Oliko ennen paremmin? Koulua rakentamassa post-intelligentissa maailmassa

Suomalainen koulu myllertää muutoksen kourissa. Muutospaine heijastuu myös koulun ympärillä käytävään keskusteluun. Viime vuosina koulukeskustelu on ollut ihastuttavan tulevaisuuspainotteista ja asiakeskeistä. Viime aikoina olen kuitenkin havainnut huolestuttavan trendin, jossa esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluista tuttu poteroituminen vahvistusvinoumineen on hiipinyt koulukeskusteluun. Napit vastakkain ovat ”vanhan koulun” ystävät sekä ”muutosintoilijat”.

Edellistä leiriä edustavat muun muassa vihaiset emeritusprofessorit, joiden eläkepäivät näyttävät vierähtävän kaikkea uudelta haiskahtavaa vastaan taistellessa. Onkin syytä kysyä, onko eläkeproffa oikeassa: oliko ennen tosiaan paremmin? Pitäisikö meidän uudistusvimman sijaan palata entisaikojen kouluun? Onhan meillä sentään PISA-tulokset ja maailmanmaine näyttönä suomalaisen koulun huikeasta tasosta.

Elämme hämmästyttävää post-intelligenttia aikakautta, jossa älyllisyys ja sivistyneisyys koetaan monissa piireissä avoimesti huonona juttuna. Nykyviestinnässä mielipiteen arvo on jopa suurempi kuin faktan. Tilastoilla ei ole väliä, ja asia on miten on, koska se ”koetaan niin”.

Syypäätä voidaan hakea lehdistöstä, televisiosta tai vaikka tietokonepeleistä. On ihan totta, että esimerkiksi medialla on tässä suuri rooli, jos kohta lehtitaloja suurempi syypää lienee sääntelemätön markkinatalous: sitä myydään mikä myy. Koska emme ole valmiit tinkimään sananvapauden ideaalistamme, tulemme näkemään yliampuvia lööppejä myös jatkossa.

Nykyajan henki on kuitenkin nähdäkseni seurausta myös entisaikojen koulusta. Koulun päätehtävä on kasvatuksellinen ja sivistyksellinen. Jos valtavat massat niin Suomessa, Englannissa, USA:ssa kuin muissakin läntisissä maissa ovat hurahtanteet post-intelligenttiin populismiin, on tässä kasvatuksessa ja sivistyksessä mennyt jotakin pieleen.

Käsitykseni on, ettei vanha koulu ole kyennyt tekemään sivistyksestä riittävän kiinnostavaa, jotta enemmistöä kiinnostaisi itseään sivistää. Kun maailmanhistorian klassikoiden sijaan päntätään ablatiiveja, kun luonnossa rymyämisen sijaan luetaan mäyrän ruokintarytmeistä – ja kun telkkarista ja sittemmin kännykästä löytyy tuhat kertaa koukuttavampaa matskua, ei ole ihme, jos yleissivistys sukeltaa. Koulu ei ole katsonut asiakseen kilpailla muun maailman hömpötysten kanssa. Nyt korjaamme tämän asenteen hedelmiä.

Jos haluamme kamppailla post-intelligentin maailman sivistyskatoa vastaan, ei riitä, että valitamme siitä, että iltapäivälehdet ovat kritiikittömiä tai että nuoret pelaavat mobiilipelejä. Sen sijaan meidän täytyy ponnistella sen eteen, että osaisimme sivistää ja kasvattaa niin, että se kiinnostaisi yhtä paljon – tai enemmän! – kuin iltapäivälehdet ja mobiilipelit.

Me kaikki tiedämme että tämä on mahdollista. Jokaisella meistä on ollut kouluaikoina ainakin yksi opettaja, jonka tunnit tempaisivat mukaansa ja joiden opetukseen olisi voinut uppoutua viikkokausiksi. (Minulla se oli lukion psykologian opettaja Jussi Oikarainen, kiitos Jussi! Ilman sinua en olisi tässä.)

Kyse ei siis ole uusimpien trendivimpainten käyttöönotosta, vaan siitä, että oppiminen tapahtuu niin, että se on aidosti kiinnostavaa. Ja tässä nykytilannetta seuraillessani on koululla nähdäkseni kasvun paikka, sanoi vihainen emeritusprofessori mitä tahansa.

Onneksi kasvun askelia ollaan jo ottamassa. Uusi opetussuunnitelmamme on ilmiökeskeisyyksineen ylivoimaisesti paras, mitä olen maailmalla nähnyt. Opettajakunnan enemmistö on tarmokkaasti ja toiveikkaasti tarttumassa haasteeseen ja tulee näyttämään tulevaisuudelle, mistä suomalainen koulu on tehty. Äänekäs vähemmistö panee vielä hetken hanttiin, mutta luullakseni se ei tule pysäyttämään muutosta, jonka seurauksena suomalaisesta koulusta tulee pian uuden ajan sivistyksen tyyssija, josta jokainen saa perhetaustastaan riippumatta avaimet hyvään elämään.

