Tuloksellisuus ei vaadi tahdonvoimaa

Meillä oli viime keväänä Filosofian Akatemian ydinryhmän kanssa tavattoman mielenkiintoinen, yli 50 sähköpostia käsittänyt kirjeenvaihto tahdonvoimasta. Tutkijakollegani Frank Martela ja Markus Neuvonen ovat viime aikoina paneutuneet mittavasti tahdonvoimatutkimuksiin ja ovat olleet niistä syystä hyvin innostuneita. Tästä urkenikin keskustelu siitä, mitä tahdonvoima on, ja mikä sen rooli on aikaansaamisessa.

On hämmästyttävää, kuinka vähän merkitystä tahdonvoimalla on hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden kannalta.

Keskustelussa Markus nosti aluksi esiin sen, että minä olen jäävi liputtamaan tahdonvoimaa vastaan, koska olen ehtinyt saada niin paljon aikaiseksi. Tämä todistaa siitä, että minulla jos kenellä on tätä mystistä virtaa vaikka muille jakaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tosi asiassa minä olen perusluonteeltani saamaton vätys.

Toisin sanoen, jos jokin asia on epämiellyttävä, alan siirtää sitä hamaan tulevaisuuteen siinä toivossa, että se jäisi hoitamatta. Niin kuin, luullakseni, tekevät kaikki muutkin. Silti olen onnistunut saamaan kaikenlaista metkaa aikaiseksi elämässäni. Syy on kuitenkin aivan muualla kuin tahdonvoimassa.

Omalla kohdallani tehokkuuteen on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että turhaudun tavattoman helposti. Eli jos homma alkaa tökkiä tai tylsistyttää, alan nopeasti järjestää toimintaani uudelleen. Toinen syy on se, että olen pienestä pitäen oppinut ajattelemaan, että jos homma ei järjesty yhdellä tavalla, se järjestyy toisella tavalla. Tämä yhdistelmä toimii aika hyvin niin, että pystyn työskentelemään pääosan ajastani flow-kanavassa: tylsistyessäni alan heti etsimään haastetta, turhautuessani muutan suuntaa. Hampaan puremisella tai tahdonvoiman heristämisellä on asian kanssa aika vähän tekemistä.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että tahdonvoima on tavattoman rajallinen resurssi. Kuten Frank kertoi minulle taannoin, ihminen kohtaa päivän mittaan noin sata erilaista tahdonvoimaa koettelevaa haastetta suklaapatukasta Facebook-houkutuksiin. Näistä noin puolen kohdalla tahdonvoima antaa periksi. Tahdonvaraisesti hammasta purren emme saakaan juuri mitään aikaiseksi. Tuloksellisuus syntyy ennen kaikkea etsimällä fiksuja tapoja toimia.

Tahdonvoimatutkimuksen klassikkokokeessa lapsi laitetaan huoneeseen vaahtokarkin kanssa. Samalla hänelle kerrotaan, että jos hän odottaa, kunnes tutkija tulee huoneeseen takaisin, hän saa kaksi vaahtokarkkia. Mutta vain jos ensimmäinen on syömättä. Vaahtokarkin säästäneet lapset pärjäävät myöhemmin elämässään huomattavasti kärsimättömiä paremmin.

Vaahtokarkin säästäjien juju ei kuitenkaan ole tahdonvoimassa. Juuri ne lapset, jotka tuijottivat vaahtokarkkia tuimasti päätyivät syömään sen. Toisen vaahtokarkin tienanneet keksivät sen sijaan vaihtoehtoisia tapoja vastustaa kiusausta. He istuivat vaahtokarkin päällä. He menivät huoneen toiseen päätyyn leikkimään. Nokkelimmat heittivät sen kaksimetrisen kaapin päälle. Siinä on vaahtosammuttimen kokoisen koltiaisen helppo vastustaa kiusausta, kun namu sijaitsee Mount Everestin huipulla.

Tahdonvoima on tavattoman rajallinen resurssi, ja aikaan saamisen kannalta oikeastaan aika yhdentekevä. Jos haluat saada asioita aikaan, mieti ennemminkin, mitä sellaista voit tehdä, josta olet aivan riemuissasi aamusta iltaan. Jos homma alkaa tylsistyttää, etsi lisää haastetta. Ja jos taas turhaudut, lähde vaikka kävelylenkille tai keksi jotain muuta tekemistä. Pään seinään hakkaamisesta ei tule kuin pää kipeäksi.

PS. Tällä viikolla vietetään kansallista Ajattelun viikkoa. Osallistu huomenna Helsingin Tuomiokirkossa järjestettävään viikon huipentavaan Kaveria ei jätetä -tapahtumaan.

4 thoughts on “Tuloksellisuus ei vaadi tahdonvoimaa

  1. Pirun hyvä huomio tuo päivittäiset tahdonvoiman koetinkivet. Heti tajusin omastakin elämästä näitä tilanteita, joissa joko sorrun, tai en…

  2. Vähän OT, ehkä: Vaahtokarkkikokeessa on koe-eläinten omaan kokemushistoriaan liittyvä ongelma. Jos lapsi on aikaisemmin kokenut, että aikuiset eivät pidä antamiaan lupauksia, hän todellakin syö vaahtokarkin, koska pitää hyvin varmana sitä, että huoneeseen palattuaan aikuinen sanookin ähäkutti, eikä anna yhtään karkkia. Ehkä tästä voi vetää sellaisen hataran johtopäätöksen, että jos lopputulos ei ole ollenkaan varma nakki, ei kannata uhrata tahdonvoimaansa vaan napata nopeat voitot samantien.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s