5 helppoa niksiä flow-tilan saavuttamiseksi

Jamaikan salama Usain Bolt on viimeisen vuoden aikana hämmästyttänyt urheilumaailmaa useaan otteeseen. Boltin tähtihetkiä ovat olleet Pekingin olympialaisten uusi sadan metrin maailmanennätys 9.69 – jolla Bolt tuuletti viimeiset kymmenen metriä! Lisäksi Bolt niittasi hiljattain upouuden maailmanennätyksen 9.58, pudottaen voimassaolevaa ennätystä ennenkuulumattomat 11 sadasosasekuntia.

Usain Bolt on erinomainen esimerkki siitä, mitä ihminen voi parhaillaan saada aikaiseksi flow-tilassa.

Flow-tila on ihmisen perustila. Se on se tila, jossa synnymme maailmaan, ja johon autuaasti kykenevät lapset ja mielenvikaiset. Me muut elämme jatkuvan informaatiopommituksen keskellä – alati kiihtyvässä tehtävien ja vaatimusten ristiaallokossa, joka pyrkii tauotta tukkimaan huomiokanavamme ja näin kampeamaan meidät pois tästä auvoisasta olemisen vuosta.

Flow-tila on tila, jossa vallitsee täydellinen keskittyminen käsillä olevaan asiaan. Se on se tila, joka tulee loman toisella viikolla varpaita välimeressä huljutellessa, sydäntä särkevän kaunista musiikkia kuunnellessa ja omaa nukkuvaa lasta tuijotellessa. Kaikki seitsemän huomiokanavaamme ovat silloin kiinnittyneet siihen, mitä olemme tekemässä jopa siinä määrin, että tietoisuus omasta itsestä tai ajasta katoaa. Tuloksena on miellyttävä läsnäolon tunne – tunne siitä, että kaikki vain sujuu.

Flow-tilan saavuttaminen ei ole kuitenkaan huippusprinttereiden tai zen-munkkien yksinoikeus. Kuka tahansa voi päästä arkitoimissaan flow-tilaan ottamalla selkoa omasta ajattelumaailmastaan ja elämästään. Seuraavassa esittelen viisi helppoa niksiä, joilla saa raivattua huomiokanavilleen tilaa niin, että tuloksena on jatkuva flow-tila.

1. Älä tee mitään turhaa

Mieltämme kuormittaa normaalisti kaikenlainen ylimääräinen häläpälä – siivoamattomat sukkalaatikot ja sen sellainen. Monet näistä jutuista osoittautuvat tarkemmassa tarkastelussa sellaisiksi, ettei niitä oikeastaan edes tarvitse tehdä. Ennen kuin siivoat ne ajukopastasi häiritsemästä, ne putkahtavat kuitenkin aika ajoin mieleesi, tukkien näin huomiokanaviasi.

Ensisijaista flow-kokemukselle on keskittyminen – niin elämän päämääränasettelussa kuin päivittäisessä toiminnassakin. Niin pitkään, kun mielessä liikkuu kaikenlaista turhaa häläpälää, on flow-kokemuksen saavuttaminen koko lailla hankalaa. Mielen tahdonvaraiseen tyhjentämiseen kykenevät kuitenkin pääsääntöisesti vain zen-munkit. Mutta onneksi meille tavallisille tallaajillekin on olemassa konstit turhan häläpälän siivoamiseksi.

Erityisen tehokas tapa raivata tilaa on kertoa itselleen, mitä päässä liikkuu. Tämä tapahtuu helpoiten kirjoittamalla. Kirjoita siis ylös kaikki se, mitä sinun pitää huomenna tehdä ja mieti, onko kaikki kirjaamasi oikeasti tärkeää. Jos vain suinkin tohdit, ruksaa listalta yli niin paljon kuin mahdollista.

2. Keskity olennaiseen

Kun olet saanut listasi putsattua niin, että siinä on jäljellä vain olennainen, muodosta mielikuva siitä, kuinka teet kunkin tehtävän siihen täydellisesti keskittyen. Mieti, miten huomiset tehtäväsi voivat sujua parhaimmillaan. Anna mielikuvituksesi lentää – kuvittele käsiesi asentoa, ruumiisi tuntua, makuja, tuoksuja!

