Amerikkalaisfilosofi William James totesi aikanaan, että jokaisessa ihmisessä on valtavat määrät käyttämätöntä potentiaalia. Jokaisella ihmisellä on siis kyky tehdä uusia asioita – asioita, joita ei ole ennen osattu tehdä. Uusia asioita ei kuitenkaan voi tehdä tarttumatta toimeen. Harmillisen usein kyky uuteen jääkin pölyttymään käyttämättömänä. Potentiaali ei muutu aktuaaliseksi, todelliseksi.

Ihminen voi saada aikaan uskomattomia asioita. Joka ikistä aikaansaannosta uuden työpaikan saannista hehkulampun keksimiseen luonnehtii kuitenkin yksi yhdistävä piirre. Ainuttakaan aikaansaannosta ei ole saavutettu aloittamatta. Siksi on mielenkiintoista, että ihmiset jättävät niin usein ryhtymättä toimeen. Ryhtymisen pelko johtuu tietysti epäonnistumisen pelosta. Jos et aloita, et joudu pettymään epäonnistuessasi. Tässä kohtaa päättely törmää kuitenkin seinään.

Ainoa varma tapa epäonnistua on olla lainkaan ryhtymättä toimeen.

Koko epäonnistumisen käsitteen soisi heittää menemään kelvottomana. Valtava enemmistö elämässään onnistuneista ihmisistä on onnistunut juuri siksi, etteivät he ole lannistuneet epäonnistumisten edessä. Kirkkaimmat tähdet ovat onnistuneet siksi, että he eivät edes ole voineet epäonnistua. He ovat asennoituneet tekemiseen oikein.

Thomas Edisonilta kysyttiin kerran, miltä tuntui epäonnistua tuhansia kertoja hehkulampun suunnittelussa ennen kuin viimein tärppäsi. Edison totesi ykskantaan: ”En ole epäonnistunut kertaakaan. Päin vastoin: olen onnistuneesti eliminoinut noin kymmenen tuhatta kelvotonta hehkulampun valmistustapaa.”

Edisonin huomiossa on kyse enemmästä kuin verbaalisesta nokkeluudesta. Siinä on kyse vallankumouksellisesta tavasta suhtautua tekemiseen. Edison lähti ensinnäkin liikkeelle siitä olettamuksesta, että hän onnistuu ennen pitkää. Hän ymmärsi kuitenkin, ettei vallankumouksellinen keksintö syntyisi tuosta noin vaan. Niinpä joka ikinen toimimaton hehkulamppuviritelmä oli eräänlainen pieni onnistuminen: se kavensi sitä mahdollisuuksien avaruutta, josta Edison uskoi toimivan ratkaisun löytyvän. Jokainen toimimaton keksintö oli siis heinänkorsi, joita Edison nosteli heinäsuovasta yksi kerrallaan neulan löytääkseen. Niinpä hän ei todella koskaan epäonnistunut.

Jos et aloita, et voi onnistuakaan. Jos sen sijaan yrität ja erehdyt, voit hyödyntää erehdystäsi oppimiskokemuksena. Näin yksikään erehdys ei tarkoita epäonnistumista. Erehdyksistä tulee ymmärrystäsi lisääviä askeleita matkalla päämäärääsi.

Toimi siis näin: Aseta itsellesi sellainen päämäärä, jonka tavoittelemisen koet itsellesi tärkeäksi. Tartu sitten toimeen ja tee parhaasi saavuttaaksesi päämääräsi. Kun teet virheen, ota virheestä tehot irti. Kirjoita puolisen sivua siitä, minkä virheen olet tehnyt, mitkä syyt siihen johtivat ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Niele ylpeytesi ja katso aikaansaamaasi karvaista virheenhirvitystä tuimasti suoraan silmiin. Kirjoita lopuksi vielä, millä tavoin aiot välttää saman virheen vastaisuudessa. Näin olet eliminoinut tehokkaasti yhden toimimattoman hehkulampun matkalla kohti päämäärääsi.

Henry Ford totesi aikanaan näin: ”Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty – olet oikeassa.” Ainoa varma tapa epäonnistua on olla ryhtymättä lainkaan toimeen. Jos sen sijaan tavoittelet unelmaasi päämäärätietoisesti ja otat virheistäsi opiksesi, onnistut lopulta aina.