Tag Archives: tahdonvoima

Tahdonvoiman käyttöohje: Miten tahdonvoima toimii?

09/09/2013

1 kommentti

Tahdonvoima on kummallinen juttu. Yhtäältä sen olemassaolosta kiistellään yhä kovasti. Toisaalta tahdonvoiman olemassaolon hyväksyvätkin tiedostavat, että kyseessä on katoava luonnonvara: suurimmallakin tahdon jättiläisellä kantti kyykkää yllättävän helposti. Mutta mistä tahdonvoimassa on kyse? Ja miten sitä voisi käyttää parhaiten?

Näihin kysymyksiin käy käsiksi filosofikollegani Frank Martela uudessa loistokirjassaan Tahdonvoiman käyttöohje: Näin saat asioita aikaan. Kirjassa Frank käsittelee uunituoretta tahdonvoimatutkimusta ja esittelee kaksikymmentä tehokasta työkalua tahdonvoiman lujittamiseksi.

Tutkimukset osoittavat, että suorassa tahdon kamppailussa sisukkainkin sissi perääntyy yllättävän helposti. Kuitenkin ne jotka jaksavat purra hammasta edes vähänkin pidempään pärjäävät myös elämässä paremmin. Vaikka tahdonvoima on parhaimmillaankin heikko lihas, kannattaa sitä siis lujittaa.

Tutkimusten mukaan aivojen etuotsalohkolla on iso rooli tahdonvoiman käytössä. Etuotsalohko on kuitenkin koko kropan energiasyöpöin elin. Siksi siis tiukkoja päätöksiä tehtäessä kannatta huolehtia, että verensokeri on riittävän korkea.

Samaten kannattaa valita, missä kamppailuissaan tahtoaan haluaa käyttää. Tahdonvoima väsyy käytössä. Siksi sen käyttö kannattaakin varata kaikkein tärkeimmille koitoksilleen.

Kaikkein paras tapa käyttää tahdonvoimaa on kuitenkin järjestää elämä niin, ettei sitä tarvita juuri ollenkaan. Tässä keskeisessä roolissa ovat tavat: minkälaista elämää oppimistasi tavoista syntyy? Voisitko opetella uuden tavan, vaikkapa urheiluharrastuksen, joka parantaa elämänlaatuasi? Tai pystyisitkö opettelemaan eroon tavasta, joka nakertaa sitä, vaikkapa tupakoinnista?

Kun opettelet elämänlaatua tukevia tapoja, et tarvitse enää tahdonvoimaa: ajattelusi automaattisuus ohjaa sinua pääsääntöisesti toimimaan oikein.

Voit myös hyödyntää ympäristöäsi tahdonvoiman kehittämiseen. Laita lenkkarit sängyn päätyyn ennen nukkumaan menoa, ja aamulenkille lähtö helpottuu valtavasti. Ota kaukosäätimestä paristot pois ja piilota ne vaatekomeron perälle. Näin sohvalle lysähtäminen töiden jälkeen ei onnistukaan käden käänteessä. Ja kerro ystävillesi tavoitteistasi. Näin niihin on selkeästi helpompaa sitoutua.

Näitä ja lukuisia muita menetelmiä Frank käsittelee kirjassaan lennokkaasti ja yleistajuisesti, samalla tiukan tieteellistä pohjaa unohtamatta. Kirja avaa ymmärrystäsi siitä, miten tahdonvoima toimii ja miksi se toimii niin kuin toimii. Samaten se tarjoaa monenlaisia työkaluja, joiden avulla voit tahtoasi kehittää.

Tutustu Frankin kirjaan täällä.

PS. Kurkkaa myös kirjalle pystytetyt verkkosivut, joilta löydät muun muassa kirjan aihepiiriä käsittelevän blogin.

