Oppiminen on merkillistä. Jotkut eivät opi niin millään, ja toiset taas ottavat uuden kielen haltuun kolmessa viikossa. Äkkiseltään näyttää siltä, että oppiminen on harvojen ja valittujen synnyinlahja. Jos olet lukenut aiempia blogimerkintöjäni, lie selvää, etten usko pätkääkään synnynnäiseen lahjakkuuteen. Lahjakkuus on näet mielenkiinnon ja harjoituksen tulos, siinä kaikki.
Oppimisessa ei ole kyse mystisestä älyn imupaperista, joka imaisee tiedon näpsäkästi neropatin pääkoppaan. Oppimisessa on kyse kyvystä synnyttää uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Ja tämä kyky on sisäänrakennettuna joka ikiseen ötökkään, joka pystyy liikkumaan oman tahtonsa mukaan. Lapsi, joka oppii halkaisemaan pajunoksan niin, että siitä saa tehtyä soittopelin ei opi joukkoa sääntöjä, joilla toimi tapahtuu. Lapsi oppii toimimaan.
Sama pätee myös informaation oppimiseen. Ei informaatio hulahda maagisesti korvakäytävästä Brocan ja Wernicken alueiden kautta hippokampukseen, josta sen voi kätevästi palauttaa mieleen tarvittaessa. Myös informaatio muuntuu opittaessa toiminnalliseksi tiedoksi – jos muuntuu. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että oppija on kiinnostunut opittavasta asiasta. Raa’an datan pänttääminen ei opeta muuta kuin papukaijamaisesti toistamaan satunnaisia äännesarjoja. Taitohan sekin tietysti on – mutta taito, jolla tekee aika vähän koulun ja Trivial Pursuitin ulkopuolella.
Oppiminen on kahden asian summa: altistuksen ja kiinnostuksen.
Oppia ei voi, jollei ole opittavaa. Oppijan täytyy siis altistua riittävälle määrälle informaatiota. Mutta vaikka olisit pesiytynyt Aleksandrian kirjastoon, ei se oppi hyppää itsekseen hyllyiltä päähän. Jos olet sen sijaan riittävän altistunut opittavalle asialle ja lisäksi siitä kiinnostunut, opit varmasti. Opit vaikka kielen kolmessa viikossa.
Tässä on kuitenkin sanottava varoituksen sana. Jos kielen oppiminen ei perustukaan haluusi oppia kieli, vaan tähtää esimerkiksi kavereille brassailuun, on kyseessä konstikkaampi koitos. Tällöin itse opittava asia ei ole kiinnostuksen kohde, vaan instrumentti jollekin muulle. Jos näin käy, kannattaa kenties miettiä, miten halutun lopputuloksen, esimerkiksi kavereiden arvostuksen, saavuttaisi vähemmällä ponnistelulla. Jos instrumentaalinen oppi on kuitenkin syystä tai toisesta saavutettava, on tehokkainta etsiä henkilökohtainen kulma opittavaan asiaan. Muutoin tulos on parhaillaankin papukaijan tasoa.
Jos haluat oppia jonkin asian nopeasti, mieti mitä voit juuri nyt tehdä oppimallasi asialla. Tehokkain tapa oppia on kytkeä opittava asia suoraan kiinni omaa elämänpiiriäsi kosketteleviin ongelmiin. Jos siis olet opettelemassa uutta kieltä, mieti kaikkia niitä tilanteita, joissa pääset käyttämään kieltä. Jos puolestaan pomo on passittanut puisevan konsultin puheille, kannattaa miettiä, josko pystyisit nivomaan opetettavan asian johonkin itsellesi mieluisaan kokonaisuuteen. Lopulta, jos et pitkänkään miettimisen jälkeen keksi, mitä väliä opittavalla asialla on juuri sinulle, kannattaa yrittää kaikin voimin suoriutua pois epämieluisasta oppimistilanteesta. Ihmisen ei tarvitse tietää kaikkea. Niinpä oppimispaukut kannattaakin säästää sellaisille aiheille, jotka todella kiinnostavat juuri sinua. Ne nimittäin ovat niitä aiheita, jotka myös jäävät mieleesi.
