Neljä ihmisen perustyyppiä

Vanhan japanilaisen sananlaskun mukaan visio ilman toimintaa on päiväunta, toiminta ilman visiota painajaista. Elämässä onkin kaksi peruspilaria, joiden ymmärtäminen ja haltuun ottaminen edesauttaa merkittävästi elämänlaatua.

Nämä peruspilarit ovat visio ja toiminnan rakenteen tuntemus.

Visio tarkoittaa suomeksi näkymää. Se on tarkkarajainen, tulevaisuuteen suuntautuva mielikuva siitä, mitä haluat elämältä. Visio ei ole sama asia kuin päämäärä, vaan ennemminkin käsitys siitä, missä haluat olla huomenna, viikon päästä, viiden vuoden päästä. En tarkoita tässä myöskään käsitystä siitä, mitä sinusta tulee isona, vaan tarkkarajaista ja konkreettista mielikuvaa siitä, missä olet esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Visio on konkretisoitu mielikuva itsestäsi jossakin mieluisassa tilanteessa, jonka ajatteleminen synnyttää flow-kokemuksen. Muodostaessasi visiotasi mieti siis, missä olet vaikkapa kuukauden, vuoden tai viiden vuoden päästä. Miltä silloin tuntuu? Miltä ympärilläsi näyttää? Sulje silmäsi ja mieti, mitä näet, kuulet, haistat ja maistat. Sitten kun rintakehässäsi tuntuu lämpimältä ja hyvältä, olet löytänyt visiosi.

Visio on ensiarvoisen tärkeä elämänlaadun kannalta. Erityisesti lähitulevaisuuteen kohdistuva visio aktivoi aivojesi peilisolut ja rajaa valinta-avaruuttasi siten, että toimintasi suuntautuu intuitiivisesti kohti visioimaasi konkreettista tilannetta. Ilman visiota olet kuin tuuliajolle joutunut laiva, jonka kapteenilla ei ole aavistustakaan, mitä satamaa suuntaan kannattaisi ottaa suuntima. Visiota vailla ihminen kutistuu lopulta harmaaksi suorittajaksi, jonka elämää määräävät ylhäältä ja ulkoa tulevat ärsykkeet.

Toiminnan rakenteen tuntemus on puolestaan olennaista tulosten aikaansaamisen kannalta. Jos et tiedä, miten purjeet saadaan ylös, on laivaa vaikeaa liikuttaa eteenpäin. Toiminnan rakenteen tuntemus tarkoittaa sitä, että tiedät, mitkä konkreettiset päämäärät auttavat sinua kohti visiosi viitoittamaa suuntaa, ja mitkä päivittäiset toimet synnyttävät tuloksia, joiden avulla saavutat päämääräsi.

Se tarkoittaa siis sitä, että ymmärrät, minkälaiset prosessit ohjaavat elämääsi eteenpäin, ja osaat myös tarvittaessa puuttua noihin prosesseihin. Yhden tavan rakenteistaa elämääsi tehokkaasti voit opetella tutustumalla Ajattelunhallinnan oppaaseen.

Voidaan ajatella, että ihmiset voi jakaa karkeasti neljään luokkaan näkemyksellisyyden ja rakenteentajun nojalla.

Harmaa suorittaja on näkemyksetön kafkalainen virkamies, jolla ei ole juuri käsitystä omista toimista viikkoa pidemmälle. Käskyt tulevat ylhäältä, ja ne toteutetaan saapumisjärjestyksessä. Suorittajalla ei ole siis sen enempää visiota kuin käsitystä toimintansa rakenteestakaan.

Manageri on puolestaan tomera tampuurimajuri, jonka päivyri pitää päivät, viikot ja kuukaudet prikulleen järjestyksessä. Manageri saa paljon aikaan – mutta ei välttämättä tiedä alkuunkaan, miksi kaikki tuo tohina on vaivan arvoista. Managerin toiminta on rakenteistettu esimerkillisesti – visio vain puuttuu.

Taiteilija taas on näkemyksellinen luova nero, visionääri, joka tietää tarkalleen elämänsä tarkoituksen hamaan loppuun saakka. Hänen elämänsä purjehtii kuitenkin kohti suuruutta ailahdellen, välillä karillekin karahtaen. Vaikka näkemyksellisyyttä riittää yltä kyllin, puuttuu taiteilijalta käsitys oman elämän rakenteista.

Lopuksi, johtaja on suoraselkäinen, vakaata arvomaailmaa seuraava suunnannäyttäjä, joka sekä tietää, minne mennä, että miten sinne päästään. Johtajalla on kirkas visio, joka näyttää suuntaa hänen toiminnalleen, ja tarkkarajaiset ja käytössä tehokkaiksi havaitut prosessit, joilla saadaan aikaiseksi toivottuja tuloksia.

