Tuottavuuden syöksykierteestä uuteen nousuun

Viime aikoina on puhuttu paljon työaikojen ja työurien pidentämisestä. Erityisesti kovilla oleva raskas teollisuus kärsii siitä, ettei työntekijöiden tuottavuus vastaa haastavaa markkinatilannetta. Tulos syöksyy ja tulevaisuus näyttää synkältä. Ratkaisuksi ehdotettu työajan pidentäminen tuskin kuitenkaan helpottaa ongelmaa. Se voi jopa synnyttää entistä suurempia taloushaasteita.

Taloustieteen nobelisti Edmund Phelps totesi taannoin London School of Economicsilla pitämällään luennolla, että tuottavuuden voi laskea tällä kaavalla:

tuottavuus = pääoma x aika x inhimillinen pääoma

Työaikaa ja eläkeikää ylös hilaavat ovat ilmeisesti ajatelleet ykskantaan, että jos aikakerrointa hilataan ylös, tuottavuus kasvaa.

Puhtaan matemaattisessa maailmassa näin olisikin asian laita. Mutta kun emme elä matemaattisessa maailmassa, vaan ihmisten maailmassa. Ja ihmisten maailmassa lisääntynyt työkuorma lisää myös stressin ja ahdistuksen määrää.

Työajan lisääminen korreloi itse asiassa käänteisesti inhimillisen pääoman kanssa. Toisin sanoen, jos työaikoja nostetaan, yksilöllinen työteho laskee. Erityisen keskeistä tämä on tietointensiivisillä ja palveluun keskittyvillä aloilla, joissa viretila korreloi suoraan suorituksen laadun kanssa. Ongelmanratkaisukyky ja sosiaalinen kanssakäyminen kun sukeltavat kuin lehmän häntä kun väsymys lisääntyy.

Niin kuin Pekka Pohjakallio ja Saku Tuominen huomauttavat erinomaisessa Työkirjassaan, viimeisen sadan vuoden aikana merkittäviä tuottavuusnousuja on saatu nimenomaan työaikaa lyhentämällä. Syy on juuri tämä käänteiskorrelaatio inhimillisen pääoman kanssa.

Työajan nostaminen johtaa siis erittäin todennäköisesti kokonaistuottavuuden laskuun. Sitten vasta pulassa olemmekin.

Mikä siis avuksi?

Phelps totesi luennollaan, että olennaisin parametri yhtälössä on inhimillinen pääoma. Jos satsaamme ihmisten innostukseen, hyvinvointiin, toimiviin työolosuhteisiin ja järkevään ja reiluun johtajuuteen, nousee ihmisen suorituskyky raketin lailla. Tästä on viime aikoina tullut tutkimusnäyttöä vaikka millä mitalla.

Innostuneet ihmiset tuottavat fiksusti johdetuissa yhteisöissä käsittämättömiä onnistumisia. Samalla kun naapuritalossa kehnosti johdetut työnarkkarit raatavat kellon ympäri saamatta kuitenkaan mitään järkevää aikaiseksi.

Kaikkein surullisin esimerkki tuottavuuden täysin päättömästä johtamisesta on nykyaikainen yliopistojärjestelmä. Käytännössä hyödyttömään mittaamiseen ja byrokratiaan johdetut yliopistot kuluttavat tuntikaupalla huippukoulutettujen tutkijanerojen aikaa lomakkeiden täyttämiseen, tuntien mittaamiseen ja alaisten älyvapaaseen arviointiin. Niin kuin Panu Raatikainen kirjoituksessaan osuvasti luonnehti, yliopistoista on tullut byrokraattisessa kafkamaisuudessaan pienoiskoon Neuvostoliitto.

Samalla yritykset ovat kuitenkin jo ilahduttavasti heränneet siihen, ettei ihmisiä voida johtaa puhtaan matemaattisesti, vaan tarvitaan jotakin muuta. Alati nopeammin muuttuvassa markkinataloudessa yksilöiden innostuneisuus ja järkevä johtamiskulttuuri eivät enää ole kiva pikku rekrytointibonus. Ne ovat pian elinehto tulokselliselle yritykselle.

Jos haluamme veivata kansantalouden uuteen nousuun, kannattaisi meidän nähdäkseni seurata Phelpsin kehotusta ja satsata inhimilliseen pääomaan. Siis innostukseen, reiluun johtajuuteen, fiksusti suunniteltuun koulutukseen ja perusturvaan. Ulos joutavat tuntimittarit, lomakeviidakot, luottamuksen ja arvostuksen puute sekä ihmisten kohteleminen objekteina.

