Facebookissa oli aamulla meemi:
Aikuiset: Ennätysmäärä teinejä on masentunut. Mistähän tämä johtuu?
Teinit: Koulu stressaa enemmän kuin koskaan, vanhempamme tuhosivat maailmantalouden, maailma on matkalla kohti totaalista ympäristötuhoa ja nyt pitää vielä sietää jotain hemmetin natsejakin.
Aikuiset: Se johtuu varmaan iPhonesta.
Jaoin meemin salamana, se oli minusta hauska. Viitisen minuuttia myöhemmin tajusin, että ehkäpä meemin aikuiset olivat sittenkin oikeassa.
Ehkä se johtuu sittenkin iPhonesta.
Tai no, ei niinkään iPhonesta vaan sen mahdollistamasta vinksahtaneesta tietotulvasta.
Faktat nimittäin osoittavat, että maailma on paremmalla tolalla kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiskunta voi keskimäärin paremmin kuin koskaan aiemmin, ainakin materiaalisilla mittareilla. Absoluuttinen köyhyys on puolitettu. Länsimainen matalapalkkainenkin elää monessa mielessä kuin entisajan kuninkaat. Lämmintä pakkasella, viileää helteellä. Lihaa pöydässä vaikka joka päivä. Pakastin joka pitää jätskin kylmänä vaikka ensi kesään asti. Taulutelkkari, pleikkari, ehkä oma autokin – ylellisyyksiä, joista kunkut eivät osanneet edes unelmoida. Väkivaltaa on vähemmän kuin koskaan aiemmin, samaten sotia. Ja natsitkin ovat pikkiriikkinen vähemmistö, vaikka äänekkäitä ovatkin. Mikä siis mättää?
Satakunta vuotta sitten jos naapuripitäjässä heilui puukkohullu, olisit saanut ehkä tietää siitä parin viikon päästä, jos silloinkaan. Mitä tapahtui sadan kilsan päässä ei olisi kuulunut maailmaasi ollenkaan. Väkivaltaa ja riehumista oli paljon nykyistä enemmän, mutta et olisi koskaan saanut tietää valtaosasta siitä. Nykyään on taas toisin päin. Joku riehuu puukon kanssa vaikkapa Alabamassa, ja seuraavana päivänä lööpit huutavat hyökkäyksen joka ikisen iikan tietoisuuteen. Sitten ajattelet, että on tämä kamala maailma.
Maailmantalous on aina toiminut sykleissä, mutta paremmat lööpit saadaan romahduksista kuin nousukausista. On niitä haasteitakin, niin kuin vaikka ilmastonmuutos. Mutta suurin osa niistä asioista, joista huolehdit tapahtuu tosiasiassa kertaluokkaa pienemmässä mittakaavassa kuin luulet.
Mistä tämä käsitys sitten tulee?
No ensinnäkin joka ikisellä meistä on biologinen perustaipumus korostaa negatiivista. Se on ollut evolutiivisesti näppärää, mutta ei oikein skulaa nykymaailmassa.
Toiseksi, Hesarissa oli hiljan kiinnostava juttu ilmiöstä nimeltä ”nocebo”. Jos ihmiset alkavat huolehtia, sanotaan vaikka kännykkäsäteilystä, se aiheuttaa ihan todellisia fyysisiä oireita. Siis ei se kännykkä. Vaan se huoli.
Kolmanneksi, samaisessa jutussa esiin nostettiin loistokäsite ”huolipuhe”. Kun joka paikassa toitotetaan että kaikki on päin prinkkalaa, ja joka ikisestä väsymysoireesta tulee ekana mieleen, että onkohan tämä nyt sitä työuupumusta, ei ole mikään ihme, että meidän yltäkylläisyydessä ja ennennäkemättömien mahdollisuuksien kanssa elävä yhteiskuntamme oireilee.
Pelkkä huolehtiminen riittää aiheuttamaan pahoinvointia, vaikka masu olisi kuinka täynnä, katto pään päällä ja puhelinsoiton päässä kokonainen armada bestiksiä. Ja kun media tööttää silmät ja korvat täyteen huolenaiheita, ei ole mikään ihme että päässä alkaa viiraamaan.
Ja mistä se huolipuhe meidän päähämme nykyään hyppää?
No siitä iPhonesta tietty.
Että ehkä se sitten kuitenkin oli se.
Tai ehkä ei pidä ampua lähettilästä. Asiaan kun on olemassa helppo lääke.
Puhelinta kun voi käyttää muuhunkin kuin somesta ja lööpeistä stressaamiseen.
Ajattelun ammattilainen 
Uskon että olet oikeilla jäljillä. Kyse on tunnemasturboinnista ja siitä että ’normaalit’ kansalaiset eivät pidä ääntä, koska asiat on aika hyvin, mutta tunnerunkkarit ja uhriutujat raivoavat somessa ja yleisönosastoilla isolta osin itse aiheuttamistaan tai kuvitelluista ongelmistaan.
aiheellinen muistutus asiasta jonka päivittäin unohdan.
Hyvä teksti.
On totta että informaatiotulva ahdistaa ihmisiä mutta onko se tarpeetonta? Joka vuosi dumppaamme mereen 374 silja symphonyn painon verran muovijätettä mereen. Ilmasto muuttuu silmissä; hirmumyrsky toisensa perään runnoo karibialla saaria. Lajeja kuolee sukupuuttoon. Ehkä tästä olisikin syytä vähän ahdistua ja koettaa tarkastella maailmaa oman elinpiirin ulkopuolelta että mitä siellä tapahtuu? Se tuntuu että ne ongelmat on jossain muualla mutta eräänä päivänä se tulee meidän mukavaan turvapesään ja sitten ei ole enää jäljellä kuin itku ja hammasten kiristys.
Mutta eipä siinä, jos ahdistus ei kanavoidu toiminnaksi niin ainahan voi katsella youtubesta kissa videoita niin ei niin ahdista ja maailma saa nilkuttaa hautaansa sillä aikaa.
Minua ahdistaa tässä nykymenossa se että kun omat lapset eräänä päivänä tajuavat mikä on heidän maailmanperintönsä ja kysyvät että ”isi, miksette tehneet mitään?” niin mitä heille vastaan? Joo ei tehty kun se oli niin ahdistavaa, oli paljon mukavampi katsella viihdettä.
Nyt oli hyvä teksti, kiitos myös linkistä Nosebo-artikkeliin. Jos ei ole entuudestaan tuttu, niin Cal Newportin Quit social media voi antaa lisää ajattelemisen aihetta, löytyy mm. tubesta.
Ajattelemisen aihetta sain. Kiitos.
Odottelen uusia kirjoituksia; nämä muut on kohta luettu, vaikka vasta hiljan löysin tänne.
🙂