Luin hiljattain Richard Bandlerin kirjoittaman ”neurolingvistisen ohjelmoinnin”, NLP:n, käsikirjan. NLP on maailmalla suosiota saanut ja kritisoitu oma-apumenetelmä. Bandler ei juuri vaivaudu perustelemaan menetelmiään. Sen sijaan hän kritisoi auliisti nykypsykologiaa ja toteaa ykskantaan, että hänen omat menetelmänsä toimivat huolimatta tieteellisen näytön puutteesta; todistusaineistoksi hän tarjoaa kourallisen kepeitä anekdootteja.
Bandlerin NLP putoaakin nähdäkseni jonnekin Tony Robbinsin oma-avun ja Rhonda Byrnen Salaisuus-hutun välimaastoon. Erityisen huolestuttavaa NLP:ssä on sen hyvin Byrnen sukuinen länsimainen materialistinen epäetiikka: “saat sen, mitä sinä haluat!”
Olen viime aikoina kokeillut erilaisia kriittisen ajattelun menetelmiä, ja huomasin lukevani Bandlerin teosta erittäin kriittisesti. Puolessa välissä kirjaa olin jo luovuttamassa. Perusteetta tarjotut toinen toistaan villimmät mielikuvaharjoitukset nostivat lähinnä karvat pystyyn – etenkin kun lukupöydällä on vieressä verrokkina viime aikojen kovaa neurotiedettä ja mielenfilosofiaa.
Kriittinen ajattelu on kuitenkin vaarallinen ase.
On niin helppoa tuudittautua esimerkiksi ajattelemaan, että koska Bandlerilla ei ole kunnollista tieteellistä taustaa, koska menetelmät vaikuttavat lähinnä hypnotisoijan kikkailulta, koska Bandler itse näyttää Batman-elokuvien Pingviiniltä, eivät menetelmät voi toimia. Kritiikki ohjaa huomion siihen, mikä ei toimi. Ongelmana on, että tällöin usein sivuutetaan se, mikä toimii.
Niin kuin monessa oma-apumenetelmässä, myös NLP:ssä on nimittäin paljon sellaista, joka toimii. Ihmismieli toimii assosiaatioiden kautta ja Bandlerin kehittämät menetelmät hyödyntävät tätä mielen luonnetta paikoin hyvinkin tehokkaasti. Voin hyvin kuvitella, että esimerkiksi pelkotiloista kärsivä ihminen voi löytää helpotusta erilaisista mielikuvaharjoituksista.
Kun pääsin yli kritiikkikeskeisestä lukuasenteestani, kokeilin muutamaa Bandlerin menetelmää, ja sain niillä heti ihan mielenkiintoisia tuloksia aikaiseksi. Eniten riemuitsin kuitenkin siitä, että kun suhtauduin kirjaan ratkaisukeskeisesti, löysin jopa sinänsä epäilyttävästä ja eettisesti paikoin kestämättömästä lähdemateriaalista hyviä ja uudenlaisia toimivia ratkaisuja.
Positiivinen ajattelu ei tarkoita sitä, että hurahdetaan kerran puolessa vuodessa viimeisimpään oma-apuhömppään ja niellään kaikki, mitä syötetään. Positiivinen ajattelu ei tarkoita kyvyttömyyttä erotella jyvät akanoista, toimivaa toimimattomasta.
Positiivinen ajattelu tarkoittaa kykyä suunnata huomion pääpaino ratkaisuun, ei ongelmaan. Jokaisessa menetelmässä on omat ongelmansa, ja vaikka en voi kritiikittä NLP:n puolesta liputtaakaan, on siinäkin osasia, joista voi oikeasti olla hyötyä.
