On mielenkiintoista, että libertaristisen aatesuunnan magnum opus on fiktiivinen järkäle Atlas Shrugged. Mielenkiintoista siksi, että myös libertaristinen ihmiskäsitys on läpeensä fiktiivinen. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ajatus ihmisestä pääsääntöisesti rationaalisena päätöksentekijänä on tieteellisesti kestämätön. Ihmismieli muovaantuu jatkuvasti sosiaalisen ja ympäristön vaikutuksen tuloksena. Siitä huolimatta Matti Apusen ja Björn Wahlroosin kaltaiset talouselämän vaikuttajat painottavat rationaalisuudesta käyttövoimansa ammentavaa yksilökeskeisyyttä.
Ihminen ei ole yksilö. Ihminen on suhdelo.
Frank Martelan lanseeraama loistava termi suhdelo kuvastaa ihmisluonnetta erinomaisesti. Ihmisen persoona ei ole eristyksissä syntynyt atomistinen monoliitti, vaan alati muutoksessa oleva kokonaisuus, jonka luonne heijastelee ihmisen sosiaalista ympäristöä.
Aivotoiminnan keskiössä olevat peilisolut heijastavat ympärillä tapahtuvia asioita: kun näet vaikkapa toisen ihmisen kärsivän, myös omissa aivoissasi aktivoituvat kärsimystä aiheuttavat alueet – jollet ole kokemuksen kautta joutunut tyystin puuduttamaan itseäsi tunnekokemuksille. Aivotoimintasi ei siis perustu vain syntymässäsi saamiisi aineksiin, vaan muovautuu alati ympäristösi ja yhteisösi vaikutuksesta. Se, mitä sinä olet on myös sitä, mitä yhteisösi on. Me olemme ihan aivoissa tapahtuvien fyysisten muutosten seurauksena kollektiivi, toisin kuin esimerkiksi Apunen tekstissään esittää.
Myös libertaristinen unelma ihmisen vapaudesta on tuulesta temmattu. Ihmisen toiminnasta vain murto-osa on tietoisesti säädeltävissä. Suurin osa toiminnastamme on automatisoitunutta, ja siten kaikkea muuta kuin vapaata. Vapaus ei olekaan sitä, että voi tehdä mitä vaan – vaan sitä, että voi tehdä sen, mikä on itselleen parasta. Ja tässä rationaalinen mielemme kyykkää alta aikayksikön.
Tähän huomioon perustuu esimerkiksi se, miksi Steve Jobs perusteli pornon poistamista App Storestaan nimenomaan vapautena. Jobs ymmärsi, että aika moni ihminen on viettiensä vietävänä. Jos teinin iPhonen ohjelmakaupan ruudulle lävähtää tissiohjelma, siirtyy komento saman tien alkukantaisesta viettitoiminnasta vastaavalle limbiselle järjestelämlle. Sormi käy osta-nappulalla ennen kuin tietoinen mieli edes ehtii tajuta, mitä tapahtui. Viettien ohjaama toiminta on kaikkea muuta kuin vapaata.
Itse libertaristiguru Ayn Rand on surullinen esimerkki siitä, miten fiktiivinen hänen ihmiskäsityksensä on. Rand kykeni kyllä ajoittain myös rationaaliseen päätöksentekoon. Mutta sitten kun tunnepuolella kävi köpelösti, kyykkäsi libertaarigurun järjen käyttö legendaarisin seurauksin. Kun Rand sai tietää entisen miesystävänsä Nathaniel Brandenin syrjähypystä, Rand savusti hänet ulos miehen nimeä kantaneesta instituutistaan. Kostonhimo sai gurun erottamaan instituutistaan sen avainhenkilön, jonka seurauksena koko putiikki meni pian nurin. Tässä ei ole mitään rationaalista. Kyse on jälleen alkukantaisimman viettitoiminnan varassa toimimisesta.
Vapaus ei tarkoita siis sitä, että voit tehdä sen, mitä kulloinkin päähän pälkähtää. Usein päähänpistoja ajavat aivan muut voimat kuin rationaalinen päätöksenteko. Vapaus tarkoittaa sitä, että voit tehdä sen, mikä on sinulle parasta. Libertaristien esittämän fiktiovapauden vastakohta ei myöskään ole totalitarismi, jossa päätökset tehdään vain yhden ihmisen etua palvellen. Itsekeskeisen fiktiovapauden vastakohta on todellinen yhteisöllinen vapaus, eli solidaarisuus: se, että kaikki yhdessä tuumin pidämme huolta toistemme hyvinvoinnista.