Ja kun huomenna ryhdyt toimeen, tee vain yksi asia kerrallaan.

Epäilemättä joku keskeyttää huomenna ajatuksenjuoksusi valistaakseen sinua uuden puertoricolaisen kahvipavun ihanuudesta – mutta kun olet jättänyt tehtävälistallesi vain olennaisen ja muodostanut mielikuvan siitä, miten toimesi parhaillaan sujuvat, löydät itsesi yhä useammin toimiesi keskeltä kepeässä flow-tilassa.

3. Tunne ajatuksesi

Flow-termin lanseeranneen unkarilais-amerikkalaisen psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan flow-kokemukselle ovat olennaista tarkkarajaiset päämäärät ja tehtävästä saatava välitön palaute. Tekemisen täytyy siis olla sellaista, että pystyt tunnistamaan milloin olet onnistunut ja milloin et. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos tiedät, minkälaisista osakokonaisuuksista tehtävät koostuvat.

Normaalisti aika iso osa toiminnastamme koostuu eteenpäin valuvasta, hahmottomasta puuhastelumössöstä. Usein olemme tietoisia vain niin sanotuista suurista linjoista. Itse toiminta tapahtuu aika orgaanisesti sitä sen kummemmin ajattelematta.

Vasta kun annat toiminnallesi rakenteen, josta olet itse tietoinen, näet kirkkaasti toiminnan tarkkarajaiset päämäärät ja tunnistat myös pienimmistäkin toimista milloin olet onnistunut. Vaikka flow-kokemuksen yhteydessä usein puhutaankin huippu-urheilijoista ja taiteilijoista, voi flow-tilaan päästä minkä tahansa askareen yhteydessä. Jopa tiskaaminen tai roskien vieminen voi johtaa flow-kokemukseen jos olet riittävän valpas tunnistaaksesi miten ne suoritettuasi olet askelen jotakin päämäärääsi lähempänä.

Mieti siis tehtäviäsi tarkastellessasi mitkä tehtävät ovat yksittäisiä toimia, ja mitkä puolestaan koostuvat useammista toimista. Esimerkiksi roskien viemistä on aika vaikeaa jakaa osakokonaisuuksiin, kun taas talon rakentaminen on monimutkainen sarja erilaisia askareita. Henry Fordin sanoin: ”Mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea kun sen jakaa riittävän pieniin osiin.” Tunne siis tehtäväsi, jotta voit riemuita jokaisesta pienestä onnistumisesta, joka niistä seuraa.

4. Järjestä toimintasi

Tehtävien tunteminen ei yksinomaan riitä. Itse asiassa tehtävien silppuaminen pieniin toiminta-atomeihin saattaa jopa aluksi tuntua ahdistavalta. Näinkö paljon tätä tekemistä olikin?

Jotta puuhastelusälän tulva saadaan suitsettua aisoihin, täytyy tehtävät myös rakenteistaa niin, että pystyt suoriutumaan niistä ilman, että ne alkavat riidellä keskenään ajastasi. Jos et satu olemaan zen-munkki, on tässä likipitäen ainoa järkevä tapa pitää tehtävistä jollakin tavalla kirjaa. Yksi 1900-luvun mullistavista ajanhallintamenetelmistä oli tehtävälista. Andrew Carnegie maksoi 1900-luvun alussa tiettävästi tehtävälistan esitelleelle nokkelikolle eräitä miljoonia – niin riemuissaan hän oli tästä uuden uutukaisesta innovaatiosta.