Siinä vaiheessa kun saamme ihmiset ihan aidosti innostumaan omasta työstään meillä onkin sitten käsissämme ihan vastakkainen ongelma. Aidosti työstään ja työyhteisöstään innostunutta kun voi olla koko lailla hankalaa saada lomailemaan riittävästi.

7 thoughts on “Tuottavuuden syöksykierteestä uuteen nousuun

  1. Just! Kerrassaan nerokas tuo Phelpsin kaava ja loistava on Laurin tulkinta. Inhimillisen pääoma ei todellakaan kasva käytetyn ajan vaan oivallusten ja ihmisten välisten yhteyksien laadun kautta luodun lisäarvon myötä. Vielä kun tämän oivaltavat johtajat ja lakkaavat panemasta aitoja ihmisten tielle ja lähtevät hakemaan luovuutta ja tunnevoimaa ensin itsestään ja sitten toisista. Silloin lennetään!

  2. Moi Lauri, jälleen ajateltavaa hienoa tekstiä!
    Meidän ei tulisi johtaa matemaattisesti, koska kuitenkin 95% toimimme tunteen perusteella eikä järjen. Kukaanhan ei halua tätä myöntää mutta niin se kuitenkin todellisuudessa on. Koska toimimme tunteella, emmekä järjellä, niin johtamisessakin pitää olla tunnetta ja sydäntä mukana. Näin saadaan ihmiset aidosti tekemään yhteisen hyvän eli tuloksen eteen. Johto ei saa liikaa vieraantua ja mennä lukujen taakse, vaan tulee uskaltaa liikkua alaisten parissa ja johtaa sydämellä ja nähdä se aiemminkin puhuttu ihmisarvo. Ei helppoa mutta mielenkiintoisen haastavaa, jos niin haluaa.

  3. Aivan. Hyvinvointi ja tuottavuus ovat huomattavasti konstikkaammissa kytköksissä toisiinsa kuin miten johtavat poliitikot sen pelkistävät: tuottavuus lisää hyvinvointia.

    Näin yksinkertaista se ei ole.

    Itse asiassa poliitikkojen ja yhteiskunnan ei kannattaisi olla lainkaan huolestuneita hyvinvointimme tilasta; siitä mitä siihen kuuluu/pitäisi kuulua ja miten hyvinvointi toteutuu. Sillä hyvinvointi on ensisijaisesti henkilökohtainen kokemus. Se merkitsee jokaiselle eri asioita ja se näyttäytyy eri tavoilla. Riippuen ’vähäisimmillään’ jopa kulloisestakin mielentilastamme tai suhtautumisvalinnastamme.

    Sen sijaan olisi tärkeää katsoa, mistä tuottavuus on kotoisin, mikä sen todellinen hinta elämässämme on (luonto mukaan lukien) ja mitä se eniten ’tuottaa’. Tyytyväisyyttä vai kärsimystä? Innostusta ja elämäniloa vai riippuvuutta ja ongelmia?

  4. Luin tuossa mielenkiintoisen kirjoituksen itsensä voittamisesta. Itse en ihan sen ajatuksia jaa, mutta osa uskoo siihen, että työn sankarit ovat ainoa keino tuottavuuden kasvuun. ( http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/blog/30640?goback=.gde_2399608_member_5806324371807039489#! )

    Tämä on siinä mielessä hassu juttu, että jo Henry Ford 1920- luvulla sanoi, että 40 tunnin työviikko lisää tuottavuutta pidemmän sijaan. Eli hän taisi puhua siitä, että tärkeintä on tekeminen eikä paikallaolo. Ja virkeämpänä on läsnä eikä vain paikalla.

    Samasta asiasta joku proffakin sanoi, että aivot tarvitsevat lepoa jaksaakseen. (Juha T. Hakala – http://yle.fi/uutiset/professori_kannustaa_laiskuuteen__loysien_poistossa_tyoelamasta_lahti_myos_luovuus/6924355 )

    Eli jotenkin pitäisi pohtia tuota mitä Lauri sanoi, eli työssä pitää viihtyä ja sitä kautta syntyy tehokkuutta lisää. Eli näin ymmärsin tuon viestin.

    Kari…

  5. Päivitysilmoitus: Toimitusjohtaja on uusi aikakauslehti johtajille » Tuottavuuden syöksykierteestä uuteen nousuun

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s