Viulisti aseman nurkalla

Eräänä kylmänä tammikuun aamuna viulisti seisoi Washingtonilaisella metroasemalla soittamassa. Hänen aloitettuaan vanha mies pysähtyi kuuntelemaan soittoa hetkeksi ja jatkoi sitten matkaansa. Vähän myöhemmin nainen pysähtyi kuuntelemaan, ja heitti viulistin hattuun dollarin.

Hieman tämän jälkeen nuori mies pysähtyi ja jäi kuuntelemaan. Hän vilkaisi sitten kelloaan ja säntäsi tiehensä. Pian kolmivuotias pysähtyi kuuntelemaan, mutta hänen äitinsä repi häntä eteenpäin. Koltiainen kääntyi taas viulistin puoleen, mutta hänen äitinsä töni häntä eteenpäin. Lapsen katse liimautui viulistiin koko matkan, jonka hänen äitinsä retuutti häntä pois. Sama ilmiö toistui lukemattomien muiden lasten kohdalla.

Kolmen vartin kuluttua viulisti laittoi soittimensa koteloon. Koko tänä aikana häntä oli pysähtynyt kuuntelemaan kuusi ihmistä. Mies tienasi kolmessa vartissa yhteensä 32 dollaria. Kukaan ei huomannut, kun hän lopetti soiton. Kukaan ei taputtanut.

Kukaan ei tiennyt, että viulisti oli Joshua Bell, yksi maailman arvostetuimmista sooloviulisteista. Hän esitti aikamme upeimpia sooloviuluesityksiä soittimella, jonka arvo on 3.5 miljoonaa dollaria. Kaksi päivää aikaisemmin hän oli soittanut loppuunmyydyssä Bostonilaisessa teatterissa, jossa lipun hinta oli keskimäärin sata taalaa.

Kuinka usein pysähdymme tarkastelemaan, mitä kaikkea kaunista ympärillämme tapahtuu? Mitä kaikkea meiltä jää huomaamatta?

Pikkuriikkinen puhveli?

Kenge kysyi Turnbullilta: ”Mikä hyönteinen tuo on?”* Turnbull ei aluksi ymmärtänyt, mitä ihmettä Kenge tarkoitti. Viimein hän tajusi, että Kenge osoitti kaukana vaeltavaa puhvelia. Vietettyään koko elämänsä heimonsa kanssa metsän keskellä, Kenge ei ollut koskaan joutunut hahmottamaan mitään muutamaa metriä kauempana sijaitsevaa. Kun Turnbull kertoi Kengelle, että kyseessä oli puhveli, tämä ratkesi nauramaan.

Kun he ajoivat lähemmäksi puhveleilta, Kengelle näytti varmaankin siltä, että hyönteinen kasvoi koko ajan isommaksi. Kenge meni aivan hiljaiseksi ja ruuvasi ikkunansa kiinni. Hän ei ollut tyytyväinen, ennen kuin myös Turnbull sulki oman autonikkunansa.

Turnbullille ei koskaan selvinnyt, ajatteliko Kenge, että hyönteinen muuttui hiljalleen puhveliksi, vai että kyseessä oli minikokoinen puhveli, joka kasvoi sitä mukaa, kun he lähestyivät sitä. Kenge teki kuitenkin selväksi, ettei kyseessä ollut oikea puhveli, ja että hän ei poistuisi autosta, ennen kuin he olisivat ajaneet pois puistosta.

* Tarina on peräisin antropologi Colin Turnbullin kirjasta The Forest People (1961).