Tosi-TV-guru Rhonda Byrne kohautti self-help-maailmaa nelisen vuotta sitten julkaisemalla nopeasti suursuosioon nousseen kirjan nimeltä Salaisuus. Byrnen kauppaama salaisuus on hänen mukaansa se menestystekijä, jonka ovat tunteneet kaikki maailmanhistorian suuret onnistujat Platonista Abraham Lincolniin.
Maailman huippujen menestyksen takaa löytyy Byrnen mukaan vetovoiman laki.
”Vetovoiman laki” takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä tarpeeksi. Paulo Coelhoa mukaillen: ”Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.”
Coelhosta poiketen Salaisuuden ytimessä asustaa kaiken läpi tunkeva materialismi. Onni löytyy rikkauksista – ja jos et satu olemaan huippukroppainen monimiljonääri, on vika sinussa. Jos sen sijaan pidät mielessäsi Bemarin kuvaa vuoden päivät, saat sellaisen pian pihaasikin. Ja jos mieli tekee miljoonaa euroa, niin keskittymällä rahakasaan ropsahtaa omaisuus pian tilillesikin. Katsos, kunhan ajattelet positiivisesti, saat kaiken, minkä haluat.
Jos kyse olisi viattomasta huuhaasta, ei teoksen materialismi olisi juuri Big Brotheria vaarallisempaa. Ongelmaksi vinksahtanut maailmankuva kasvaa siksi, että Byrnen kauppaama periaate pitää pitkälti paikkansa. Sinänsä yksinkertainen oivallus on kuitenkin puettu vuosien tosi-TV-osaamisen rautaisella otteella salaliittojen ja new age -hömpän kiehtoviin verhoihin materialistisen maailmankuvan tueksi. New age -huuhaa ja materialismi synnyttävät vastustamattoman keitoksen, joka saa massat säntäämään yksi toisensa jälkeen kauppaan santsaamaan Byrnen ilosanomaa.
Saat sen, mitä haluat, kunhan keskityt siihen tarpeeksi. Sillä, että saavutat haluamasi päämäärääsi keskittymällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä maailmankaikkeuden kosmisten voimien kanssa. Periaate seuraa inhimillisen tavoitteellisen toiminnan luonteesta. Kyllä: saat sen Bemarin pihaan tai miljoona euroa tilille, kunhan keskityt päämäärääsi riittävän määrätietoisesti. Tästä todistavat lukemattomat maailmassa onnistuneesti hankitut Bemarit ja miljoonat. Mutta mistä tämä sitten johtuu, jos asialla ei olekaan kosminen vetovoiman laki? Siitä lisää keskiviikon blogipostauksessa.
Ajattelun ammattilainen 
En saa.
🙂 Taidat keskittyä ei saamiseen, parahin eläkeläinen.
Arvoisa Eläkeläinen,
Suosittelen kokeilemaan jonkin päämäärän määrätietoista tavoittelua. Miljoonat sun muut nyt ovat tietysti hieman kärjistettyjä esimerkkejä – harva oikeasti tarvitsee hirveää rahakasaa voidakseen hyvin. Mutta nähdäkseni periaate pätee arkisempiinkin tavoitteisiin.
Päivitysilmoitus: “Salaisuuden” salaisuus, osa 2/3: Miten saat juuri sen, mitä haluat? | Ajattelun ammattilainen
Lauri, hyvä postaus. Uin parhaillaan seuraavan kirjani syövereissä ja pohdin henkilöbrändin tavoitteita.
Päätin linjata opukseeni asian niin, että ihmisen kannattaa määritellä tavoitteensa esimerkiksi ”haluan huipputaidot asiassa X” tai ”minulla on onnellinen elämä, ja sen tukena on hyvä terveys, oma perhe ja menestynyt ura”. Sen sijaan tavoitteita ei kannata asettaa tavaroina tai euroina, koska ne tavoitteet pahus soikoon täyttyvät. Mitä sitten tekee sillä miljoonallaan, jos ei ole ymmärtänyt tavoitella onnellista elämää?
Katleena,
Kiitos loistokommentista! Oikeiden päämäärien valinta on totta vieköön keskeistä hyvinvoinnin kannalta.
