Suomalaiseen keskusteluun on viime aikoina hiipinyt hämmentävä ilmiö, joka on harmillisesti tartuttanut myös korkeasti koulutetun keskustelukulttuurin. Milloin mitäkin vänkäämistä ja inttämistä kun on alettu nimittää kritiikiksi. Ilmiö on entuudestaan tuttu vaikkapa maahanmuuttokritiikistä tai rokotekritiikistä, joissa yksinapainen vahvistusvinouman ruokkima vastahanka on naamioitu näennäisesti hyväksyttävämmän ”kritiikin” kaapuun.
Ilmiö korostuu verkkofoorumeilla kun vastarannankiiski esittää negatiivisen kommentin ja kuoro komppaa kiitoksilla ”kriittisestä” näkökulmasta. Pseudokriittinen höpönlöpö on kuitenkin vuotanut maahanmuuttofoorumeilta myös akateemisempaan keskusteluun, korostetuimmillaan viimeaikaiseen koulun digitaalisaation arviointiin.
Arvon kriitikot, toistakaa perässä: kritiikki ei ole yhtä kuin vastahanka.
Kyllä, epäkohtia tulee nostaa esiin ja tarkastella avoimesti ja läpinäkyvästi. Negatiivisen keskustelukulttuurin tyrmääminen on tuhoisaa sivistykselle. Mutta niin on yksisilmäinen dumaaminenkin.
Kritiikki tarkoittaa asioiden ja ilmiöiden tasapainoista ja monipuolista punnitsemista ja arviointia. Vaikka kritiikki voi usein nostaa esiin epäkohtia ja ikäviä asioita, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että johtopäätös kiinnitetään jo ennen aineistoon tutustumista ja joka ikinen argumentti käännetään vaikka sitten väkisin tukemaan omaa jo ennalta lotottua näkökulmaa.
Minua kiinnostaisi suuresti kuulla kuinka laaja kokemuspohja esimerkiksi näillä koulun digitalisaatiota vastustavilla kansankynttilöillä on itsellään digitaalisista ratkaisuista. Veikkaanpa, ettei Dragonboxia, Minecraftia tai Clanedia ole tullut hakattua tuntikausia, viihteellisemmistä Änkkäreistä ja Kläsäreistä sun muista puhumattakaan. Ehkä Kahoot on nippa nappa tullut kerran käynnistettyä. Samalla kuitenkin oma näkökulma on kirkas ja selkeä: hus, pois paha digihömppä!
Miten voit kritisoida jotain, mitä et tunne? Leffakriitikkokin kuitenkin katsoo leffan alusta loppuun ennen kuin antaa arvionsa.
On ihan höpönlöpöä väittää vänkäämistä kritiikiksi silloin kun siitä puuttuu kritiikin kaikkein tärkein ominaisuus: tarkasteltavan asian monipuolinen arviointi ja punnitseminen. Punninnan jälkeen lopputulos voi toki olla painokkaankin negatiivinen: tällaisen rakentavan kritiikin kautta ajatus kirkastuu ja kehittyy. Mutta jos lopputulos on jo lukittu ennakkoon, ei kyse ole arvioinnista vaan ihan puhtaasta oman kannan pönkittämisestä.
Jotta kritiikki olisi onnistunut, tulee kriitikon pidättäytyä tekemästä äkkivääriä johtopäätöksiä ennen kuin hän on tutustunut avoimin mielin laajasti kritisoitavaan asiaan ja arvioinut sitä myös sillä olettamalla, että lopputulkinta voi olla myönteinenkin. Muutoin kyse ei ole kritiikistä vaan mustavalkoisesta vänkäämisestä.
Maahanmuuttokritiikki ei ole nettifoorumeilla yleensä maahanmuuton tasapainoista arviointia vaan yksisilmäistä vastustamista. Rokotekritiikki on harvoin todistusaineiston tasapainoista punnitsemista vaan yleensä yksinkertaisesti rokotteiden vastustamista. Ja surullista kyllä, suuri osa silmiini sattuneista koulu-uudistusten kritiikeistä ei ole tasapainoista arviointia – vaan yksisilmäistä vastahankaa. Toki hyviäkin kriittisiä digikannanottoja onneksi näkyy, kuten vaikkapa hiljattainen Arno Kotron ansiokas ja monipuolinen pohdinta digikiintiöistä.
Koulu-uudistus, niin kuin muutkin kiistanalaiset ilmiöt, kaipaisi nimenomaan kriittistä arviointia klassisen sivistyneen keskustelukulttuurin hengessä. Siis erilaisten näkökulmien avarakatseista punnitsemista ja niiden rauhallista tarkastelemista monista eri näkökulmista.