Tuloksellisuus ei vaadi tahdonvoimaa

14/11/2012

4 kommenttia

Meillä oli viime keväänä Filosofian Akatemian ydinryhmän kanssa tavattoman mielenkiintoinen, yli 50 sähköpostia käsittänyt kirjeenvaihto tahdonvoimasta. Tutkijakollegani Frank Martela ja Markus Neuvonen ovat viime aikoina paneutuneet mittavasti tahdonvoimatutkimuksiin ja ovat olleet niistä syystä hyvin innostuneita. Tästä urkenikin keskustelu siitä, mitä tahdonvoima on, ja mikä sen rooli on aikaansaamisessa.

On hämmästyttävää, kuinka vähän merkitystä tahdonvoimalla on hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden kannalta.

Keskustelussa Markus nosti aluksi esiin sen, että minä olen jäävi liputtamaan tahdonvoimaa vastaan, koska olen ehtinyt saada niin paljon aikaiseksi. Tämä todistaa siitä, että minulla jos kenellä on tätä mystistä virtaa vaikka muille jakaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tosi asiassa minä olen perusluonteeltani saamaton vätys.

Toisin sanoen, jos jokin asia on epämiellyttävä, alan siirtää sitä hamaan tulevaisuuteen siinä toivossa, että se jäisi hoitamatta. Niin kuin, luullakseni, tekevät kaikki muutkin. Silti olen onnistunut saamaan kaikenlaista metkaa aikaiseksi elämässäni. Syy on kuitenkin aivan muualla kuin tahdonvoimassa.

Omalla kohdallani tehokkuuteen on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että turhaudun tavattoman helposti. Eli jos homma alkaa tökkiä tai tylsistyttää, alan nopeasti järjestää toimintaani uudelleen. Toinen syy on se, että olen pienestä pitäen oppinut ajattelemaan, että jos homma ei järjesty yhdellä tavalla, se järjestyy toisella tavalla. Tämä yhdistelmä toimii aika hyvin niin, että pystyn työskentelemään pääosan ajastani flow-kanavassa: tylsistyessäni alan heti etsimään haastetta, turhautuessani muutan suuntaa. Hampaan puremisella tai tahdonvoiman heristämisellä on asian kanssa aika vähän tekemistä.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että tahdonvoima on tavattoman rajallinen resurssi. Kuten Frank kertoi minulle taannoin, ihminen kohtaa päivän mittaan noin sata erilaista tahdonvoimaa koettelevaa haastetta suklaapatukasta Facebook-houkutuksiin. Näistä noin puolen kohdalla tahdonvoima antaa periksi. Tahdonvaraisesti hammasta purren emme saakaan juuri mitään aikaiseksi. Tuloksellisuus syntyy ennen kaikkea etsimällä fiksuja tapoja toimia.

Tahdonvoimatutkimuksen klassikkokokeessa lapsi laitetaan huoneeseen vaahtokarkin kanssa. Samalla hänelle kerrotaan, että jos hän odottaa, kunnes tutkija tulee huoneeseen takaisin, hän saa kaksi vaahtokarkkia. Mutta vain jos ensimmäinen on syömättä. Vaahtokarkin säästäneet lapset pärjäävät myöhemmin elämässään huomattavasti kärsimättömiä paremmin.

Vaahtokarkin säästäjien juju ei kuitenkaan ole tahdonvoimassa. Juuri ne lapset, jotka tuijottivat vaahtokarkkia tuimasti päätyivät syömään sen. Toisen vaahtokarkin tienanneet keksivät sen sijaan vaihtoehtoisia tapoja vastustaa kiusausta. He istuivat vaahtokarkin päällä. He menivät huoneen toiseen päätyyn leikkimään. Nokkelimmat heittivät sen kaksimetrisen kaapin päälle. Siinä on vaahtosammuttimen kokoisen koltiaisen helppo vastustaa kiusausta, kun namu sijaitsee Mount Everestin huipulla.

Tahdonvoima on tavattoman rajallinen resurssi, ja aikaan saamisen kannalta oikeastaan aika yhdentekevä. Jos haluat saada asioita aikaan, mieti ennemminkin, mitä sellaista voit tehdä, josta olet aivan riemuissasi aamusta iltaan. Jos homma alkaa tylsistyttää, etsi lisää haastetta. Ja jos taas turhaudut, lähde vaikka kävelylenkille tai keksi jotain muuta tekemistä. Pään seinään hakkaamisesta ei tule kuin pää kipeäksi.