Lukemalla teosta yksisilmäisen kriittisesti, pyrkimällä osoittamaan, miksi se ei toimi, ei jää enää paukkuja sen tunnistamiseen, mikä toimii. On valtavan helppoa sanoa, mitä jokin ei ole. Positiivisen näkökulman rakentaminen on monin verroin työläämpää. Keskittymällä siihen, mikä toimii, voi kuitenkin jopa materialistisesta oma-apuhömpästä löytää uusia ja mielenkiintoisia ajatuksia ja menetelmiä.
Ajattelun ammattilainen 
Hei Lauri,
Kiitos ajatuksia herättävistä blogikirjoituksistasi. Aito positiivinen ajattelu ei tosiaan ole ihan helppoa eikä yksiselitteistä. Olen itse painiskellut paljonkin tuon tieteellisesti toimiviksi todistettujen metodien ja niin sanottujen epätieteellisten toimintatapojen välillä. Itse haluaisin aina tieteellisesti todistettua näyttöä, mutta joitakin asioita on vaikea tutkia eikä aina tutkijoitakaan löydy tarpeeksi. Tai voisi kai sanoa, että rahoitusta ei löydy.
Toisaalta jos jokin asia toimii, niin onko tieteellisellä todisteella silloin isoakaan merkitystä ainakaan yksilön kannalta. NLP on mielenkiintoinen metodi. Valitettavaa ehkä onkin, että epätieteellisyyden vuoksi jätämme hyödyntämättä toimivia, helppoja ja kaikkien ulottuvilla olevia keinoja parantaa arkielämämme hyvinvointia. Kuulisin mielelläni tarkemmin ajatuksiasi NLP:n toimivuudesta. Mitä hyödyllistä olet löytänyt?
Johanna,
Kiitos loistavasta kommentista! Tiede on nähdäkseni vain yksi keino, jolla voimme testata toimivia ratkaisuja. Toisaalta on myös hyvä muistaa, että maailma on pullollaan katteettomia lupauksia suoltavia menetelmiä, joita kritisoivia syytetään tiedeuskovaisiksi. Kyse ei ole siis tarkkarajaisesta joko/tai -erottelusta; kuten sanoit, jos jokin asia toimii, siitä kannattaa pitää kiinni. Mutta tämä vaatii myös kriittistä asennetta: kykyä erottaa, milloin jokin ratkaisu toimii, ja milloin kyse on vain toiveajattelusta.
NLP:ssä olen saanut tehoja ainakin erilaisista mielikuvaharjoitteista, joilla voi sivuuttaa epämiellyttäviä ajatuksia. Aiemmin olen pyrkinyt ohjaamaan ajattelua hienovaraisemmin (olen kirjoitellut siitä tässä blogissakin), mutta alustavat tulokset NLP:n hieman jyrkemmistä konsteista ovat olleet lupaavia.
Hei, ajatuksia herättävä juttu. Me kai yritämme katsoa hiukan liian monia asioita tieteen silmälasien läpi, vaikka ne eivät ihan kaikkeen sovellukaan. Olen tässä samaa mieltä Johannan kanssa. Ajatellaanpa vaikka taide-elämystä: se voi nostattaa raivon tunteen, viedä jonkinlaisen mystisen kokemuksen partaalle tai taideteos voi jättää ihan kylmäksikin. Ei taideteosta, edes kirjallista, voi eikä kannata arvioida tieteen kautta. Joskus vain raja on niin vaikea vetää – elämäntaitokirjallisuudessa voidaan käyttää sekä tieteen että taiteen keinoja, mutta tietysti on paljon sellaista, mikä perustuu vain kirjoittajan omaan kokemukseen ja intuitioon. Tällaisesta kirjoittamisesta on itsellänikin kokemusta.
Maailmankatsomukselliset ja elämänfilosofiset kirjat ovat hyvin lähellä tätä samaa aluetta. Kirjoittaja kirjoittaa omista arvoistaan ja käsityksistään lähtien. Pragmaattisten totuusteorioiden mukaan NLP siis toimii melkolailla hyvin. Ja kukas se sanoikaan, ettei teoriankaan aina tarvitse olla totta toimiakseen erinomaisesti?