Ajattelun ammattilainen 
Niin, tää on siltäkin osin mielenkiintoinen asia, että meidän oikeuslaitos perustuu tälle oletukselle vapaasta tahdosta. Myös minulle on päivänselvää, että vapaa tahto on täysin fiktiivinen rakennelma.
Tunnistan itsessänikin käytösmalleja, jotka eivät ole tarkkaanottaen minulle itselleni omaneduntavoittelun kannalta optimaalisia. Hyvänä esimerkkinä tästä esimerkiksi se, että mun on hyvin hankalaa työskennellä autoritäärisessä ympäristössä. Jos olisin rationaalinen toimija toteasin että suurin osa tarjolla olevista hommista on näissä paikoissa joihin sopeudun heikohkosti ja päättäisin sitten vaan sopeutua. Vaan kun se ei ole noin yksinkertaista. Ei mun aivot tottele mun tietoista mieltä vaikka kuinka käskisin. Näemmä ne ilmoittaa mulle, että kuolevat mielummin nälkään kuin ovat henkisesti päähänpotkittavana. Että se siitä rationaalisuudesta ihan näin omakohtaisestikin.
Mitä sitten tulee tähän libertaristiseen malliin noin muuten, niin musta se tuntuu olevan tämmönen meriselitys ihmisille, jotka on omaksunu pitkälti tämän helposti fasismiin johtavan ihmiskuvan missä ihmisten toiminta pitkäli nähdään eloonjääntikamppailuna jossa köyhien pitääkin sortua elon tiellä. Luonnollisesti sitä kannattavat pitävät itseään sinä parempana kansanosana, joka luonnollisesti kamppailusta voittajana selviää vähän samalla tavalla kuin lähes jokainen meistä on omasta mielestään keskimääräistä parempi autokuski.
Tietenkin tuokin on täysin hattarapäinen pohdintamalli, koska tosiasiallisesti raha tulee rahan luokse ja markkinat on vaan rikkaiden ikioma vakioveikkaus, jossa tuurilla on todella suuri merkitys ja arpapelin toinen osa tietenkin on se, että minkälaisiin varoihin sattuu syntymään.
Mutta ei tästä välttämättä tarvitse olla niin ihmeissään: omaksuuhan osa ihmisistä erilaisia uskontojakin täysin ei-rationaalisesti, miksi siis olisi ihmeellistä että poliittisia aatesuuntia omaksutaan järjenvastaisesti?
Anyway, Jungner teki mielenkiintoisen avauksen anarkismin suuntaan US-blogissaan, jos et ole lukenut, niin tuosta => http://mikaeljungner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/105747-kapitalismi
Sen tosin heitän vielä tähän loppuun, että toi on aika pelottavankuuloinen vapauden määritelmä, että vapaus on mahdollisuus valita se, mikä on sinulle parasta. Ymmärtänet mitä vaaroja tähän liittyy kun aletaan sitten määrittelemään sitä mikä sitä parasta on. Karrikatyrisoiden: onko vapaus mahdollisuus valita se yksi vaihtoehto mitä vaikkapa Alexander Stubb pitää parhaana?
Susanna,
Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta! Jungnerin kolumni oli mielestäni loistava, ja jäinkin pohtimaan, miten tätä ongelmakenttää voisi hänen tapaansa lähestyä hieman ratkaisukeskeisemmin.
Mitä tulee vapauden ”valintaan”, tarkoitan sillä lähinnä sitä, että saisimme piuhoitettua yhteiskuntaa enemmän siihen suuntaan, että kolme ehtoa täyttyisi:
1) Jokaisella olisi riittävät resurssit oman kutsumuksensa tavoittelemiseen.
2) Pitäisimme yhdessä (yhteisöinä tai yhteiskuntana) huolta myös niiltä, joilta toiminnan resurssit ajoittain tai pysyvästi jostakin syystä puuttuvat.