PS. Tällä viikolla vietetään kansallista Ajattelun viikkoa. Osallistu huomenna Helsingin Tuomiokirkossa järjestettävään viikon huipentavaan Kaveria ei jätetä -tapahtumaan.

7 tärkeää mielenruokaa

04/12/2009

6 kommenttia

Ajattelu ei tapahdu Platonisessa ideamaailmassa, vaan tässä ja nyt. Siksipä taitava ajattelu edellyttää myös sitä, että ajattelija itse on napakassa toimintakunnossa. Kuten jo Spartan jäyhät sotaurhot tiesivät kertoa, terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa. Vaikkei ajattelu olekaan pelkkää aivotoimintaa, ovat aivot kuitenkin ajattelijan keskeinen työväline. Siksi on erityisen tärkeää nauttia ruokaa, joka pitää aivot hyvässä vireessä. Tässä siis seitsemän maukasta mielenruokaa, jotka edesauttavat ajattelutoimintaasi ja nostavat hyvinvointiasi. Lisää kommentteihin omat kulinaariset mielenvirkistysvinkkisi.

1. Lohi Aivoruokien ylivoimainen ykkönen on lohi. Lohi sisältää sekä omega-rasvahappoja, että D-vitamiinia. Aivot ovat hyvin rasvapitoista kudosta, ja vaikkei aivojen rasva-aineenvaihdunnasta paljoa vielä tiedetäkään, on ilmeistä, että erityisesti omega-rasvahapot edesauttavat merkittävästi aivotoimintaa. Omegahappojen vajaus ei vain hidasta järjenjuoksua, vaan voi myös edesauttaa masennusta. Samaten D-vitamiinin vajaus voi vaikeuttaa ajattelutoimintaa. D-vitamiini on tärkeää etenkin näin kaamosaikana, kun aurinko on harvoin nähty vieras. Lohi piristää siis sekä pääkoppaa että mielialaa. Ja jos lohi ei maita, voit syödä jotain muuta rasvaista kalaa, kuten tonnikalaa, silliä tai makrillia.

2. Jogurtti Jogurttia väitetään keski-aasialaisten heimojen pitkän iän salaisuudeksi. Oli miten oli, terveellistä tämä hapanmaitotuote ainakin on. Jogurtti sisältää B12-vitamiineja, jotka ovat tärkeitä hermosolujen myeliinituppien muodostumiselle: B12-vitamiinin puute hidastaa ajatuksenjuoksua. B12-vitamiinia saa myös lihasta, kananmunista ja muista maitotuotteista. Bonuksena jogurtti on hyvä maitohappobakteerien lähde. Viime aikojen terveyden supersankaria tutkitaan tällä hetkellä niin urheilurasituksesta palauttajana kuin allergioiden poistajanakin. Maitohappobakteereilla näyttäisikin olevan suotuisa vaikutus ruumiin puolustusjärjestelmiin. Kun nokka ei vuoda, juoksee ajatuskin paremmin.

3. Mustikat Mustikat ovat luksusluokan antioksidanttien lähde. C-vitamiinipitoisuuden, pirteän värin ja raikkaan makunsa lisäksi mustikat näyttäisivät tutkimusten mukaan hidastavan aivojen ikääntymisestä johtuvaa rappeutumista. Niiden sisältämä antosyaniini vaikuttaa myönteisesti myös immuunijärjestelmään. Mustikoiden lisäksi myös muut marjat ovat erinomaisia hyvinvoinnin lähteitä. Ajattelun ammattilaisen päivä lähteekin loistavasti käyntiin marjacocktail-kupposella.