Toki hypotalamus punaisena vänkääminen nettifoorumeilla on varmaan tosi kivaa ajanvietettä. Keskustelua se ei kuitenkaan edistä niin pitkään kun kritiikillä on vain yksi ainoa totuus.
Ajattelun ammattilainen 
Ehkä pohjimmiltaan ihminen haluaa kokea itsensä ja ajatuksensa tärkeäksi. Netti mahdollistaa ajatusten laiton oli sitten järkevä tai ei. Ajatusten laiton jälkeen aina jotkut tukevat. Joten tulee tärkeä olo. Onko se sitten loppu viimeksi paha asia….
Punnittua ”puhetta”!
Upeaa että tällaista pohdintaa saa lukea.
Minä voin kuuden vuoden tietojenkäsittelyn kansankynttilänä kommentoida, että ymmärrän koulun digitalisaatioon kriittisesti suhtautuvia opettajia. Digitalisaatio on trendi, jota ei voi eikä ole mitään syytä pysäyttää, mutta se ei ole lahja vaan mahdollisuus, jonka hyödyntäminen vaatii investointeja, joiden suuruutta ei ole helppo arvioida. Ei riitä pelkät laitteet vaan tarvitaan koulutusta niiden käyttöön ja sitten valtavasti aikaa käytön suunnitteluun. Investointia ei voi jättää puolitiehen eikä siinä pidä tehdä epärealistisia oletuksia kuten ”palkataan nuoria opettajia” tms. Kriittisesti ja vastuullisesti ajattelevan pitää pohtia onko digitalisaatio se paras investointikohde juuri nyt ja jos on niin miten se kannattaa vaiheistaa? Jos päättäjillä ei ole tätä kokonaisnäkemystä tai halua etsiä sitä, on mielestäni perusteltua lykätä digi-investointeja ja investoida kohteisiin, joiden hyödyt ja kustannukset tunnemme paremmin. On runsaasti hyviä perusteita digi-investointien puolesta, mutta huonoimmasta päästä ovat ne, että se on jotenkin välttämätöntä tai että jossain on saatu jotain hyviä kokemuksia.
Laitanpas tämän kommentin tännekin enkä vain somen puolelle.
Minusta on jokseenkin ymmärrettävää, että muutosta vastustetaan. Se pelottaa, koska se on hyppy tuntemattomaan. Ihminen taitaa olla aika turvallisuushakuinen. Eivät kuitenkaan kaikki. Toiset ovat uteliaita.
Tästä syntyvä vastakkainasettelu on tietenkin ikävää. Olisi hyvä muistaa, että aika harva muuttaa mielipidettään, jos hänen ensimmäisenä ilmoitetaan olevan väärässä ja lisäksi vieläpä tyhmä. Totuus kuitenkin löytynee ääripäiden välistä. Molempien puolten näkökannoista voi oppia.
Ajattelun ammattilainen oli muuten ennen positiivisempi, optimistisempi ja innostavampi kirjoituksissaan. Tämä muutos pelottaa minua.
Tiedätkö ”ajattelun ammattilainen” yhtäkään tutkimusta näistä aiheista kun kerran olet niin varma:
– miten digitalisaatio on vaikuttanut ajankäyttöön työpaikoilla, esim. ovatko tietokoneet tehostaneet jotain konttoreissa (automatisaatio liukuhihnoilla jne. on toinen kysymys)?
– miten säteily vaikuttaa (ks. esim. https://vastavalkea.fi/?s=S%C3%A4teily ja http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/)
– mitä on ns. maahanmuuttokritiikki? (yleensä tässä ei jaotella edes perusjakoa torjunta / vetovoimatekijöiden poistaminen)
– miten maahanmuuttokritiikkiä tulisi jakaa osa-aiheisiin järkevän ajattelun mahdollistamiseksi?
Maalaisjärki annoksia:
1) Missä tahansa paljon pinnalla olevassa poliittisessa aiheessa on monia kärjekkäitäkin näkemyksiä ja osaa niistä kannattaa merkittäväkin joukko ihmisiä. Ja osa heistä on AINA näkemyksiään korkeintaan harvoin perustelevia ja silloinkin yleensä heikosti.
Miksi heitä pitäisi edes kommentoida?
Suomessa on sitä paitsi paljon näkemyksiään hyvin perustelevia keskustelijoita.
Siis: ketkä ja mitkä sinua oikeasti hermostuttavat? Miksi et käsittele monologisesti tai keskustelevasti kunniakkaalla tavalla aiheita ja perusteluja, joiden haluat olevan esillä ? Tämä bloggauksesi jää vain siitä valittamiseksi, että maailmassa on jotain ikävää, jota et yksilöi niin että sitä voisi kritiikiksi kutsua (kritiikkiin kuuluu tarkkuus) ja jonka haluaisit maailmasta pois.