3) Viettitoiminnan stimulointiin nojaava toiminta (esimerkiksi enemmistö mainonnasta) saataisiin siivottua pois välittömältä näköetäisyydeltä.
Ykköskohdassa olemme itse asiassa yllättävän pitkällä. En muista esimerkiksi kuulleeni, että joku olisi Suomessa kuollut nälkään. Kakkosessa puolestaan mättää nähdäkseni eniten, erityisesti kiitos epärealistisen ihmiskäsityksen. Kolmoskohdassa mennään taas käsitykseni mukaan koko ajan parempaan suuntaan.
Olet myös oikeassa siinä, ettei kukaan ulkopuolinen voi määritellä toiselle, mikä hänelle on parasta. Mutta uskon, että jokaisella meistä on parempia ja huonompia vaihtoehtoja, ja puhtaan viettitoiminnan varassa toimiminen johtaan harvoin parempaan vaihtoehtoon.
Nähdäkseni solidaarinen vapaus tarkoittaa sitä, että otamme tosissamme sen, mitä tiedämme ihmismielen toiminnasta, ja jaamme oikeasti vastuuta toistemme hyvinvoinnista, koska kaikilla ei mene aina hyvin.
Moikka Lauri,
Kiitos kun tarjoat näitä pohdiskelukeskustelumahdollisuuksia. Oikein virkistävää!
Musta toi ykköskohta täyttyy heikomin kuin tulkitset. Ehkä katson laajemmin, kun pohdin, että 50% ja enemmän nuorisotyöttömyys Etelä-Euroopassa tekee kutsumuksen tavoittelun vakavan haasteelliseksi. Suomessa asiat toki paremmin, mutta tässäkin on kyse ”maintenance job”:ista. Jos joku sukupolvi nukkuu vahtivuorollaan voimme huomata etenevän rapautumisen. Mielestäni tässä on jo jossainmäärin torkuttu. Tosin ehkä sinä tulkitset tämän kohdan 2) alle.
Kolmosesta taas olen sitä mieltä että ollaan aika savessa, mutta toisaalta joitain valopilkkujakin on. Just oli taannoin uutisissa että joku maa kielsi alipainoisten mallien käyttämisen mainoksissa. Saa nähdä mihin suuntaan mennään. Suhtaudun kuitenkin itse hyvin nuivasti mainostamiseen jossa pureudutaan ihmisten viettien heikkouksien manipulointiin. On yksi asia tiedottaa ihmisiä tuotteista ja uusista mahdollisuuksista on toinen asia manipuloida meitä psykologisella kikkailulla hankkimaan tarpeettomuuksia.
Lisähuomiona haluan sanoa, että viettejämme parjataan turhan paljon. Tuijotamme mustaa tahraa valkoisella paperilla, koska monet pro-sosiaaliset viettimme tekevät suurta palvelusta meille kaikille joka ikinen päivä!
Lisäksi päivän pohdinta: oletetaan että ihminen on 50% itsekäs ja 50% pro-sosiaalinen. Otetaan kaksi planeetta, jossa planeetalla A palkitaan itsekkyydestä ja planeetalla B pro-sosiaalisuudesta. Tarkastellaan sitten kummallakin planeetalla ihmistä ja pohditaan että minkälainen olento ihminen pohjimmiltaan on. Lienee luontevaa odottaa, että planeetalla A todetaan että ihminen on itsekäs ja planeetalla B että ihminen on pro-sosiaalinen. Systeemillä *on* väliä. Tästä oli erittäin painavaa tekstiä TED:in puolella liittyen Stanford Prison Experimenttiin ja näihin ylilyönteihin mitä Irakissa tapahtui. On olemassa selkeät parametrit, joiden puitteissa väärinkäytöksiä ja julmuutta syntyy. Jätän pohdittavaksi, että miten tämä on huomioitu nykyjärjestelmässä. Teen villin avauksen ja heitän, että olisi ehkä suotavaa, että pyrkisimme palkitsemaan yhteisöllisyyttä.
Kiitos jälleen, Lauri, hyvästä postauksesta!