Oikein mielenkiintoisia näkökulmia NLP- ja positiivisen ajattelun aiheeseen! Korostaisin vielä sellaista näkökulmaa, että olisiko Bandlerin ”amerikkalaistyylinen” kirjoittaminen hieman liikaa meille suomalaisille? Niinkuin myös Byrnen Salaisuus… Itselleni ei niinkään, koska poimin kirjojen tekstistä sen, mikä minun maailmassani on sopivaa ja toimivaa 🙂
Itse olen opiskellut NLP:tä, enkä löydä siitä mitään, mikä olisi vaikuttanut itseeni negatiivisesti, päinvastoin. Minulle tärkeimpiä ”NLP-lauseita” ovat mm. ”Kannattaa ajatella, mitä ajattelee” ja ”Tee sitä mikä toimii” – eli NLP on läheistä sukua ns. ratkaisukeskeiselle ajattelulle.
Suosittelen lukemaan myös suomalaisten kirjoittamia NLP-aiheisia kirjoja. Uuttakin kirjallisuutta löytyy, esim. Veli-Matti Toivosen ja Marja Koiviston kirjoittamat Itsestään (2010) ja Minätyö (2011).
Karita,
Kiitos kommentistasi! Minusta ”amerikkalaistyylisessä” kirjoittamisessa ei ole mitään vikaa; esimerkiksi Stephen Coveyn ja David Allenin teokset ovat mielestäni aivan loistavia. Bandlerin ja Byrnen tapauksessa ongelmallista on, että markkinoidaan kohtalaisen tehokkaita menetelmiä ilman minkäänlaista eettistä ulottuvuutta – eli pohtimatta sitä, miten näiden menetelmien käyttö vaikuttaa myös muihin kuin lukijaan itseensä.
”Positiivinen ajattelu tarkoittaa kykyä suunnata huomion pääpaino ratkaisuun, ei ongelmaan.” Nyt ollaan asian ytimessä!
Kaikessa on hyvää sekä huonoa, tärkeää on huomion kiinnittäminen juuri positiivisiin asioihin. Vaikka jossain kirjassa/artikkelissa/sivustossa tms. olisi 99% täyttä kuraa, voi siinä olla mukana muutama tärkeä oivallus. Haastavaa on tietysti, että pystyy poimimaan ne..
Itselleni kolahti aikoinaan Mikko Ketokiveltä kuulemani ajatus siitä, että kirjaa, artikkelia tai muuta vastaavaa tuotosta lähestyessä pitäisi ensin leikkiä uskovaista ja vasta sitten kriitikkoa. Englanniksi ’first play the believing-game, only then the doubting-game’. Eli ensimmäinen asenteemme lukiessa pitäisi olla sellainen, että pyrimme uskomaan kirjoittajan viestin, poimimaan siitä hedelmällisimmät pointit, näkemään sen hyvät puolet.
Vasta toisessa vaiheessa on sitten aika olla kriittinen ja pyrkiä löytämään tekstin heikkoudet ja kyseenalaisuudet. Ongelmana on, että nykyinen koulujärjestelmä tekee meistä helposti erittäin kyvykkäitä kriittiseen ajatteluun, mutta ei kannusta riittävästi rakentavaan ajatteluun. Niinpä usein lähestymme tekstejä ensiksi kriittisellä asenteella, jolloin niiden potentiaaliset hyvät puolet jäävät useimmiten meiltä huomaamatta. Eli sokea usko tekstiin kuin tekstiin on tietysti naiivia, mutta siltikin asenteellisella tasolla olisi hyvä omaksua asenne, jossa uskoo ensin ja epäilee vasta toisessa vaiheessa. Näin saamme maailmasta paljon enemmän irti!