Jos teet edellisenä iltana listan seuraavana päivänä hoidettavista tehtävistä, on toiminnallasi jo rakenne. Tehtävälistaa monin verroin tehokkaampi tapa rakenteistaa toimintaa on David Allenin kehittämä Getting Things Done -metodi, josta kirjoitin aiemmassa blogimerkinnässä. Allenin metodi perustuu siihen, että koostat päivittäisen tehtävälistan tekemisen sijaan listan, johon kirjaat kaikki asiat, jotka pitää hoitaa, tästä ikuisuuteen. Tehtävät lajitellaan sitten sen mukaan, missä ja mitä käyttäen ne voidaan tehdä. Näin käsilläsi on aina vain nippu sellaisia tehtäviä, jotka voit hoitaa heti.

5. Tee merkityksellisiä asioita

Tärkeintä flow-tilaan pääsemisen kannalta on, että teet jotain merkityksellistä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen toimesi tulisi torjua ilmastonmuutos ja poistaa nälänhätä. Toimintaa rakenteistamalla itse asiassa pienen pienetkin arkiaskareet muuttuvat merkityksellisiksi. Mutta tämä on mahdollista vain, jos rakenteistamasi toiminta johtaa pitkällä tähtäimellä lopputuloksiin, jotka käyvät yksiin arvomaailmasi kanssa.

Hyvinvointi nousee siitä, että tekeminen tuottaa tuloksia, jotka käyvät yksiin oman arvomaailman kanssa. Tekemisesi täytyy siis tapahtua viime kädessä oman arvomaailmasi puitteissa. Nyky-yhteiskunnan monisäikeisessä motivaatiokentässä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Monesti vaikeinta on ylipäätään tietää mitä haluaa. Tässä auttaa tutkailla omaa arvomaailmaa. Mieti, mikä on sinusta hyvää ja oikein – ja minkälainen toiminta johtaa sellaisiin tuloksiin, jotka ovat mielestäsi hyvää ja oikein.

Koska arvot ja päämäärät ovat kuitenkin pohjimmiltaan aika epämääräisiä ja abstrakteja mokkuloita, kannattaa oman kutsumuksen löytämistä lähestyä konkretian tasolla. Kirjoita siis ylös lista kaikesta siitä, mitä haluaisit pystyä tekemään niillä kahdellakymmenellä neljällä tunnilla, jotka sinulla on käytössäsi vuorokaudessa, jos saisit itse päättää ihan kaikesta ajastasi. Listalta voit jättää pois syömisen, nukkumisen ja muut biologiset perustoiminnot – tärkeintä on tunnistaa, mitä erityisesti juuri sinä haluat tehdä.

Pisteytä aktiviteetit yhdestä kolmeen sen mukaan, missä määrin pystyt niitä tekemään juuri nyt. Lopuksi tarkastele kirjoittamaasi listaa ja mieti, mitä sellaisia muutoksia voisit tehdä elämässäsi, jotta joka ikinen aktiviteetti listalla saisi arvosanakseen kolmosen. Sitten kun pääset siihen tulokseen teet nimittäin tarkalleen sitä, mitä haluat. Lopuksi voit pohtia, minkälainen ihminen tekee kaikkea sitä, mitä sinä haluaisit tehdä. Osa aktiviteeteista voi johtaa ammattiin, toiset taas harrastuksiin. Sinänsä on yhdentekevää, mistä rahasi ansaitset siinä vaiheessa kun pystyt toteuttamaan itseäsi täysipainoisesti.

Koska flow-tila seuraa tarkkarajaisesti asetelluista päämääristä, ei sinun tarvitse ottaa juuri nyt lopputiliä epämieluisasta työstä päästäksesi flow-tilaan. Keskeistä on tunnistaa päämäärä, joka mahdollistaa sen, että voit tehdä sitä, mistä pidät. Heti kun saat siitä kiinni, on jokainen toimesi askel kohti tuota päämäärää – siis jo itsessään jotain, joka on välillisesti jotain itsellesi olemuksellista.

Näillä viidellä niksillä pääset siis flow-tilaan:
1) Älä tee mitään turhaa.
2) Keskity olennaiseen.
3) Tunne ajatuksesi: kirjaa eri tehtävien työvaiheet.
4) Rakenteista toimintasi: pidä kirjaa toimistasi.
5) Kirjoita ylös se, mitä todella haluat tehdä.