Yhden asian haluaisin muotoilla uudestaan, ja se liittyykin siihen, mitä puhuitte Susannan kanssa yllä:
Väitteesi: ”Vapaus tarkoittaa sitä, että voit tehdä sen, mikä on sinulle parasta” vaatii lisäperusteluja, erityisesti kun yhtäältä viittaat Applen pornoblokkiin ja toisaalta ”solidaariseen vapauteen”. Olisin taipuvainen ajattelemaan vapauden olevan sitä, että voi itse *määritellä* sen, mikä itselleen on parasta. Muutoin olemme liukkaalla mäellä, jonka pohjalla loimottaa autoritaarinen holhoaminen ja diktatuuri. Kun sitten ottaa huomioon ihmismielen heikkouden hedonisten nautintojen ja viettien edessä, voi Steve Jobs perustellusti (solidaarisuuteen vedoten) luoda järjestelmän, jossa houkutuksia ei rävähdä silmille, ja samaten voin itse valita tämän järjestelmän omaa elämääni ”rajoittamaan”. Mutta tuota määrittelyvaltaa en ole valmis antamaan kanssakansalaisilleni vaikka he kuinka solidaarisia olisivatkin 🙂
Karoliina,
Kiitos loistokommentista! Juuri tästä on kysymys: nähdäkseni on ok, että Steve Jobs rajoittaa oman ekosysteeminsä tarjontaa niin, että ihmiset, joita ei kiinnosta törmätä jatkuvasti tissiohjelmiin voivat valita Applen ekosysteemin halutessaan. Samalla on kuitenkin tärkeää, että on myös vaihtoehtoja, joissa tätä rajoitetta ei ole. Eli blokin välttäminen on helppoa esimerkiksi vaihtamalla Android-puhelimeen tai -tablettiin.
Olisi myös huolestuttavaa, jos Apple olisi blokannut kaikilla alustoillaan yleisesti pääsyn pornoon. Macilla ja iPadilla pääsee kuitenkin yhä selaimen kautta huoletta katselemaan mitä haluaa – mutta tämä edellyttää pääsääntöisesti sitä, että käyttäjä näkee vähän vaivaa asian eteen.
Summaten: minusta olisi hyvä, että normi olisi se, ettei viettitoimintaa stimuloiva materiaali lävähdä pyytämättä silmille. Samalla tätä materiaalia ei voi kuitenkaan yhden moraalijärjestelmän nojalla kieltääkään, kunhan se noudattaa jonkinlaisia yhteisesti hyväksyttyjä eettisiä käytäntöjä.
Hyvä, että avaat keskustelua. Itselleni nousi mm seuraava ajatus. Ihminen on rakentunut fysiologisesti ja psykologisesti, tavoittelemaan ”omaa parastaan”, onnea, menestystä miksi sitä haluaa nimittää. Ihmisen automaattinen mieli pyrkii aina yksilön parhaaseen. Automaattisen mielen toimintaa ihmisen parhaaksi ohjaa aivoissa sinne rakentuneet mallit maailmasta ja hyvistä toimintatavoista sekä ihmisen tavoitteet, toiveet, ajatukset ja uskomukset siitä, mistä tämä ihmisen paras oikein löytyy.
Kun ihminen sitten aina hakee omaa parastaan, jopa niin voimakkaasti, että sitä varten on rakentunut hieno automatiikka, eikö ihminen sitten olekaan rationaalinen. Kyllä meistä ihmisistä, jokaisesta omasta maailmastaan katsottuna näyttää kovasti siltä, että juuri me itse toimimme kovin rationaalisesti. Haemme aina omaa parastamme – mitä kukin meistä sillä tarkoittaakin.
On helppo nähdä, että tämä tunne rationaalisuudesta on aivan samanlainen kuin aikoinaan oli tunne maapallosta litteänä pannukakkuna, eikö se selvästi tunnu sellaiselta, tai uskomus siitä, että maapallo on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka ympärillä muut kappaleet liikkuvat. Tuntemukset ovat tosia ihmiselle niin kauan kun niitä ei onnistuta todistamaan harhoiksi. Ihminen tarkkailee maailmaa omasta maailmastaan käsin, hän on samalla sekä tarkkailija, että maailman rakentaja.