Olen pitkälti samaa mieltä linjanvetosi kanssa. Itse näen asian niin, että toiminnan pitää nojata omaan kutsumukseen tai omiin intohimon kohteisiin; sitä kautta nousee pian myös ilmi, minkälaisia materiaalisia puitteita oikeasti tarvitsee voidakseen hyvin. Ja kuten downshifting-buumi osoittaa, hyvinvointi ei edellytä miljoonaa – se edellyttää vain riittävät materiaaliset puitteet, jotka suurimmalle osalle meistä ovat itse asiassa kohtalaisen vaatimattomat.
Tästä lisää myös tänään julkaistussa juttusarjan viimeisessä osassa:
https://ajattelunammattilainen.fi/2010/09/03/salaisuuden-salaisuus-osa-33-miksi-kaikkea-ei-kannata-saada/
Päivitysilmoitus: Salaisuus Vetovoiman Laki
Päivitysilmoitus: Positiivisuudesta ja positiivisuudesta | Ajattelun ammattilainen
Mielenkiintoinen aihe, kertakaikkiaan! Olen perus interventti-ihminen, monien epäonnistumisien vuoksi elämässäni kasvanut perus pessimistiseksi. Tosin haikailen paljon hyvia asioita itselleni, silloin kun elämä on todenteolla heittänyt häränpyllyä, ja toivosin auringon paistavan edes joskus valtaisaan risukasaani…. Joskus tuntuu, että pahemmaksi ei voi enää asiat elämässäni mennä ja ainoa suunta pitäisi kaiken järjen mukaan olla ylöspäin… Vaan eipä ole.
Vaikea ero takana, jonka seurauksena sairaudet, kohtuuton velkaantuminen, masentuminen, tuisuuksien hylkäykset, taloudellinen ahdinko ja nyt pitkään myynnissä ollut taloni, (melkein vuosi), josta hintaa pudotettu, välittäjiä vaihdettu useampaan kertaan ja yhä mökki myymättä….. Kuulin Rhonda Byrnen kohukirjasta, luin eri mielipiteitä foorumeista, joita olikin pilvinpimein… Törmäsin jopa ihmisiin, jotka hehkuttivat vetovoiman laista ja positiivisesta asennoitumisesta siihen, kuin kovasti tulisi haluta asioita, jotka sitten toteutuisivatkin. En yhäkään saa taloani myydyksi, nyt hinnoiteltu alihintaan, jossa tulen vetämään ison persneton ja velat, mukanani, jos vaikka saisinkin jonkun ihmeen kaupalla taloni myytyä, ( velka yli 300 000€) niskassa. Miten ihmeessä tämä huuhaa voi toimia, kysyn vaan. Missä on realismi???
Ennemmin uskon pahoihin näkymättömiin voimiin, jotka ovat saaneet muutenkin maailman aivan päälaelleen. Tässä on enemmän realismia, kuin maailmankaikkeuden vetovoiman laissa. Olen yrittänyt taloni myynnin osalta olla positiivinen, lapsenomaisella tavalla hölmönä uskonut, etttä kyllä tämä kaupaksi menee ja kun menee, saan kuitattua kaikki velkani ja voin vihdoin aloittaa puhtaalta pöydältä. Talvi tekee tuloaan. Talonmyynnin kannalta huonompi juttu…. Tämä kiinteistön myynti, kun ratkaisisi kaikki ikävimmat ongelmani, jotka aiheuttavat minulle nyt suurimmat huolet ja surut elämässä. Kohta pankki vie talon….
Kuinka ihmeessä voidaan tämmöistä huuhaa-potaskaa uskoa ja levitellä ihmisille, Niin, koska raha ratkaisee ja Byrnen kirjasta koituivat myyntitulot ovat kirjoittajalle tuoneet hyvät tienistit, ymmärrän asian oikein hyvin. Pitäisiköhän keksiä joku vastaavanlainen hömppä-teoria, kirjoittaa siitä kirja ja näin levittää hyväuskoisille täyttä Sheebaa?
Nimim. Todellakin pettynyt.