Nikseissä 1–4 voit käyttää apunasi uutukaista Ajattelunhallinnan oppaan versiota 2.0. Voit ladata sen itsellesi maksutta täältä. Määrittelemällä sen, mitä haluat tehdä ja seuraamalla Ajattelunhallinan oppaan metodeja kuljetat arkesi kepeään flow-tilaan ennen kuin huomaatkaan.

20 thoughts on “5 helppoa niksiä flow-tilan saavuttamiseksi

  1. Hyvä kirjoitus jälleen!

    Tiedän, että blogisi tarkoitus ei ole toimia akateemisena tietoiskuna saatikka väittelykenttänä, mutta kun toistuvasti kirjoituksissa nousee tuo seitsemän huomiokanavan käsite esiin, niin olisiko sinulla Millerin ohella heittää joitain tuoreempia kirjoituksia / tutkimuksia aiheesta?

  2. Heikki,

    Huomiokanavan käsitteen tarkoituksena on näissä kirjoituksissa luonnehtia työmuistin rajallisuutta. Sinänsähän ihmisen työmuistilla tuskin on mitään eksaktia numeerista rajaa – aika paljon olen törmännyt kirjoituksiin, joissa argumentoidaan esimerkiksi sen puolesta, että keskeinen tekijä lyhytkestoisessa muistamisessa on muistettavien yksiköiden *kesto*, ei niinkään lukumäärä.

    Esimerkiksi tässä Miller-kriittisessä paperissa väitetään, että Millerin tulokset perustuvat englanninkielisten ihmisten numeroiden muistamiseen, jolla on puolestaan kielellisiä ulottuvuuksia:
    http://74.125.155.132/scholar?q=cache:HEA-ObDIGyMJ:scholar.google.com/+magical+urban+legend+miller&hl=en.

    Nähdäkseni omien tutkimuksieni kannalta olennaista on vain se, että ihmisen työmuisti on rajallinen. Tietoisuuden kuormittuminen erilaisista kognitiivisista häiriötekijöistä johtaa stressiin ja lopulta toimintakyvyttömyyteen, kun taas työmuistin täysipainoinen käyttö mahdollistaa läsnäolon ja flow-kokemuksen.

    Millerin tutkimus tarjoaa tehokkaan ja kohtalaisen laajalti tunnetun keinon luonnehtia työmuistin rajallisuutta. Koska tässä ei ole tosiaan tarkoitus pureutua akateemisella tarkkuudella näihin aiheisiin, koen mielekkäämmäksi tässä yhteydessä napakan sanankäytön, vaikka käsitteellinen tarkkuus siitä hieman kärsisikin.

    Tässä vielä yksi paperi aiheesta:

    http://dionysus.psych.wisc.edu/Lit/Articles/BaddeleyA1974a.pdf

  3. Piti aiemmin jo kommentoida aiheesta, mutta teen sen nyt. Yksi kokeilemisen arvoinen vinkki: kun tekee ”oikeasti” aivotyöskentelyä ja keskittymistä vaativaa ongelmanratkaisua, kannattaa hankkia korvatulpat. Paras ratkaisu olisi ehkä kalliit (?) vastaäänikuulokkeet.

    Monet tekevät sen ”mokan”, että kuuntelevat kivaa musaa tms. samalla kun yrittävät saada jotain briljanttia aikaiseksi. Musiikin kuunteleminen on toki ihan ok viihdettä, jos tekee rutiininomaisia ja ehkä tylsiä askareita, mutta fakta on, että musiikki varaa työmuistia ja siten vie arvokasta prosessointitehoa monimutkaiselta ongelmanratkaisulta. Tietty jos on ylenpalttisesti sitä mistä niitä tehoja viedä, on sitten kysymys erikseen.

    Samaa tekee kaikki se tiedostamiskynnyksemme alapuolelle jäävä kohina ja hurina. Joku oli jopa tutkinut, kuinka paljon staattinen taustameteli ”tyhmentää” meitä; en nyt harmikseni löydä linkkiä.

