Sivusin aiemmassa blogikirjoituksessa lateraalista ajattelua Sherlock Holmesin yhteydessä. Lateraalista ajattelua voi nimittää myös MacGyver-ajatteluksi. Angus MacGyver on Sherlockin sukulaissielu, toinen fiktiivinen nokkelikko, joka selvittää tilanteen kuin tilanteen partaveitsen lailla leikkaavan älynsä avulla. Toisin kuin Sherlock, MacGyver ei kuitenkaan ole kummoinenkaan loogikko. Sen sijaan logiikan ylittävän ajattelun Phoenix-säätiön salainen ase taitaa paremmin kuin kenties kukaan.

Lateraalinen ajattelu on elämäntaitoguru Edward de Bonon keksimä käsite.* Lateraalinen ajattelu tarkoittaa reunoille suuntaavaa ajattelua – siis toisin kuin looginen ajattelu, joka toimii olemassa olevien viitekehysten puitteissa. Kuten Sokrates osoitti, logiikka ei opeta meille mitään uutta. Kaikki logiikan lopputulemat ovat jo ikään kuin sisäänkietoutuneet loogisiin argumentteihin. Kun looginen viitekehys ja ennakko-olettamat on valittu, on tulos aina väistämättä sama. Logiikka on yksi tehokkaimmista päättelytavoista. Mutta olemme usein sitoutuneet sellaisiin ennakko-olettamiin, joiden tähden ratkaisua käsillä olevaan ongelmaan ei ole löydettävissä logiikan keinoin.

Lateraalinen ajattelija pyrkii rikkomaan loogiset kaavat.

Lateraalinen ajattelu ei ole kuitenkaan ihan mitä tahansa logiikan sivuuttavaa ajattelua. Esimerkiksi Hannele Laurin Spede-show -sketsissä esittämä naisen logiikka on vain harvoin lateraalista ajattelua – useimmiten Laurin mielteet ovat vain epäloogisia. Lateraalinen ajattelu on tietoista pyrkimistä johonkin päämäärään, jonka saavuttaminen loogisesti olisi joko ylenpalttisen hankalaa tai peräti mahdotonta. Useimmiten lateraalisesti päätelty lopputulos voidaan jälkikäteen selittää loogisestikin, esimerkiksi arvoitusten kohdalla, mutta joskus – kuten on esimerkiksi laita tiettyjen kvanttimekaniikan lopputulemien – ei logiikka pysty selittämään lopputulosta, vaikka se muista syistä täytyisikin hyväksyä.**

MacGyver-ajattelu pyrkii purkamaan ja kokoamaan uudelleen vallitsevat olettamukset. MacGyver ei katso purkkapaperia ja kuminauhaa eineskääreenä ja sidontavälineenä, vaan näkee niissä esimerkiksi kaasuttimen rakennusaineet. MacGyver rakentaakin purkasta, kuminauhasta ja roudarinteipistä mitä vain autonosista öljyputkeen.

MacGyver-ajattelija kyseenalaistaa normit ja uskomukset ja keksii ”boksin ulkopuolelta” paremman tavan toimia. Suuret keksijänerot ovat totta kai MacGyver-ajattelun ammattilaisia, mutta niin ovat myös pienet lapset. Sen sijaan arkielämän pienet epäloogisuudet eivät tosiaan ole lateraalista ajattelua, jollei niissä ole kyse jostain päämäärää kohti suuntautuneesta toiminnasta.

Lateraalista ajattelua voi harjoitella esimerkiksi erilaisten aivopähkinöiden avulla. Erityisen hyödyllisiä ovat arvoitukset. Arvoitukset perustuvat usein siihen, että ennen kuin hylkäämme näennäisesti välttämättömät oletukset, emme kykene ratkaisemaan arvoitusta. Mietipä esimerkiksi seuraavaa:

Kaksi venäläistä kasakkaa istui puistossa juomassa vodkaa. Yhtäkkiä ohi kurvasi kymmenvuotias polkupyörällään ilman käsiä. Poika huikkasi toiselle venäläisistä: ”Hei isi!” Tällöin toinen totesi: ”Kas, poikani osaa jo ajaa ilman käsiä.”

Laitan vastauksen kommentteihin viikon kuluttua, jollei joku ehdi ennen. Lisää lateraalisia arvoituksia löydät esimerkiksi täältä. Lateraalinen ajattelu on erittäin tärkeä taito ajattelun ammattilaiselle, sillä maailma ei aina toimi loogisesti. Usein elämänongelmiin sisältyy olettamia, jotka rajaavat katsantokantaamme ja joskus ajattelua rajoittavat oletukset rajaavat ulos oikean ratkaisun. Ajattelun ammattilainen koulii siis itsensä myös MacGyver-ajattelun taitajaksi.

*Kannattaa katsastaa esimerkiksi de Bonon samanniminen teos täältä.

**Kvanttimekaniikan mukaan olio voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Ei kovin loogista – mutta ilman kvanttimekaniikkaa ei olisi esimerkiksi tietokonetta, jolta luet tätä kirjoitusta.