Alivaltiosihteerin viikon luontoääni oli muutosvastarinta. Nyt koulun siirtyessä uuteen aikaan on tietty odotettavissa soraääniä. Vanhoja aikoja kaipaavat vetoavat milloin PISA-tuloksiin, milloin lasten heikkoihin arvosanoihin. Tässä on vain yksi ongelma. PISA-tulokset tai päästötodistuksen numerot kun eivät mittaa sen enempää oppimista kuin myöhempää menestystäkään.
Päin vastoin, arvosanat osoittavat varmuudella vain kyvyn lyhytaikaiseen tiedon toistamiseen. ”Kympin tytöistä” ei suinkaan tule menestyneitä uraohjuksia, vaan nykyaikaiselle työelämälle ongelmallisia säännön seuraajia. Kun sääntöjä pitäisi pystyä tarvittaessa rikkomaan, kaksitoista vuotta säntilliseksi koulitun tiedontoistajan on liki mahdotonta toimia oma-aloitteisesti. Samalla taas päivät tietokonepelejä hakkaavista seiskan oppilaista saattaa sukeutua vaikkapa Supercell-miljonäärejä.
Tästä ei muuten seuraa se, että kouluista pitäisi vain tehdä pelihalleja. Niin kuin profesori Alf Rehn loistavasti kiteytti, ei luovuuskaan kuki, jollei mieleen ole jotakin painettu. Jos kouluun tullaan vain viihtymään, on jotakin mennyt pieleen. Mutta toisin kuin Rehn esittää, paras tapa ruokkia mielen yhteyksiä ei suinkaan ole pänttääminen – vaan tiedon monipuolinen hyödyntäminen ja arvioiminen. Mieli kun ei ole tyhjä varasto, jonka hyllyille voi tuosta vaan talletella faktoja kirjan sivulta, vaan puutarha, jossa ne kytkökset vahvistuvat, joita eniten ruokitaan.
Suomalainen koulu on maailman paras monella mittarilla mitattuna. Yksi mittari, jossa suomikoulu ei kuitenkaan loista on kouluviihtyvyys. On ihan totta, että jotkut edistykselliset kansankynttilät ovat jo aikaa sitten omaksuneet ajatuksen oppimisen mielekkyydestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt läpivietävä opetussuunnitelman muutos olisi turha. Kyse on siitä, että mielekkyyden vaatimus on juurrutettava koko koulumme peruskiveen, ei vain muutamien edistyksellisten opettajien arkeen.
Mielekäs oppiminen ei tarkoita sitä, että opettajasta täytyy tulla viihdyttäjä, tai että oppilaalta ei vaadita mitään. Päin vastoin, opettajan pitää viihdyttämisen sijaan kyetä kommunikoimaan oppilaalle mitä väliä on vaikkapa matematiikan oppimisella. Samaten opettajan pitää kyetä asettamaan selvät kehitystavoitteet, joita kohti oppija pyrkii. Sellaiset, joilla on oppijalle oikeasti väliä.
Ei koulusta tarvitse tehdä pelihallia, vaan paikka, jossa oppimisen ilo pääsee loistamaan. Oppiminen on myös kovaa työtä, ja vaatii oppijalta paljon. Mutta onko opettajalta liikaa vaadittu kyetä selittämään innostavasti, miksi penkkiä tarvitsee seuraavat 9–12 vuotta kuluttaa?
Kunnianhimoisille vanhemmille seiskan oppilas voi näyttää alisuorittajalta. Samalla hän voi kuitenkin olla kokonaan uuden toimialan suunnannäyttäjä – jos hänen vaan annetaan kasvaa täyteen mittaansa. Tai sitten hänestä voi kasvaa onnellinen lastentarhaopettaja tai käsityöläinen, vaikka lääkärivanhemmat muuta toivoisivatkin.
Mielekkyyden haasteeseen suomalainen koulu on nyt pureutumassa maailman mittakaavassa ainutlaatuisella tarmokkuudella.
Mitä jos kääritään hihat ja tartutaan toimeen – ja annetaan muutosvastarinnan visertää tyhjälle korvelle?
Ajattelun ammattilainen 
Seiskan oppilaassa voi olla potentiaalia vaikka mihin, kuten kenessä tahansa. Samoin potentiaalia voi siis olla myös siinä kympin tytössä. Kaikki kympin tytöt eivät ole toistoautomaatteja; hyvät arvosanat voivat joskus johtua ihan lahjakkuudesta ja kyvystä luovaan ja tehokkaaseen ajatteluun. Arvosana ei määrittele menestystä myöhemmässä elämänvaiheessa. Ehkä enemmän menestykseen vaikuttavat kunnianhimo, sinnikkyys ja sosiaaliset taidot, kenties myös sattumien summa. Halusin nostaa tämän näkökulman, koska liian usein ”kympin tytöt” leimataan vain koulussa menestyviksi.
Hyvä pointti! Jokin tuossa kympin tyttöjen määrittelyssäni jäi vähän itseänikin kaivelemaan, ja taisit osua tässä naulan kantaan. Eli arvosanat eivät suuntaan toiseen määrää menestystä, vaan siihen vaikuttavat muut asiat, mm. kuvaamasi tekijät.
Minulla on opettajaystäviä ja heidän kertomansa mukaan kympin tytöt ovat usein otsa rypyssä -suorittajia. (Meidän luokan kympin tyttö lukiossa – ei hänellä ihan kaikesta kai ollut kymppejä – oli ulkoalukija, jonka suusta ei kuulunut yhtään itse mietittyä ajatusta. Jos jaksan muistaa niin pitkän ajan taa.)
Kympeissä ei ole mitään vikaa paitsi sitten, jos ne on hankittu elämänilon kustannuksella.
Sana ”menestyä” herättää minussa aina ristiriitaisia ajatuksia. Mitä tarkoittaa menestyminen? Miksi ja ketä varten pitäisi menestyä? Eikö paljon tärkeämpää olisi ohjautua sisältä päin ja kasvaa täyteen mittaansa? Jollekin se sitten tarkoittaisi ns. menestystä sen yleisessä merkityksessä – jos hän saisi aitoja kicksejä sentyyppisistä asioista – ja jollekin toiselle vaikkapa hyvin omaehtoista ja taloudellisesti vaatimatonta mutta sisäisesti rikasta elämää. (Kommentti meni vähän aiheen vierestä, hups!)
Päivitysilmoitus: Menetelmiä ja kokeiluja oppimisen ja opettamisen uudistamiseksi « Ajattelun ammattilainen