4. Vihreä tee Myös vihreä tee on erinomainen antioksidanttien lähde. Lisäksi vihreä tee virkistää pääkoppaa. Vihreä tee ei kuitenkaan synnytä samanlaista riippuvuussuhdetta kuin kahvi, jos kohta teerituaaliin onkin helppo hurahtaa, kuten voi omin silmin todeta esimerkiksi visiitillä Japaniin tai Englantiin. Parhaimmillaan vihreä tee on irtoteestä haudutettuna, mutta esimerkiksi Clipperin luomupussiteet eivät ole yhtään hullumpia nekään.

5. Suklaa Suklaa ja kaakao ovat erinomaisia flavonoidien lähteitä. Ne edistävät sekä ajattelutoimintaa että hyvinvointia. Suklaa vapauttaa myös endorfiineja, ja mukavintahan se on ajatella, kun on kivaa. Suklaalla on toki omat haittavaikutuksensa, ja siksipä kaakaopommi kannattaakin nautiskella joko juomana tai mahdollisimman kaakaopitoisena (yli 80%) suklaana. Pala tai kaksi päivässä riittänee – jos tahdonvoima riittää rajan vetämiseen.

6. Kahvi Kahvi virkistää ajatuksenjuoksua ja pitää pirteänä myös pitkinä iltoina. Kofeiini tehostaa lyhytkestoista muistia ja reaktioaikoja, joten se on erittäin hyödyllinen lisäkierrosten lähde tiukan paikan tullen. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kuppi kahvia päivässä saattaa myöskin suojata aivotoiminnan rappeutumiselta estämällä kolesterolin haittavaikutuksia. Kahvin käytön kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen – kofeiinikoukkuun on helppo jäädä.

7. Punaviini Viini on viisasten juoma. Punaviinin terveysvaikutuksista käydään jatkuvasti aiheellisesti peitsentaittoa. Yleisesti vaikuttaisi vallitsevan kuitenkin yksimielisyys siitä, että lasillinen punaviiniä illassa on koko lailla hyväksi niin mielelle kuin ruumiillekin. Alkoholi on tietysti liiallisesti nautittuna tuhoisaa hermosoluille ja muillekin ruumiintoiminnoille, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa näyttäisi kohtuudella nautittuna ehkäisevän muun muassa iän mukanaan tuomia aivosairauksia, kuten Alzheimerin tautia. Punaviini on myös oivallinen seurustelujuoma, ja lienee sanomattakin selvää, että hyvässä seurassa ajatus vasta juokseekin!

Näin teet itsestäsi tahdon jättiläisen

14/11/2009

1 kommentti

Tunnustan erehtyneeni. Taannoisessa blogimerkinnässä väitin, että tahdonvoima on ajattelun ammattilaiselle lähes tarpeetonta. Ajattelin tuolloin, että riittävän taitavalla ajatusten ohjailulla ei omaa ajatteluaan tarvitse liikutella väkipakolla. Asiaa tarkemmin pohdittuani olen tullut toisiin aatoksiin. Itse asiassa tahdonvoima on mitä hyödyllisin ajattelun taito.

Ajatukset ovat prosesseja. Kuvitellaanpa, että ajatukset ovat eräänlaisia aaltoja, jotka sinkoilevat päänsisäisessä valtameressä. Tahdonvoima on tällöin eräänlainen kantoaalto: aalto, jonka selässä toiset aallot joko kulkevat, tai jotka tahdonvoima jyrää tsunamin lailla poikki. Ajatusten ohjaaminen vaatii aikaa ja harjaantumista. Joskus aikaa ei kuitenkaan ole.

Tahdonvoima on ennen kaikkea kyky muuttaa nopeasti omaa ajatteluamme.

Jos elämäsi on täydellisessä järjestyksessä, et tarvitse tahdonvoimaa. Tällöin ajatuksesi soljuvat omalla raikkaalla painollaan eteenpäin ilman, että sinun tarvitsisi kammeta niitä mihinkään suuntaan. Jos osaat ohjata ajatuksiasi samalla ketteryydellä, kuin Jackie Chan liikkeitään, et kenties tarvitse tahdonvoimaa. Mutta meille muille, jotka emme ole mentaalisia kung-fu -mestareita tai zen-munkkeja, on tahdonvoima mitä hyödyllisin taito.

