Ihmisen mieli on luonteeltaan pitkälti samanlainen kuin ruumiinosatkin. Kun ruokit mieltäsi ja treenaat sitä riittävän säännöllisesti, juoksee ajatus ketterästi, eivätkä ikäviä ajatuksia synnyttävät mietemadot pääse mekastamaan ajukopassasi. Jos mieltä taas ei treenaa ja huolla, pääsee se surkastumaan siinä, missä liikkumaton lihaskin. Seuraavassa viisi tehokasta tapaa pitää huolta mielestäsi.
1. Ajattele, mitä ajattelet
”Tunne itsesi” oli yksi Delfoin Apollon temppelin sisäänkäynnin yhteyteen kirjoitetuista ohjenuorista, jonka myös filosofi Sokrates omaksui motokseen. Aika moni ihminen elää koko elämänsä pysähtymättä hetkeksikään miettimään, mitä kaikkea päässä liikkuu. Oman ajattelusi tutkiskelu paljastaa aina uusia puolia omasta mielestäsi. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, voit ylipäätään tietoisesti vaikuttaa siihen.
Mieti siis säännöllisesti, mitä ajattelet, ja ennen kaikkea miksi ajattelet mitä ajattelet. Monet kielteiset ajatukset saavat syntynsä stressin tai väsymyksen takia. Ne onkin helppo kampittaa heti kun hoksaat, että kyse onkin vain väsyneestä ajatuksesta. Leimaamalla ajatuksia pystyt ohjaamaan aiemmin elämääsi hallinnutta ajattelua itsellesi mieluisalla tavalla. Itsesi tuntemalla saat myös ajatuksistasi irti aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.
2. Työstä uskomuksiasi
”Olet, mitä toistuvasti teet. Erinomaisuus on siis pohjimmiltaan vain tapa”, totesi Stageiran vanha kettu Aristoteles. Myös uskomukset ovat tapoja: valmiiksi standardoituja ajatteluprosesseja, joita sovellamme aina tarvittaessa. Jos uskot, että onnistut aina kun yrität, suuntaat toimintasi aktiivisesti kohti uusia haasteita. Jos taas toistat mielessäsi: ”ei siitä kuitenkaan mitään tule”, jätät haasteet helposti väliin. Vaikutukset näkyvät suoraan elämässäsi.
Kun tutkit ajatuksiasi, tutki myös uskomuksiasi. Pidä kiinni sellaisista uskomuksista, jotka todella palvelevat elämäsi tarkoituksia ja päämääriä. Pyri eroon uskomuksista, jotka vain tuottavat päänvaivaa. Uskomuksen selättäminen ei ole helppoa – vaikeusaste on samaa luokkaa tupakoinnin lopettamisen kanssa. Mutta kun kerran saat pessimistisen uskomuksen tai luulotautisen olettaman kitkettyä päästäsi, nousee elämänlaatusi siinä määrin kohisten, että suorastaan ihmettelet, miksi et jo aikoja sitten käynyt kielteiseen uskomukseesi käsiksi. Uskomusten kyseenalaistamisessa pääset alkuun esimerkiksi lateraalisen ajattelun keinoin.
3. Ota aikaa itsellesi
Päivämme täyttyvät yhä enemmän erilaisista aktiviteeteista ja sosiaalisissa verkostoissa hääräämisestä. Nähdäkseni tämä ei ole ollenkaan niin paha asia kuin synkimmät dystoopikot maalailevat. Ongelmalliseksi Facebook-addiktio muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun aikasi ei enää riitä lainkaan itsellesi. Siksi onkin tärkeää pystyä viettämään ajoittain hetkinen yksin ajatustesi kanssa.
Tutkimusten mukaan meditaatio nostaa viretilaa, vähentää masennusta ja parantaa jopa fyysistä terveyttä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse vääntää itseäsi jooga-asanaan saadaksesi hitaan ajan hyödyt käyttöön. Riittää, että omistat pari kertaa viikossa puolisen tuntia sille, että et tee yhtikäs mitään.
Istu vaikka muutamana iltana viikossa teekupponen tai viinilasi kädessä mukavassa nojatuolissa puolisen tuntia ja anna ajatuksen juosta. Huomaat eron jo nukkumaan käydessäsi: kun ajattelun valtateiltä on saatu kaaharit kuljetettua talleihinsa, tulee unikin vilkkaasti.
4. Pidä mielesi liikkeessä
90-vuotiaan isotätini pää leikkaa yhä kuin 70 vuotta sittenkin. Syy tähän on yksinkertainen: aika ajoin hän kaivaa esiin lukion matematiikan oppikirjan ja vetreyttää ajukoppaansa toisen asteen yhtälöillä ja logaritmeilla. Aivot ovat niin kuin mikä tahansa muukin elin: jos niitä treenaa, ne tulevat vetreämmiksi. Jos niillä taas ei tee mitään, ne surkastuvat niin, että lopulta niillä ei voi tehdä juuri mitään.