Selvittämällä selkeän suunnan elämällesi ja rakenteistamalla toimintasi järjestelmällisesti toimit itsesi ja oman elämäsi johtajana. Tulisiko siis pyrkiä siihen, että jokainen ihminen olisi oman elämänsä johtaja?

7 thoughts on “Neljä ihmisen perustyyppiä

  1. Heh.. nelikentät on parhaita!! 🙂

    No, ihan tosissan, hyviä pointteja nostit esille, Lauri. Itsetutkiskelu kunniaan!

    Jäin pohtimaan kuinka harmaa suorittaja osaa kasvaa johtajaksi? Ja kuinka tätä kasvua voidaan tukea? Teoriassahan se on helppoa, komento vain ylhäältä: ”Ole huomisesta lähtien tällainen johtaja-tyyppi!”, mutta käytännössä se on oletettavasti vähän hankalampi juttu.

  2. Jussi,

    Kiitos kommentista! Koulutuksissa tuo tuleekin tietysti usein havainnollistettua nelikentän avulla. 🙂

    Mitä tulee suorittajasta johtajaksi kasvamisessa, voi prosessin aloittaa nähdäkseni kummasta tahansa päästä. Äkkiseltään painottaisin ehkä oman vision löytämistä: kun tietää, minne on menossa, on motivaatio suurempi myös keinojen löytämiseksi.

    En kyllä oikein usko, että suorittaja muuttuu komentamalla johtajaksi. Kenties prosesseja voi saada oiottua käskyttämälläkin, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan visiointi on niin intiimi juttu, etteivät siinä ulkoiset paineet juuri vaikuta – visiointihan on tapa tuoda ilmi oma sisäinen motivaatio.

    Mutta muutosvastarinta on kyllä yleensä suuri näissä asioissa. Kun jostain löytäisi sen hopealuodin, jolla muutosvastarinnan saisi murrettua helposti, niin tätäkin työtä olisi paljon helpompi tehdä.

    Miten itse lähestyisit muutosvastarintaa?

  3. Hopealuodilla, kuinkas muuten! 🙂

    Ei kai siihen mitään poppakonstia kuitenkaan ole. Yksi lähestymistapa toimii yhdelle, toinen toiselle.

    Jos visio puuttuu, lähtisin ensin tukemaan henkilökohtaisen mission löytymistä (vaikka tuolla linkissä puhutaankin mission kumpuavan visiosta). Kyllähän sitä ihminen molempaa lopulta tarvitsee, jotta elämällä olisi merkitystä, ja ehkä vain yhtä kannattaa kerralla työstää.

    ”visiointihan on tapa tuoda ilmi oma sisäinen motivaatio”.

    Näinhän se toimii. Miten tuota motivaatiota sitten rakennetaan? Riittääkö, että lapsen lailla kysytään ”Miksi?” ja vastaukselle esitetään taas sama kysymys ja tätä jatketaan kunnes saavutaan ytimeen?

    • Olen viime aikoina jäsennellyt vision ja mission eroa niin, että visiossa on kyse orgaanisemmasta tai intuitiivisemmasta tavoitteenmäärittelystä, ja missiossa taas analyyttisemmasta. Eli visio on kuvallinen, oikean aivopuoliskon koordinointikeino, missio puolestaan kielellinen, vasempaa aivopuolta avittava apuneuvo. Tavallaan visio ja missio ovat siis saman asian kaksi puolta.

      Mitä tulee oman sisäisen motivaation löytämiseen, se on yksi ihmisenä olemisen peruskysymystä. Yksi siirto voisi olla pyrkiä tuomaan enemmän esiin sitä, ettei elämisen perusongelma ole niinkään se, kuinka saisin mahdollisimman paljon resursseja, so. rahaa, vaan se, kuinka löytäisin sen, mitä haluan tehdä kaikella sillä ajalla, mitä minulla on käsissäni.

      Kaiken pohjalla on varmaankin juuri tuo kysymys ”miksi?” Mutta samalla voisi olla hyvä tarkastella omaa toimintaa ja ajattelua ja miettiä, mitkä asiat tuntuvat kannattelevan omaa elämää luontevimmin.

  4. Päivitysilmoitus: Neljä perusihmistä: suorittaja, manageri, taitelija, johtaja — Johtaminen.org

  5. Päivitysilmoitus: Onnen tukipilarit « Ajattelun ammattilainen

  6. Päivitysilmoitus: Laiva on lastattu lampailla ja porkkanoilla « Ajattelun ammattilainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s