Tahdonvoima on joko positiivista tai negatiivista. Positiivista tahdonvoimaa tarvitset silloin, kun haluat ylittää aloittamisen kynnyksen. Se on se taito, jota tarvitset silloin, kun et millään jaksaisi viikon sairastamisen jälkeen lähteä lenkille, silloin kun pitäisi aloittaa uusi työprojekti, silloin kun pitäisi viedä roskat. Se on kyky nostaa itsensä saappaanrakseista ylös viivästelyn suosta ja tarttua toimeen.

Negatiivista tahdonvoimaa puolestaan tarvitaan silloin, kun kaapin takahyllylle piilotettu suklaapatukka alkaa viekoitella seireenin lailla. Tällöin suklaapatukan alkuunpaneman ajatusprosessin ohjailu voi olla ylivoimaista – mutta riittävän harjaantuneella tahdonvoimalla voi kiusaavan prosessin katkaista kuin kananlennon. Ajatusprosessien katkaisu ei kuitenkaan käy käden käänteessä. Se vaatii yllättävän paljon voimaa.

Onneksi kumpaistakin tahdonvoimataitoa voi vahvistaa harjoituksen kautta. Joka kerta kun saat kammettua itsesi lenkille, vahvistat positiivista tahdonvoimaasi. Ja kun saat purtua hammasta ja jätettyä suklaapatukan vielä hetkeksi aloilleen, saa negatiivinen tahdonvoimasi siitä lisää mentaalista pinaattia. Tahdonvoima, niin kuin mikään muukaan taito, ei kuitenkaan treenaannu yhdestä tai kahdesta kerrasta.

Jos haluat kehittää tahdonvoimaasi, harjoita sitä järjestelmällisesti. Aseta itsellesi tarkkarajainen harjoituskausi, esimerkiksi kaksi viikkoa tai kuukausi. Keskity tuona aikana vain jompaan kumpaan tahdonvoimaasi. Pyri olemaan jättämättä harjoituskauden aikana yksiäkään treenejä väliin. Keskity siis joko aina viivästellessäsi ylittämään toiminnan kynnys ja tartu sinnikkäästi toimeen – tai lataa koko mielesi mahti peliin aina kun houkutus yllättää. Tulokset eivät näy päivässä tai parissa, mutta muutaman viikon jälkeen tulet varmasti yllättymään siitä, miten nopeasti olet edistynyt.

Tahdonvoima on oivallinen lisä ajattelun ammattilaisen työkalupakkiin. On hyvä pystyä tarvittaessa saamaan nopeasti säpinää jäseniin. Tahdonvoimallekaan ei pidä kuitenkaan antaa liikaa valtaa. Jos treenaat tahdonvoimasi ylikierroksille, voi tuloksena olla Chocolat-elokuvan comte de Reynaudin tapainen niuhokompleksi. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää suorittamista. Joskus tekee myös ihan hyvää haukata palanen suklaata.

Tarvitsetko tahdonvoimaa?

28/09/2009

1 kommentti

Tahdonvoimasta tulee mieleeni pormestari Paul de Reynaud – keskushahmo Lasse Hallströmin elokuvassa Pieni suklaapuoti. Alfred Molinan esittämä pormestari on pienen ja siveän ranskalaiskaupungin pidetty keskushahmo, jonka elämä järkkyy, kun nuori ja viehättävä suklaakauppias Vianne avaa puotinsa kaupunkiin kesken paastonajan. Elokuvan lopussa pormestarin koulittu itsehillintä pettää, ja hän murtautuu suklaapuotiin mässäilläkseen itsensä palloksi puodin antimilla.

Tahdonvoima on iskostunut länsimaiseen kulttuuriin jonkinlaisena ristiriitaisena hyveenä. Yhtäältä tahdon lujuutta on arvostettu antiikin kreikasta asti. Toisaalta sen harjoittaminen tuntuu olevan enemmistölle usein vaikeaa. Monet todellista tahdonvoimaa osoittavat vaikuttavat myös de Reynaudin tapaan tunteensa padonneilta niuhoilta pidättyjiltä.