Harjoita siis mieltäsi itse parhaaksi katsomalla tavalla: tee laskutehtäviä, ristisanoja, sudokuja, ratko arvoituksia, lue salapoliisijännäreitä tai harjoita ihan puhdasta aivojumppaa. Viimeksi mainittu onnistuu leppoisasti esimerkiksi Lumosityn aivotreenin avulla.
5. Harjoittele uusia taitoja
Myös ajatukset ovat pohjimmiltaan tapoja: ajatus on prosessi, joka tuottaa luotettavasti jonkin ennalta määritellyn lopputuloksen. Tavat ovat kuin taitoja: ne kehittyvät kertauksen kautta ja surkastuvat, jos niitä ei käytä. Kuten jo yllä mainitsin, on hyvä pitää huoli siitä, että uskomuksesi palvelevat itsellesi tärkeitä tarkoitusperiä. Lisäksi aivosi suorastaan huutavat riemusta, kun annat niille lahjaksi uusia taitoja.
Huhu vanhan koiran oppimattomuudesta on kukkupuhetta. Vanhemmiten ihmiset oppivat vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän kokee tarkoituksenmukaiseksi oppia uusia asioita. Ja ihminen ei opi, ellei hän halua oppia.
Mieti siis, millä uusilla taidoilla voit parantaa omaa ja lähimmäistesi elämänlaatua. Auttaisiko uuden kielen oppiminen, kannattaisiko laskupäätä petrata omaksumalla vaikkapa pätkä pitkää matematiikkaa – tai olisiko pianonsoittotaito tai kyky kirjoittaa romanttisia novelleja juuri sinulle mieluinen? Opit minkä tahansa taidon, kunhan olet aidosti motivoitunut sen oppimaan, aloitat riittävän alhaiselta tasolta ja harjoittelet riittävän säännöllisesti, vaikeustasoa hiljalleen nostaen. Ja kun opettelet uuden taidon, pysyy mielesikin liikkeessä kuin varkain – ja maailmasi suorastaan kasvaa sitä mukaa, kun pystyt tekemään enemmän!
Hyviä neuvoja, joista joitakin varmasti monikin on vuosien kuluessa jo ymmärtänyt käyttää esim. tuo ajan ottaminen omalle itselle. Nyt eläkkeellä olen suostunut tutustumaan tietokoneeseen ja se on tuonut vallan uuden harrastuksen: blogin kirjoittamisen ja muiden blogeihin tutustumisen – on pakko seurata entistä tiiviimmin maailman menoa, on innoissaan jopa opiskellut jotain pientä avoimessa yliopistossa. Huomaan ostavani kirjoja…
Vaikka tuohon pianonsoiton opimiseen en kyllä usko, kokeilin sitä jo 20 vuotta sitten…
Tammikuu44,
Kiitos kommentista!
Olennaista uuden taidon oppimisessa on, että motivaatio kumpuaa riittävän syvältä. Vain motivoitunut ihminen oppii ylipäätään mitään. Jos motivaatio oppiin on instrumentaalista – eli lähtee esimerkiksi halusta osoittaa muille tai itselle mihin pystyy – jää oppi usein myös puolitiehen. Siksi ei nähdäkseni kannata kantaa huolta siitä, jos jokin taito on jäänyt oppimatta.
Mutta jos sisälläsi todella palaa intohimo jotakin asiaa kohtaan, opit sen aivan varmasti aloittamalla riittävän kevyesti ja harjoittelemalla säännöllisesti. Nähdäkseni tähän sääntöön ei ole ainuttakaan poikkeusta.
Usein ihmiset erehtyvät ajattelemaan, että heiltä puuttuu lahjoja tai jotain muuta mystistä, koska he aloittavat harjoittelun heti liian korkealta tasolta ja masentuvat, kun suoritus ei heti muistuta huipun suoritusta.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että joka ikinen maailman huipulle päässyt ja siellä pysynyt ”superlahjakkuus” on harjoitellut alaansa vähintään 10 000 tuntia – siis kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan. Ja kukaan heistä ei ole syntyessään ollut sen taitavampi lajissaan kuin kukaan muukaan.
Summauksena: kuka vaan voi oppia mitä vaan, olettaen, että oppimiseen löytyy aito motivaatio oman temperamentin pohjalta.
Näissä ajatuksissa olisi kovasti oppimista esimerkiksi eläkeläisten ja oikein vanhojen vanhustenkin kanssa puuhastelevilla. Hyvin usein tyydytään vahusten kanssa pelkkään puuhasteluun, vaikka varmasti joukossa on sellaisiakin ikäihmisiä, jotka arvostaisivat oikein todellista uuden oppimistakin (esim. tietokoneen käyttö).
Pelkkä virsien veisaaminen saattaa vain tylsistyttää vanhaa ihmistä entistä enemmän.
Juuri näin! Sama pätee muuten mielestäni myös pikkulapsiin. Muksut eivät ole mistään niin tohkeissaan kuin uuden taidon oppimisesta. Ja silti lapset parkkeerataan valitettavan usein toljottamaan zombina televisiota.
Oppiminen on nähdäkseni yksi suurimmista ihmisenä olon iloista.