”Minä en ole minä, minä olen me”

Isoveljeni kertoi aikanaan hauskan armeijatarinan. Hän oli tullut tupakkapaikalle, mutta huomannut savukkeiden loppuneen. Tupakkapaikalla tuprutteli yksinään pari vuotta vanhempi vänrikki. Isoveli kysyi: ”Liikenisiköhän sinulta yksi tupakka?”

Tähän vänrikki totesi tuohtuneena: ”Alokas Järvilehto, minä en ole minä. Minä olen me!” Isoveli oli tehnyt armeijahierarkiassa kardinaalimokan. Eihän nyt vanhempaa upseeria sovi sinutella. Kuinka ollakaan, vänrikki oli kuitenkin aivan oikeassa.

Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Joka ikinen aikaansaannoksesi riippuu aivan yhtä paljon niistä ihmisistä, joiden kanssa olet tekemisissä kuin sinustakin. Edison ei olisi keksinyt hehkulamppuaan ilman USA:n parhaimmistosta koostunutta työryhmäänsä. Eikä Einsteinin maailmaa mullistanutta läpimurtoa olisi syntynyt, jollei Mileva Maric olisi tarkistanut suhteellisuusteorian yhtälöiden paikkansapitävyyttä.

Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälainen ”me” juuri sinä olet. Minkälaisten ihmisten kanssa teet asioita? Tuleeko sinulle työtovereistasi tai vapaa-ajan kavereistasi hyvä olo, vai saako joku sinut säännönmukaisesti pois tolaltaan? Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Muokkaamalla ympäristöäsi muutat myös konkreettisesti sitä, minkälaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu.

Loppujen lopuksi voit vaikuttaa omalla toiminnallasi valtavan paljon siihen, minkälainen ”me” sinä olet. Hankalaa työtoveria kannattaa vältellä mahdollisuuksien mukaan – joskus voi jopa olla kannattavaa vaihtaa työpaikkaa omaa hyvinvointia edistääksesi. Jos sen sijaan kohdalle sattuu taitava ja ihastuttava kollega, kannattaa näistä aarteista pitää kiinni henkeen ja vereen.

Ystävyyssuhteissa kannattaa suosia puolestaan ihmisiä, jotka jakavat aidosti kanssasi samoja kiinnostuksenkohteita – sellaisia, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Nykyaikana tuntuu siltä, että yhä enemmän korostetaan sosiaalisen elämän runsautta: Facebook-kavereita pitäisi olla mielellään tuhat, ja jos ei vähintään viisi kaveria pyydä ulos perjantaina, täytyy jotakin olla pielessä. Ystävyyssuhteissa, niin kuin muussakin elämässä, kannattaa kuitenkin yleensä panostaa laatuun, ei määrään.

Erityisesti kannattaa pyrkiä löytämään ympärillesi arjessa kutsumuksellisesti ja intohimoisesti omaan alaansa suhtautuvia ihmisiä. Jos kohdallesi osuu innosta sädehtivä lääkäri, kampaaja, hieroja, kirjanpitäjä, putkimies, siivooja tai vaikkapa sushikokki, pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Kerää ympärillesi oma tiimisi – joukko innostavia ihmisiä, joiden kanssa voit yhdessä tehdä maailmaa askel askeleelta paremmaksi. Kutsumuksellisia ihmisiä ei ole maailmassa koskaan liikaa. Jokainen kutsumuksellinen ihminen, jonka kanssa olet tekemisissä arkisessa kanssakäymisessä lisää myös sinun elämänlaatuasi.

Lopuksi, on myös ensiarvoisen tärkeää pitää huolta lähipiiristäsi ja ympäristöstäsi. Jos lähiympäristösi voi huonosti, myös sinä voit huonosti. Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Se tuottaa mieleesi jatkuvasti uusia ajatuksia. Ympäristösi on ihan konkreettinen osa sinua. Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

7 thoughts on “”Minä en ole minä, minä olen me”

  1. Aamen.

    Lisäksi jos haluaa kehittyä vauhdikkaasti, on parempi hakeutua itseään ”parempaan” seuraan, jotta voi oppia jatkuvasti uutta. Tietysti opettaessa / valmentaessakin oppii, mutta eri tavalla ja eri asioita.

