Otsikko lienee hieman provokatiivinen, mutta se on totta. Tarkastellaanpa asiaa näin: jos joku osaa vastata aina nopeasti oikein esimerkiksi hankaliin matemaattisiin kysymyksiin, onko hän silloin fiksu? Tai jos joku ei osaa kirjoittaa, onko hän silloin tyhmä? Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse synnyinlahjoista – ei edes, vaikkei joku osaisi liioin matematiikkaa tai kirjoitustaitoa. Kyse on yksinkertaisesti opituista taidoista. Ainutkaan vastasyntynyt ei osaa sen enempää matematiikkaa kuin kirjoitustaitoakaan, mutta jotkut oppivat ne matkan varrella. Tyhmyys ja viisaus syntyvät siis suhteessa oppimiseen. Nyt joku voi älähtää, että jotkuthan oppivat paremmin kuin toiset. Tämä on aivan totta. Oppiminenkaan ei kuitenkaan nojaa perimmältään synnyinlahjoihin, eikä oikeastaan ole edes tekniikkalaji – vaikka toki oppimista voi tekniikoin siivittääkin.

Ihminen oppii silloin, kun hän on kiinnostunut oppimastaan.

Toki meidät opetetaan koulussa aivotankkaamaan kaavoja ja vuosilukuja ja pinnistelemään pitämään ne mielessä kokeeseen asti. Mutta harva muistaa niitä enää viikkoa kokeen jälkeen. Mieleenpainaminen ei näet opeta muuta kuin itse mieleenpainamista. Oppiminen on sen sijaan paneutumista omiin kiinnostuksen kohteisiin. Ja siinä jokainen on tahtomattaankin hyvä. Toki on olemassa oppimisstrategioita, näitä tekniikoita, jotka helpottavat uusien taitojen haltuun ottamista. Mutta nämäkin strategiat ovat opittavissa. Edes Leonardo ei ollut nero syntyessään. Hän vain sattui opiskelemaan aikansa parhaiden opettajien johdolla – ja olemaan suunnattoman kiinnostunut vähän kaikesta.

Anders Ericssonin työryhmineen suorittaman kuuluisan tutkimuksen mukaan asiantuntijatason osaaminen edellyttää kymmenen tuhannen tunnin harjoittelua. Tämä tarkoittaa siis maailman huipputasoa – osaamiseen ja pärjäämiseen riittää vähempikin. Ja tämä harjoituksella saavutettu osaaminen on kenen tahansa saavutettavissa. Aikanaan keskustellessani aiheesta ihmisten kanssa totesin usein, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi asettaa väitteelleni reunaehdon: toki tiettyjä rajoituksia on – esimerkiksi jalattomasta miehestä ei voi tulla maailmanluokan pikajuoksijaa. Ihmisen kyky mukautua ja keksiä on kuitenkin nähtävästi rajaton.

Nelisen vuotta sitten törmäsin tapaukseen nimeltä Oscar Pistorius. Nuorelta eteläafrikkalaisjuoksijalta amputoitiin vauvana jalat polvien alapuolelta. Mutta se ei juoksuun hurahtanutta jalatonta miestä pidellyt. Pistorius hankki itselleen huipputeknologiset proteesit, alkoi treenata – ja jäi piirua vaille ulos Pekingin olympialaisista. Näin ollen olen katsonut parhaaksi olla rajoittamatta väittämääni enää mitenkään. Se siis kuuluu näin:

Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kuka tahansa voi nousta sohvalta tekemään mitä vain. Mutta kun tunnistat oman intohimosi kohteen, voin vakuuttaa sinulle, että panostamalla siihen tulet olemaan siinä huippuhyvä, riippumatta siitä, miltä juuri nyt tuntuu – saatika sitten siitä, mitä kaverit sanovat. Vaikka matematiikan numerosi olisi ollut pyöreä viitonen, jos differentiaaliyhtälöt saavat sydämesi tykyttämään, anna palaa! Tulet varmasti olemaan alasi huippu. Näin kävi muun muassa eräälle saksalaiselle patenttivirkailijalle.

Lopuksi on sanottava vielä pieni reunahuomautus: Vaikka kuka vaan voi halutessaan tulla vaikkapa neroksi, kaikkien ei onneksi tarvitse. Jos koet, että ajattelu ja päänvaivaaminen tuottaa sinulle mielihyvää, ei mikään voi tosiasiassa seistä esteenä tielläsi kohti ajattelun mestaritasoa. Jos taas et voisi vähempää välittää kelailusta, on tolkumpi satsata siihen, mikä saa sydämesi sykkimään. Tyhmyys ei ole sitä, ettei osaa differentiaalilaskentoa tai puhu kymmentä kieltä. Tyhmyys on sitä, että tekee itselleen sopimattomia asioita. Niin kuin Forrest Gump totesi: ”stupid is as stupid does”. Joskus ihmiset tekevät tietämättömyyttään tyhmyyksiä – ja niitä tekevät ajoittain ihan kaikki. Mutta tyhmiä ihmisiä – niitä ei ole olemassa.