2) Miksi kaikkien pitäisi olla huikean älykkäitä, tasapainoisia ja pitkästi kirjoittavia ennen kuin mitään kirjoittavat? Eivätkö demokratia, intuitio ja joidenkin ilmiöiden äärimmäisyys merkitse mitään?
Nykyajassa on paljon ääri-ilmiöitä, joita valtaa pitävät äärijärjestöt (kuten valtapuolueet) haluaisivat kansan hyväksyvän. – Miksi ihmeessä tässä tilanteessa kansan pitäisi pystyä johonkin nykyistä älykkäämpään keskusteluun tai sitten vaieta julkisuudessa? Miksi tässä tilanteessa pitäisi kertoa päättäjille paljon jostain ihanteellisesta maahanmuuttopolitiikasta, kun nykyinen politiikka on täynnä äärimmäisiä virheitä, jotka tulisi välittömästi korjata ja joihin liittyen Suomen lakejakin jatkuvasti rikotaan, mutta päättäjät eivät muuta linjaansa eivätkä tunnu kuuntelevankaan? Miten ylipäätään puhua esim. Stubbille joka vain hymyilee vaikka on jäänyt kiinni yli 10 valheesta? Miten ylipäätään suhtautua niihin, jotka ovat jo hyvin monta vuotta ja normaalina pitäen monia kertoja rikkoneet Suomen perustuslakiakin?
Älkää hyvät ihmiset arvostelko niitä, jotka tässä tilanteessa hermostuvat.
Kyse on sitä paitsi vain keskustelusta, jota voi valita olla lukematta, jos ei sitä kestä. Kyse ei ole juurikaan aiempia vuosikymmeniä useammin väkivaltaisuuksiin kehottamisesta tms.
Yksityiskohta tuosta Hinkulalle: Monien maahanmuuttokritiikki nousee siitä, että he tuntevat EU-valtioiden, etenkin Suomea pidemmälle edenneiden Ranskan, Saksan ja Ruotsin tilanteet eivätkä halua samaa Suomelle. Kyse ei ole todellakaan tuntemattoman pelosta, vaan samanlaisina kaikkialla nousevista ongelmista.
3) Jotkut aiheet, kuten rokotteet, ovat samaan aikaan arkisia ja vaikeita.
Mutta kun asiantuntijat ovat eri mieltä, niin tärkeiksi nousevat mm. korruptioskandaalit ja cochrane-yhteisön meta-analyysit (jotka ovat raskauttavia lääketeollisuudelle ja niiltä osin mitä eivät ole prof G. kehottaa olemaan epäileväinen tietyistä syistä…) – Ne riittävät jo pitkälle vastustamissuunnassa.
Pieni annos empatiaa mukaan myös: monet suomalaiset kokevat ymmärrettävästi voimattomuutta ja surua Suomen ennennäkemättömän poliisivaltiollistumisen ja ääriuusliberalisoitumisen edessä. (Yksityiskohdista esimerkkejä: lääkemafian vallan valtavuus lääkekriittisen kirjallisuuden, kuten Goetzschen kirjojen valossa, ja: https://www.facebook.com/notes/seppo-raittila/vaalivilppi-2015-eduskuntavaaleissa/899160933478136) – Tuollaisia on taustalla siinä, ettei moni jaksa olla niin myönteinen, vaan vain vastustaa.
Se on muuten amygdala.
Voihan kyse olla myöskin siitä että haluaa vain tulla huomatuksi. Haluaa saada jotain aikaiseksi. Kritiikin julkaisu lehdessä tai keskustelupalstalla saa aikaan reaktion muissa. Kirjoittajalle se saattaa olla palkinto huomatuksi tulemisesta. Kritiikki ilman tarvittavaa tietoa on ennakkoluulojen esiinmarssi. Olemme muodostaneet mielipiteen asiasta ja vahvistusvinouma antaa meille perusteet että olemme oikeassa.
Minäkin tulin huomatuksi ja olin oikeassa 😉
On muotia, varsinkin älymystön ja kansan keulakuvien keskuudessa käyttää maahanmuuttokritiikkiä esimerkkinä keskustelukulttuurin heikkoudesta. Kuten Laurikin tekee, olisi kuitenkin varmasti hyvä perehtyä asiaan ennen kritisoimista eikä niellä samanmielisten tahallisia väärinymmärryksiä vahvistuksena käsityksilleen. Pitäisi elää kuten opettaa. Se ettei kritiikittömästi suvaitse satojen tuhansien heikosti työllistyvien nuorten miesten massojen siirtymistä elätettäväksi Suomeen, seksuaalirikollisuuden kasvuun ja muihin lieveilmiöihin on järjen käyttöä eikä järjettömyyttä. Koska poliitikoihin ei asiassa luoteta on pakko pyrkiä keräämään massaa verkon kautta patoamaan tuhoisaa ilmiötä.