Frank,
Hyvä pointti! Täytyykin pistää tämä ”kirja-uskovaisuus” korvan taakse. 🙂
Peruskysymys onkin, miksi ihmisille pitää markkinoida yksinkertaisia oikeasti toimiviakin menetelmiä täydellisen virheellisillä argumenteilla ja mystifioidulla ja näennäistieteellisellä sillisalaatilla maustettuna?
Eli tuleeko suggestiovaikutus voimakkaammin, kun se verhotaan gurun ja intuitiivisesti vetoavan ”teorian” hittioppaaksi, joka toimii kun kokeilet ja toimii kaikilla omalla tavalla jota et voi tietää ennen kuin olet kokeillut.
Monet haluavat lanseerata ”uuden” menetelmän ja rahastaa sillä. Myös erilaiset dieetit toimivat siitä esimerkkinä.
Ratkaisuna näkisin tiedon levittämisen veloituksetta sekä ihmisten kannustamisen itsenäiseen ajatteluun, tästä toimii Laurin blogi oivana esimerkkinä. 🙂
Tapani, Antti,
Kyse on varmastikin juuri markkinatalouden vaikutuksista. Eli jos menetelmää ei pueta svengaavaan asuun, se ei käy oikein kaupaksi. Tässäkin on kuitenkin olemassa terveempää tasapainoa, jota edustavat mielestäni parhaimmillaan esimerkiksi yritystutkija Jim Collins ja psykologi Mihaly Csikszentmihalyi, jotka ovat onnistuneet jalkauttamaan kovaa tutkimusmatskuaan kentälle innostavassa ja oivaltavassa asussa.
Miksi rajoittaa oma ajattelu hyväksymään vain ne ilmiöt, jotka pystytään todistamaan tämän hetken tieteen perusteella? Jokainen lenkkeilijä ja kuntoilija tietää omasta kokemuksesta, että kuntosuorituksen jälkeen tulee hyvä olo. Koska asialle ei oltu viime vuoteen saakka löydetty tieteellistä selitystä, niin sitä pidettiin ihmisten mielikuvituksen tuotteena.
Itse olen suhtautunut uusiin asioihin ja ilmiöihin siten, että kyllä tiedekin voi selittää ne asiat joskus myöhemmin. Jos ajatellaan vaikka kaikkea teknologiaa, joka on meidän käytettävissämme ja mennään pari sataa vuotta ajassa taaksepäin, niin kuinko monta niistä olisi voitu perusteella tieteellien tutkimuksen avulla?
Pauli,
Kiitos loistavasta kommentistasi! Tiede on tosiaan vain instrumentti muiden joukossa. On myös hyvä pitää mielessä, että myös mielikuvitus on kokemista –tarkkaan ottaen mielikuvituksen tuotteet eivät edes ole varsinaisesti ”epätodellisia”, ne ovat vain eri tavalla todellisia kuin arkikokemuksemme, kuten esimerkiksi amerikkalaisfilosofi C.I. Lewis ohjeistaa.
Onpa mielenkiintoisia kommentteja täällä. Frankin totetamus koulujärjestelmästämme, joka opettaa kriittisyyttä, on tarkkanäköinen. Suomalainen mentaliteetti on aika usein sellainen, että jos ei jonkun toimivuutta ole erikseen todistettu se ei voi toimia. Olemme aika ennakkoluuloista porukkaa. On mukavan vapauttavaa ajatella, että uudetkin asiat ja ideat ovat lähtökohtaisesti toimivia. Itse olen huomannut omaksuneeni liiallisen kriittisyyden aivan liian perusteellisesti.
Johanna,
Joo, koulujärjestelmämme ja kulttuurimme ohjaa meitä aika ylenpalttiseen kriittisyyteen. Onneksi olemme hissukseen alkaneet oppia tästä ajattelumallista pois.