    Mutta jos haluaa päästä flow’hun, kannattaa kokeilla absoluuttista hiljaisuutta. Ero on vain niin suuri.

    Ja mitä tulee kohtaan 5: olen ehkä vähän eri mieltä. Kun tiedostaa kristallinkirkkaasti mihin pyrkii ja miksi se on arvokasta, polla reagoi siihen organisoitumalla tehokkaasti, ts. helpottaa flowhun pääsemistä. Mielestäni myös kannattaa järjestää elämänsä niin (jos mahdollista), että voi duuneillaan kokea parantavansa maailmaa. Silloin ei tarvitse fuulata itseään siitä, että tekee jotain merkityksellistä, arvokasta ja tärkeää. Jälleen kerran vapautuu resursseja tehokkaaseen aivotyöhön.

  4. Täydennys: eri mieltä siis siitä, kannattaako taistella elämällään ilmastonmuutosta tai nälänhätää tms. globaalia vääryyttä vastaan/ jonkun oikean puolesta. Samaa mieltä siitä, ettei ihan kaiken tarvitse sellaiseen tähdätä, mutta em. suuret päämäärät toki tekevät elämästä kovin motivoivan ja merkityksellisen ts. tuovat draivia.

  5. Markus,

    Vinkkisi korvatulppien käyttämisestä on oivallinen. Huomiokanavia eivät tietenkään tuki ainoastaan omassa päässä kytevät ajatusprosessit, vaan niiltä varaavat kaistaa myös kaikenlaiset ulkoiset ärsykkeet. Erityisesti juuri äänet tuntuvat katkaisevan flow-tilassa tapahtuvan työskentelyn jatkuvasti.

    Lukisin mieluusti mainitsemasi jutun staattisesta kohinasta ja työmuistista – jos löydät sen, laita ihmeessä linkki tulemaan.

    Mitä tulee maailmanparantamiseen, olen pohjimmiltaan kanssasi samaa mieltä: viime kädessä ihmisen päämääränä tulisi olla pyrkimys *kaikkien* hyvinvointiin – jos tuollaisesta päämäärästä vain saa kiinni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että monelle voi olla aluksi olennaisempaa ratkaista oman elinpiirin polttavia ongelmia, ennen kuin pystyy operoimaan globaalilla tasolla. Jos oma pesä käryää, ei kannata tähyillä sammutettavaa naapurimaassa.

    Tarkoitin huomautuksellani ennen kaikkea sitä, ettei kaikessa arkitoiminnassa tarvitse tähdätä näin pitkälle pystyäkseen voimaan hyvin – riittää, että toiminnalla on merkitys itselleen asianmukaisessa viitekehyksessä.

  6. Päivitysilmoitus: Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen « Ajattelun ammattilainen

  7. Kirjoituksesi 2:ssa kappaleessa toteat, että lapset ja hullut ovat ainoita ihimsiä, jotka kykenevät Flow-tilaan. Mihaly Csikszentmihalyin (2005, ei sivunumeroa) mukaan mm. skitsofrenia on tila, jossa ei ole mahdollsita olla Flow-tilassa, koska skisofreenikon on pakko reagoida jokaiseen ärsykkeeseen.

    Flow-tila on vastaava kuin hiljaistumien (zen-meditaatio). Kun ihminen elää Flow:ssa, hänen ei tarvitse miettiä ulkopuolisia ärsykkeitä, koska hänen huomionsa (tarkkaavaisuutensa) sulkee ne automaattisesti pois.

    Mielestäni Flow-tilaan ei tarvita niksejä (sukkahousujen kanssa tai ilman), riittää, että elää oman itsensä joka hetki. Ja työ sujuu kuin rock’n’roll, yes!!!

  8. Arvon juoksija,

    Hyvä huomio! Johdin raamatullisen ”autuaita ovat lapset ja mielenvikaiset” -lausahduksen tekstiini kenties hieman hätiköiden. En suinkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi skitsofreeniset tai vaikkapa vakavasti masentuneet olisivat flow-tilassa. Kenties joidenkin autistien kohdalla näin voi toki ollakin. Sen sijaan pienet lapset ovat ainakin oman kokemukseni mukaan niin usein flow-tilassa, että olen aika vakuuttunut siitä, että se on itse asiassa ihmisenä olemisen perustila.