    Puhut Lauri tärkeistä asioista, tähän blogiin palaan kyllä aina yhtä innokkaasti 🙂

  2. Jäi vähän sellainen tuntu, että tämä suosittelemasi metodi tähtää ystävien hyväksikäyttämisen, uralla kiipeilyyn ja edellyttää takapuolen nuolentaa?

    Kaikilla meillä on ydinystävämme, joita on vain muutama, ehkä vain yksi. Eikö kaikkien ihmisten kanssa pidä tulla toimeen? Se vasta taito on. Heikot ja ns. huonot saakin unohtaa? Mitenkä tähän valikoivaan me-henkeen sopii esim. paljon puhuttu monikulttuurisuus?

    ”Hädässä ystävä tutaan.”

    • Tammikuu44,

      Nostat esiin tärkeän huomion. En suinkaan tarkoita sitä, että ystävät olisivat vain instrumentteja hyvinvointiin, enkä myöskään kannusta suvaitsevaisuuden puutteeseen. Mitä tulee ystävien rooliin, asettuisin tässä Königsbergin vanhan ketun, Immanuel Kantin, kannalle: ”Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.”

      Nähdäkseni erilaisuutta tulee myös suvaita tiettyihin rajoihin asti, ja on peräti hyvä, että jopa noiden rajojen vetäminenkin pysyy aktiivisena keskustelun aiheena. En kuitenkaan koe, että olisi hyvä idea ehdoin tahdoin viettää päivästä toiseen aikaa ihmisten kanssa, joiden seurassa on huono olla.

      Ystäviin kohdistunut kritiikkini koskee myös nykyaikana tavattoman tyypillistä pinnallista sosiaalisuutta: hengataan ja ”verkostoidutaan” niin monenlaisten ihmisten kanssa, ettei yksilötasolla syvällisiä suhteita pääse enää syntymään. Kuitenkin: myös verkostoituminen on olennaista hyvinvoinnin kannalta; ja kuten Hannan alhaalla linkkaama esimerkki osoittaa, joskus hankalasta tyypistäkin voi sukeutua sydänystävä.

      Oma kokemukseni on kuitenkin osoittanut, että etenkin perheen perustettuani on mielekkäintä panostaa ennen kaikkea sellaisten ihmisten kanssa vietettyyn aikaan, joiden kanssa on autenttisen hyvä olla; aika ei vain enää riitä kaikkien kanssa hengailemiseen, jos haluaa ehtiä muksujenkin kanssa peuhata.

      Esiin nostamasi kysymys on erittäin tärkeä, ja se herättää ristiaallokkoa, jonka edelleen pohtiminen on varmasti paikallaan.

  3. Itse olen myös hieman niillä linjoilla ettei ole tuollaisia ’hyviä’ ja ’huonoja’ ystäviä. Miten paljon olenkaan oppinut itsestäni juuri näiden einiinmukavien tapahtumien seurauksena. Lukekaapa seuraava jakata tarina kärsivällisyyden voimasta http://laventelilulla.blogspot.com/2010/07/karsivallisyyden-voima.html.
    Tuo ympäristön vaikutus ajatuksiin voisi mielestäni kääntää paremminkin toisin päin: Ajatuksillasi voit muokata ympäristösi.

    • Hanna,

      Kiitoksia loistavasta linkistä! Laitoin sen jakoon myös Twitterissä.

      Kuten kirjoitin vastauksessa Tammikuu44:llekin, tässä näyttäisi olevan jonkinlainen mielenkiintoinen ristiaallokko, jonka purkaminen edellyttänee lisää ajatustyötä. Olette mielestäni nimittäin molemmat oikeassa – ja kuitenkin koen myöskin, että silloin kun aika on rajallinen, kannattaa omalla toiminnalla pyrkiä edesauttamaan ennen kaikkea positiivisten vuorovaikutussuhteiden syntymistä.

      Ja loppuhuomiosi on myös mitä oivallisin: asiahan on juuri näin. Ympäristölläsi voit muokata ajatuksiasi, ja ajatuksilla voit muokata ympäristöäsi. Voisiko kenties väittää, että kyse on samasta asiasta, mutta vain eri näkökulmista tarkasteltuina?

      • Juuri niin Lauri. Ilmaisit asian hyvin. Omalla toiminnallaan kannattaa pyrkiä positiivisen vuorovaikutussuhteen syntymiseen.
        Jotkut ihmiset tekevät tästä vain haasteellisempaa. Päästään siis sille kuuluisalle epämukavuusalueelle, jossa kasvu voi olla nopeampaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s