Kukaan meistä ei tiedä, minkälainen tulevaisuuden koulun pitäisi tarkkaan ottaen olla. Kukaan meistä ei tiedä myöskään, minkälaisessa maailmassa tulevaisuudessa elämme, virtuaalitodellisuuksineen ja Pokémoneineen. Rohkenisin kuitenkin väittää, että jos emme pistä post-intelligentille trendille kampoihin, tulevaisuuden maailma ei ole sellainen, jossa on hyvä elää.

Vanha maailma meni jo. Nyt on aika tarttua toimeen ja rakentaa tulevaisuuden koulu, jossa sivistys on niin mukaansatempaavaa, etteivät tulevat sukupolvet voi sitä vastustaa.

5 thoughts on “Oliko ennen paremmin? Koulua rakentamassa post-intelligentissa maailmassa

  1. Olet hiukan epätarkka ja -selvä. ’Koulun päätehtävä on kasvatuksellinen ja sivistyksellinen.’
    Käytännössä se aina tarkoittaa sellaisten asioiden opettamista, kuten ’herranpelko’, jotka ovat eliitille edullisia ja pitävät yllä heidän asemaansa.
    Juuri tätä vastaan ihmiset taistelevat läskiksi pistämällä, Trumppia äänestämällä ja lapsen pesuveden mukana heittäen.
    Ongelmaa tietysti edelleen pahentaa kaupallisuus, joka hyödyntää ihmisen halua päästä helpolla.

    Jään odottamaan sinun versiotasi sivistyksestä ja älyllisyydestä. Mitä se tarkoittaa ja miten se toteutuu?

  2. ”Sen sijaan meidän täytyy ponnistella sen eteen, että osaisimme sivistää ja kasvattaa niin, että se kiinnostaisi yhtä paljon – tai enemmän! – kuin iltapäivälehdet ja mobiilipelit.”

    Kiitos Lauri avauksesta. Tätä olen miettinyt 9v peli-intoisen jälkikasvuni kanssa jo pidemmän aikaa. Jotta saisin hänet pois pelimaailmasta vaatii entistä motivoivampaa tekemistä. Sen voi löytää esim. harrastuksista, kun skannaa lastaan ja tunnistaa hänen todelliset kiinnostuksen kohteensa ja kyvykkyytensä. Vielä hienompaa on saada hänet innostumaan laitteiden ulkopuolisesta maailmasta ihan vaan kotioloissa. Hyvin haastavaa se kyllä on. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsi innostuu tekemisestä kun se kohtaa hänen omat kiinnostuksen kohteensa JA vanhempi, opas tai opettaja on taitava asiassa ja myös innostunut aiheesta. Yhtälö jota on yllättävän vaikeaa löytää. Innostuneet ja innostavat opettajat ovat omalla tielläni olleet liian harvassa. Niitä kyllä säännöllisin väliajoin ilmaantuu, ja sydämeni huokaa ihastuksesta. Kunpa itsekin yh-vanhempana saisi jostain sellaista intoa ja voimaa, että saisi lapsen useammin irti ruudusta ja mukaan oikeaan maailmaan. Taitolaji.Täytyy olla hyvin balanssissa itsensä kanssa, jotta se onnistuu. Siitä tulee vahvasti mieleen ydinasiat, eli itsetuntemus ja oman potentiaalin löytäminen, taito jota en peruskoulussa 90-luvulla ainakaan täysin oppinut. Sen tulisi olla perusasioita uudessa koulussa. Tieto ilman tietoisuutta on aika ohutta. Itsetuntemus, tietoisuustaidot ja tieto. Mahtava kombinaatio, josta kyvykäs, joustava ihminen on tehty! Koululaitoksella on siihen kapasiteettia, kunhan löytyy vielä viisautta ja mielen ulkopuolista näkökykyä, eikä kaikkea koiteta pelkästään selittää järjellä.

    Oma lapseni käy Steiner koulua, jossa mielestäni toteutuu yksilön erityislaatuisuutta huomioiva kasvatus. Peruskoulu on varmasti nykyisin hyvä tässäkin, mutta en luota siihen täysin että ainakaan jokaisessa peruskoulussa ollaan kovin tietoisia kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta. Jos annetaan vain yksi laatikko johon kaikkien täytyy mahtua, tullaan köyhtymään valtavasti. Rikkaus on moninaisuudessa ja toisen erilaisuuden hyväksymine tärkeää opettaa lapsillekin. Toisista tulee hyviä siivoojia ja toisista hyviä neurokirurgeja, yhtä heillä voi olla parhaimillaan täydellinen tyytyväisyys omaan elämäntiehensä.

  3. Vietin koulussa vuodet 1967-79. Koin sen melkein jatkuvasti pakkotahtisena puuppana, josta olisin halunnut vain paeta. Eli veikkaan, että mikä tahansa kehitys sen jälkeen on ollut, well, kehitystä.

  4. ”Jokaisella meistä on ollut kouluaikoina ainakin yksi opettaja, jonka tunnit tempaisivat mukaansa ja joiden opetukseen olisi voinut uppoutua viikkokausiksi.”

    Kiitos, että vastasit asettamaasi kysymykseesi ihan itse!

    Turhan moni opettaja ei ole kiinnostunut opettamastaan aiheesta, eikä opeta sitä sydämellään. Jos ”palo” puuttuu opettajan sisimmissä, niin ei se syty oppilaassakaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s