    Olen kanssasi puoliksi samaa mieltä niksien suhteen: jos joku pääsee luontaisen intuitiivisesti flow-tilaan, ei niksejä tarvita. Mutta esimerkiksi itselleni ja monelle muulle toimivat metodit tarjoavat loistavan mahdollisuuden koulia omaa ajattelua sellaiseen suuntaan, että tuloksena on flow-tila.

  9. Csikszentmihalyin oivallus oli keksiä vanhalle, puutteelisesti määritellylle asialle uusi nimi ja ryhtyä soveltamaan ilmiötä arjen psykologiassa. Hän yrittää tehdä flowsta arkisen toiminnan tukimenetelmän, eräänlaista elämänhallintaoppia.

    Käsittääkseni flow on keskushermoston tila, joka ehkä parhaiten tunnistetaan minätietoisuuden lakkaamisena tai voimakkaana heikkenemisenä. Nykyään sen tuntevat parhaiten moottoriurheilijat, vuorikiipeilijät ja joidenkin muidenkin lajien harrastajat. Oleellista on keskittyminen suorittamaan tehtävää, jonka onnistuminen edellyttää niin intensiivistä suoritusta, että sitä on mahdoton tehdä muutoin kuin vaiston varaisesti — minätietoisuudesta on silloin vain haittaa.

    Ilmiön voi kyllä kokea monessa muussakin yhteydessä, esimerkiksi yksinäisellä patikkaretkellä metsässä. Minätunteen häviämisestä syntyy todella miellyttävä, suorastaan ekstaattinen olo ja samalla tunne sulautumisesta ympäristöön. Vanha suomenkielen sana hurmio on ehkä tarkoittanut juuri tätä vanhastaan tunnettua, mutta harvoin selitettyä ilmiötä.

    Käsittääkseni se taipuu aika huonosti nykyaikaisen toimistotyöläisen arkirutiinien edistämiseen. Ei flow-tilaa voi synnyttää sillä tavoin. Sitä voi korkeintaan käyttää jonkinlaisena metaforana kun pyritään keskittyneeseen, tehokkaaseen toimintaan.

    Mutta hyvä yritys, ja ainahan se voi synnyttää keskustelua, kuten on käynytkin. Asiasta kannattaisi messuta enemmänkin, sillä ilmiöhän on todella mielenkiintoinen — varsinkin kun se ulotetaan ’elämänkatsomusosastolle’.

    • Minusta Salomaa on parhaiten oikeilla jäljillä. Olen työskennellyt
      aikoinani Brian Tracyn koulutusten parissa, eikä Mihaly C:n kir-jan opetukset mielestäni juuri poikkea BT:n vastaavista. Priori-
      teetit, ajankäyttö, rakenteet, tavoitteet ja päämäärät ovat toki hy-
      vin käyttökelpoisia välineitä, mutta saattavat aiheuttaa paljonkin
      lisää stressiä, joka muutamien omien kokemusteni mukaisesti
      nimenomaan EI flow-tilaan kuulu. Omissa kokemuksissani ei
      minätietoisuus suinkaan hävinnyt, vaan päinvastoin koin kepe-
      änväkevän elossaolon hyvinkin tietoisena itsestäni (mutta en ns.
      itsetietoisena!).

  10. Jorma,

    Tärkeitä huomioita!

    Itselleni Csikszentmihalyin määritelmä tarjosi vastauksen liki 20 vuotta askarruttaneeseen kysymykseen: mikä on se lämmin tunne rintakehässä, joka syntyy silloin kun kaikki sujuu?

    Flow-kokemukseen ei mielestäni liity mitään kauhean mystistä, vaikka se onkin helppo vetää yli new age -piireissä. Nähdäkseni kyse on vain eliön optimaalisesta toiminnasta suhteessa ympäristöönsä.

