä on, että oikeasti autetaan ja tehdään jotain konkreettista asioiden hyväksi. Niin usein omatkin ajatukset ja aikomukset jäävät vain baarien pöytiin ja leijailemaan jonnekin hubbabubba-maailmaan ilman minkäänlaista konkretiaa. Maailmaan mahtuu niin paljon mielipiteitä ja puhetta, että aina löytyy myös syy olla tekemättä mitään.
Anteeksi henkilökohtainen ongelmani.
Tämä kirjoittaminen ja tiedostaminenkin ovat jo jotain konkreettista, kai.
Jouni,
Kiitos kommentista! On tosiaankin tärkeää, että siirrytään myös sanoista tekoihin. Siksi onkin ilo nähdä, että tällaiset pienellä vaivalla nopeasti konkreettisia muutoksia synnyttävät palvelut ovat alkaneet lisääntyä.