Aiemmassa blogikirjoituksessa vertasin ajattelua Jackie Chanin kung-fu-akrobatiaan.

Tahdonvoiman heristäminen on hieman kuin yrittäisit pysäyttää satakaksikymmenkiloisen vihaisen korston asettumalla poikittain hänen eteensä.

Jos habaa on riittävästi, homma saattaa onnistuakin. Useimmiten jätin edestä kannattaa kuitenkin suoriutua pika pikaa takavasemmalle. Kuusikymmenkiloisen kiinalaisruipelon ei kannata asettua poikkiteloin parimetrisen vapaapainijan tielle.

Monet mieliteot ovat sellaisia, ettei niiden kynsin hampain kampeamisesta tahdo oikein tulla mitään. Toki ajatusmuskelia voi myös bodata, kuten Molinan pormestari teki elokuvassa: tuijottamalla herkkupalaa tahdonlujuus eittämättä kasvaa. Mutta surullinen fakta on, että jossakin on aina se puntti, joka ei enää nouse. Kertaalleen tyrmätty jätti painelee puhisten punttisalille pumppaamaan rautaa, jotta ensi kohtaamisella lopputulos olisi hänelle mieluisampi. Jackie Chanille on sen sijaan yhdentekevää, vaikka vastustaja nostaisi penkiltä kolmesataa kiloa tai kyykkäisi kuorma-auton. Ajattelu-Chan hyppää ketterästi pois tymäkän ajatuksen edestä, tönäisee sitä kenties hiukkasen oikeaan suuntaan ja saattelee sen takamukseen napsahtavalla terävällä potkulla ovesta ulos.

Ajattelun ammattilainen ei yleensä hakkaa päätään seinään ja pyri vastustamaan omaa ajatteluaan. Hän opettelee ohjailemaan rauhassa ajatukset oikeisiin osoitteisiin. Ajattelun ammattilaisella on toki ripaus tahdonvoimaakin – ei kung-fu-mestarillakaan herneen kokoinen haba ole. Mutta pääasiassa ajattelun ammattilainen pyrkii järjestämään päänsä sisällön tasapainoon ajatuksia ohjailemalla. Tässä, kuten aiemminkin mainitsin, voi muuten myös ympäristöä käyttää hyväkseen, ihan niin kuin kung-fu:ssakin. Palaan piakkoin tähän aiheeseen.

Sillä välin voit miettiä, mitkä ajatukset tuntuvat tällä hetkellä päätyvän vääriin osoitteisiin. Ja tuumaapa, löytyisikö niille joku sellainen aisapari, johon voisit ne naittaa niin, että ne johtaisivatkin hissukseen mieluisampiin lopputuloksiin. Suklaanhimon voi hissukseen naittaa lenkillelähtörituaaliin – sitä voi esimerkiksi käyttää signaalina sille, että on aika vetää verkkarit jalkaan. Lenkille lähtö on raskas prosessi, kun taas verkkarien pukeminen käy käden käänteessä. Ja kun ne verkkarit nyt ovat jo päällä, niin on oikeastaan paljon helpompi lähteä ovesta ulos, kuin vaihtaa lökäpöksyt takaisin. Se tuntuisi aika tyhmältä.

Lopuksi on todettava, että mielitekojen kohdalla ajatusten ohjailu toimittaa usein laastarin virkaa. Jos peukaloon tulee haava viikon välein, on hyvä tutkailla sitä, mikä haavan aiheuttaa – viikoittainen laastarirumba ei ehkäise haavan syntyä. Monet mieliteot ovat signaaleja epäkelvoista toimintamalleista – tässä asiassa Freud oli nähdäkseni pitkälti oikeassa. Mutta ennen kuin mietematojen syntyperään pääsee käsiksi, voi ajatuksia ohjailemalla muokata monet sellaiset ajatukset mieluisammiksi, joiden kampittamiseen olisi ennen vanhaan vaadittu tahdonvoimaa. Näin virtaa jää enemmän myös mietematojen sikiämisen selvittämiseksi.