    Olet täysin oikeassa siinä, että flow ei rajoitu vain huippusuoritukseen. Esimerkiksi omaa nukkuvaa lasta tuijotellessa tulee useinkin hyvin voimakas flow-kokemus.

    Olen koittanut itsekin miettiä suomennosta käsitteelle. Mielestäni ’hurmio’ menee ehkä hieman liian paatokselliseksi. Tyytyväisin olen ollut pelkistettyyn termiin ’läsnäolo’, jos kohta sekin jättää jotakin puuttumaan. Siksi flow pysyy yhä käsitteistössäni kunnes selkeämpi suomennos ilmaantuu.

    Mitä tulee toimistotyöhön, olen tässä kanssasi eri mieltä. Nähdäkseni siinä vaiheessa kun toiminta suuntautuu pääsääntöisesti itselle merkityksellisiin päämääriin, voivat mitä arkisimmatkin askareet synnyttää flow-kokemuksen. Itse olen kokenut tällaisia hetkiä suoraan suhteessa siihen, mitä selkeämmin arkiaskareet nivoutuvat osaksi jotakin merkittävämpiä elämänsuuntia ja päämääriä.

    Nähdäkseni flow-tila on eräänlainen inhimillinen perustila, ja siihen takaisin oppiminen on saavutettavissa eliminoimalla turhat ja ulkoa tulevat motivaattorit elämässä ja mahdollistamalla oman intohimon kannattama kutsumuksellinen toiminta. Tällöin myös raskaasta ja arkisestakin työstä tulee mielekästä ja merkityksellistä, hetkessä virtaamista.

    Keskeisintä tässä on nähdäkseni kahden tekijän kiteyttäminen: toiminnan suunnan ja toiminnan rakenteen. Tätä olen käsitellyt toisessa blogikirjoituksessa, jonka löydät täältä:

    https://ajattelunammattilainen.fi/2010/02/24/nelja-ihmisen-perustyyppia/

  11. Päivitysilmoitus: 5 yksinkertaista askelta hyvään elämään « Ajattelun ammattilainen

  12. Lauri, musta tuntuu, että mää rakastan sua ja tätä tekstiä. Aion kohta mennä linkistä ajattelunhallinnan oppaaseen. Jännittää! Saankohan kiinni ajatukset?

  13. Päivitysilmoitus: Milloin viimeksi – menetit ajantajusi? : HimaJooga – Jooga, Jooga Videot, Jooga Blogit ja Jooga Tapahtumat

  14. Päivitysilmoitus: Tajunnan virtaa etsimässä | Kg-lehti

  15. Kuis… Flow tarkoittaa käsittääkseni haastavan tehtävän sujuvaa suorittamista. Siis joku vaativa homma, johon pitää keskittyä ja joka sitten lähtee kaiken ollessa kohdallaan sujumaan. Mutta tuo laiturilla varpaiden uittaminen jne. eivät mielestäni täytä tätä vaatimusta. Siis, kun kirjoitit
    ”Se on se tila, joka tulee loman toisella viikolla varpaita välimeressä huljutellessa, sydäntä särkevän kaunista musiikkia kuunnellessa ja omaa nukkuvaa lasta tuijotellessa. Kaikki seitsemän huomiokanavaamme ovat silloin kiinnittyneet siihen, mitä olemme tekemässä jopa siinä määrin, että tietoisuus omasta itsestä tai ajasta katoaa. Tuloksena on miellyttävä läsnäolon tunne – tunne siitä, että kaikki vain sujuu.”
    Tietoisuus ja ajantaju jne. ehkä katoavat, ja tekeminen sujuu, ja olo on hyvä. Mutta ei se ehkä tarkoita ihan sitä rentoa oloa laiturin nokassa.

  16. Päivitysilmoitus: Leiri A la nuoret – EVVK vai kiinnostaako?

  17. Päivitysilmoitus: SYDÄN MUKANA! Musiikkipedagogin muistilista pikkuoppilaiden soitonopetuksessa | Open stage

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s