Niin, tieteellisillä tuloksilla ja päätelmilläkin on aina jokin näkökulma – jotakin tulosta on korostettu enemmän ja jotakin vähemmän. Varsinkin ns. ihmistieteissä ei mielestäni koskaan päästä täydelliseen objektiivisuuteen tai ”totuuteen”, mitä se sitten onkin…
Yksilötasolla itsetuntemus on nähdäkseni kaiken a ja o. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin voit poimia kirjoista, tutkimuksista tai vaikkapa toisen tarinasta sinulle sopivat ”helmet” 🙂
Karita,
Loistopointti jälleen! Tieteellinen tulos pätee tosiaan aina vain yhdestä näkökulmasta käsin (tai niin kuin Thomas Kuhn sanoisi, ”paradigmasta”). Siksi (taidan jo toistaa itseäni) tiede on ennen kaikkea instrumentti, ei totuuden lähde.
Lauri
Kyse ei ole asioiden jalkauttamisesta vaan asioiden oivaltamisesta 😉
Jalkauttaminen viittaa enemmän armeijan marssikäskyihin ja oivaltaminen kuulijan / lukijan pään sisällä tapahtuvasta energisoivasta ilmiöstä.
Pauli,
Hyvä pointti. Itse tarkoitan jalkauttamisella yleensä sitä, että opista siirtyy jotain myös käytäntöön. Oivaltaminen on kyllä parempi termi. 🙂
Päivitysilmoitus: Pieniä ajatuksia kesää kohden | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Pieniä ajatuksia kesää kohden | Ajattelun ammattilainen
Onneksi huomasit avartaa katsomustasi! 🙂 Itse olen saanut NLP-oppini opettajalta, joka on saanut oppinsa Richardilta. Toisen käden tietoa siis tarjoilen! Hän korostaa erityisesti sitä että oppimaansa tulee käyttää vain ja ainoastaan itsensä ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi! Sekä sitä että tärkeintä on koittaa erilaisia tekniikoita kunnes oikea löytyy. Viis siitä mitä koulukuntaa tekniikka edustaa. Olennaista on selvittää mitä asiakas haluaa ja sitten löytää siihen ratkaisu. Jotenkin en siis tavoittanut pointtiasi miten NLP:stä saisi niin hömppää… Kun olen itse nähnyt miten sydämellä sitä tehdään ja miten vaikuttavia tuloksia sillä on saatu aikaan. Toki itselleni tieteellisyys on varsin epärelevanttia. Toimivuus ja sydämellisyys sitäkin tärkeämpää! Ja tottahan mitä tahansa kirjaa/tietoa voidaan käyttää väärin. Ensimmäisenä tulee mieleen raamattu!
”On niin helppoa tuudittautua esimerkiksi ajattelemaan, että koska Bandlerilla ei ole kunnollista tieteellistä taustaa, koska menetelmät vaikuttavat lähinnä hypnotisoijan kikkailulta, koska Bandler itse näyttää Batman-elokuvien Pingviiniltä, eivät menetelmät voi toimia. Kritiikki ohjaa huomion siihen, mikä ei toimi. Ongelmana on, että tällöin usein sivuutetaan se, mikä toimii.”
Kai huomaat, että kritiikkisi ei ole varsinaista argumentointia vaan ad hominem -argumentointivirhe? Henkilön ominaisuudet eivät voi olla syy siihen, ettei joku toimisi. Kirjoista lukemalla ei voi löytää sitä mikä toimii mikä ei toimi vaan tehokkaampaa on tieteellinen tutkimus, jossa vertaillaan erilaisia terapiamuotoja ja tutkitaan niiden tehokkuutta. Niiden perusteella voisi jo löytää oikeaa kritiikkiä. Mutta koska NLP itsessään on kevyttä ajatusten suuntaamiista positiivisuuteen, niin ainahan sille voi antautua vaikka muutamaksi kuukaudeksi ja kokeilla miten se vaikuttaa omaan elämään. Sen jälkeen sinulla on käsissäsi omakohtaista kokemusta, josta pystyt ehkä muodostamaan eheän argumentin.