Miksi sitten tämän automaattisen (rationaalisen) toiminnan seurauksena syntyy täysin epärationaalisia tekoja, jopa ihmisen omasta maailmasta katsottuna. Vaikka automaattinen mieli on erinomainen työkalu – ei automaattinen mieli ole täydellinen. Automaattinen mieli toimii salamannopeasti, se ehdottaa heti ratkaisua sinulle, sen tehtävä ei ole miettiä, pohtia, harkita – se on pitkän evoluution tuloksena hyvin nopea ja tehokas. On paljon muitakin ongelmia. Ihmisen malli maailmasta, siitä tilanteesta, missä kulloinkin on päätöstä tehdessään, voi olla kovasti ristiriidassa todellisen tilanteen kanssa. Myös sopivan toimintamallin valinta epäonnistuu monesta syystä. Puhumattakaan siitä, että palkinnon – siis tavoitteen asemaan voi hetkellisesti nousta, mikä tahansa asia, jonka ihminen juuri sillä hetkellä uskoo olevan omaksi parhaakseen.
Ihmisen ”rationaalinen” pyrkimys omaan parhaaseensa on niin syvällä, että kun ihminen on tehnyt typeryyden, eli toiminut omaa parastaan vastaan, hänen on pakko selittää toimintansa parhain päin. On hämmästyttävää kuinka paljon resursseja ihminen käyttää oman toimintansa selittämiseen parhain päin itselleen ja muille, enkä tässä nyt puhu poliitikoista vaan tavallisista ihmisistä. Emme voi elää tämän ristiriidan kanssa – se on pakko poistaa selittämällä. Ihminen on automaatti, joka selittää tekonsa rationaalisiksi.
Onko ihminen siis rationaalinen – kulminoituu kysymykseen, mitä tarkoitetaan rationaalisuudella? Jos rationaalisuudella tarkoitetaan jotain, mikä on sukua viisaudelle, järkevyydelle, tietoiselle ajattelulle, tietoiselle läsnäololle tilanteessa, tietoiselle valinnalle, on helppo nähdä, ettei ihminen yleisenä toimijana ole rationaalinen. Jos rationaalisuudella tarkoitetaan ihmisen halua kohti omaa parastaan, automaattista toimintaa, jota me ihmiset usein vieteiksi kutsumme – niin ihminen on rationaalinen.
Jos taloustieteessä kuvitellaan ihminen tietoiseksi, loogiseksi toimijaksi ollaan illuusion vallassa. Itse asiassa kaaosteoria kuvaa paljon paremmin ihmisen ja ihmisyhteisöjen toimintaa.
Sinulla on kyllä pointtikin. Mutta liberalismi on metafilosofia, johon mahtuu monia. Randilaiset hyvinkin uskovat ihmiseen sankarina, eikä siinä mitään. Minä en usko. Mutta me kaikki libertaarit uskomme, että hallinnolla ja poliittisella koneistolla, joka on riippuvainen monesta asiasta, ei vähiten äänestäjien rationaalisuudesta, ei ole sellaista ylirationaaluata kykyä, että ne saisivat enemmistön mandaatillakaan pakottaa minulle mitään yhteistä moraalia. Minun rationaalisuuteni oman elämäni kysymyksissä on suurempaa kuin politiikan rationaalisuus. Rationaalisuusolettamus tarkoittaa peruslibertaarille vain sitä, että jokainen päättäköön itse omista asioistaan ja tehköön muiden kanssa vain vapaaehtoisia sopimuksia.
Eipä sitä markkinoidenkaan ylirationaalisuutta tällainen ei-libertaristi allekirjoita – ja siitähän tuosta Jungnerin tekstissä myös oli kyse. Kannattaa palata siihen tältä osin. Tai Proudhoniin.
Niin. Kun Milton Friedmanilta kysyttiin, uskooko hän, että markkinoiden oiptimaalisuuteen, hän kysyi, uskotteko te valtion optimaalisuuteen?
Suurin osa libertaareista uskoo, että oikeuslaitos, poliisi ja maanpuolustus toimii paremmin valtiollisena. Mutta uskomme, että muu resurssien allokaatioinformaatio, mukaanlukien ihmisten auttamishalu esim. köyhiä kohtaan, kanavoituu paremmin oman rahapussin kautta kuin äänestyskopin, eduskunnan, valiokuntien, virkamiesten ja viime kädessä poliisilla pakottamisen kautta.