Ajattelun ammattilainen 
Tuo kavereille brassailu on hyvä pointti. Moni joka opettelee jotain, ei tee sitä motiviinaan oppia haluttu asia vaan saavuttaa sillä jotain. Kavereiden arvostus, parempi asema naaraiden joukossa tai jotain muuta. Yleisin motiivi on ehkä taloudellisen aseman parantaminen tai jopa rikastuminen. Sellaisessa tapauksessa kannattaisi keskittyä rahanhimon kasvattimiseen, sillä helpompi tie rahantekoon on kova halu saada sitä ja pitää siitä lujasti kiinni kuin kilpailla tietotaidolla. Ei menestyneet yrittäjät tai tyhjästä omaisuutensa luoneet liikemiehet mitään professoreita ole.
Toi on itse asiassa hyvin totta; kelasin ihan samaa muutama viikko takaperin. Jouduin nimittäin Espanjassa hieman kiipeliin, kun en lähtökohtaisesti osannut kieltä – opin kuitenkin parissa päivässä muutaman sadan sanan sanavaraston ja selviytymiseen riittävän kieliopin pelkästään Google Translatorilla leikkimällä. Jotenkin ällistyin, miten pragmaattisesti toi boltsi tota dataa poimii.
Ongelma ei tosin ole se, etteikö tollasta kontekstisidonnaista skillziä oppisi kuka tahansa helpostikin, vaan sen siirrettävyys. Puhutaan opitun kapseloitumisesta, mistä esimerkkinä kouluoppiminen: toki kympin tytöt ja pojat siellä tunnilla viitta ja osaa ne kirjat ulkoa, mutta vain siinä pulpetissa, tutussa ympäristössä ja käsikirjoitetussa draamassa.
Syvä asiantuntijaoppiminen onkin sitten vähän haastavampaa, eli se että pystyy siirtämään kaiken oppimansa ongelmatta kontekstista toiseen. Vois kehittää siihenkin jonkun tollasen nastan tempun.
Janne,
Olet nähdäkseni oikeassa siinä, että jos haluaa tehdä rahaa, kannattaa tehdä rahaa ilman turhia kommervenkkejä.
Tästä tuli mieleeni yksi keskeinen kysymys, joka tuntuu monesti taloudellista hyvinvointia tavoitellessa unohtuvan. Nimittäin se, *miksi* sitä rahaa pitää hankkia niin iso kasa. Useimmiten taustalla on järkeily, joka kulkee suurin piirtein näin: haluan paljon rahaa, koska silloin voin ostaa kaiken sen, mitä haluan, jotta teen vaikutuksen niihin ihmisiin, joihin haluan, jotta pärjään hyvin elämässä, jotta voisin hyvin. Nähdäkseni on usein fiksumpaa aloittaa päättelyn viimeiseltä portaalta ja tuumata, mitä voisi tehdä, jotta voisi hyvin.
Sama pätee myös oppimiseen: jos oppiminen on vain tikapuunpuola matkalla jonnekin muualle, voi olla fiksumpaa miettiä, miten päämäärän saavuttaa. Epämielenkiintoisen asian kunnolla oppiminen on lähestulkoon mahdotonta. Papukaijamaisesti sitä toistaa mitä vain, mutta asioiden sisäistäminen edellyttää nähdäkseni liki poikkeuksetta todellista mielenkiintoa opittavaa asiaa kohtaan.
Markus,
Nykyinen oppimiskäsitys on tosiaan jokseenkin sivussa siitä, miten varsinainen oppimistapahtuma toimii, josta oma kokemuksesi on mielestäni erinomainen esimerkki. Datansiirtoajattelun puitteissa nopea oppiminen tuntuu hämmentävältä, koska ajatellaan, että sitä dataa siirtyy vain tietty määrä tietyssä ajassa. Mutta kun kyse on toiminnallisten kokonaisuuksien sisäistymisestä omaan intressipiiriin, kykenee ihminen mitä häikäisevimpiin oppimissuorituksiin.
Pohjimmiltaan en näe, että asiantuntijaoppimisessa on tässä laadullista eroa. Määrällinen kylläkin – asiantuntijaksi tullaan vasta kun omaa intressipiiriä on työstetty vuosikaupalla. Vasta riittävän harjoituksen kautta ihminen kykenee hallitsemaan riittävän monipuolisen toiminnallisen kentän kyetäkseen toimimaan dynaamisesti erilaisissa tilanteissa.
Tavallaan voisi siis sanoa, että jos oppiminen on mielenkiinnon ja altistuksen tulos, on lahjakkuus tai asiantuntijuus mielenkiinnon ja harjoituksen tulos.
Päivitysilmoitus: Kuinka löydän uutistulvasta olennaisen? « Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: 5 tehokasta tapaa huoltaa mieltäsi « Ajattelun ammattilainen