Gillian Lynne oli 1930-luvulla nuori koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla, vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.
Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan odotushuoneessa, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken. Samalla hän napsautti vaivihkaa odotushuoneen radion päälle.
Lääkäri jätti vastaanottohuoneen oven raolleen ja kehotti äitiä katsomaan. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia enkelimäisesti musiikin tahtiin.
Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”
Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.
Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssijaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Phantom of the Opera.
Ajattelun ammattilainen 
Tositarina on peräisin Ken Robinsonin fantastisesta TED-esitelmästä. Katso esitelmä täältä: http://www.ted.com/talks/ken_robinson_says_schools_kill_creativity.html
Tuo on inspiroiva tarina. Lähde tosin puuttui, Sir Ken Robinson The Element. (+ Robinson on kertonut tarinaa myös muutamassa videoidussa puhessaan). Element -kirja koostuu tuon kaltaisista tarinoista. Ideana on, että kaikilla ihmisillä on luontaisia kykyjä ja erityisesti tarpeita ja motivaatiota.
Kasvatuskulttuuri ei välttämättä kykene tukemaan noiden kykyjen esiin tuloa, vaan korostaa yleisten ja potentiaalisesti hyvää tuloa ja varmaa työtä kyseisellä hetkellä tukevien taitojen kehittämistä. Suosittelen kirjaa lämpimästi, joskin tietty naivius siinäkin on: voit olla vaikka kuinka hyvä jossain, mutta silti töitä ei löydy. Tämä näkyy etenkin monien tuttujen yliopistouralla.
Miikka,
Kiitos kommentista! Ongelmana on nähdäkseni se, että ihmisten ominaisuudet nähdään jotekin kiinteinä ja synnynnäisinä. Eli joku on älykäs, toinen urheilullinen ja sillä siisti. Tosiasiassa kaikki ominaisuudet ovat itse asiassa *suhteita*. Älykäs on sellainen, joka tuottaa tuloksia, jotka ovat muiden mielestä käyttökelpoisia. Älykkyyden, lahjakkuuden, luovuuden jne. keskeinen kriteeri on siis suhde muuhun yhteiskuntaan.
Suhteessa kapealla kaistalla operoivaan koulujärjestelmään, levoton lapsi on häiriökäyttäytyjä. Suhteessa tanssialaan alansa mestari. Suhteessa ulkolukua suosivaan pedagogiikkaan miljardööri ja filantrooppi Richard Branson on täysi tollo lukihäiriönsä vuoksi. Suhteessa liikemaailmaan hän on puolestaan lähes ylittämätön bisnesnero. Ja niin edelleen.
Hah! Ehditkin laittaa lähteen kommenttia kirjoittaessani! Kiitos!
Miikka,
Normaalisti laitan lähteet tähdellä leipätekstiin. Tässä se tuntui kuitenkin häiritsevän lukukokemusta, joten linkkasin kommenteissa.
Sinänsä onni onnettomuudessa, koska Robinsonin kirja oli minulle entuudestaan tuntematon. Laitoin sen samantien tilausjonoon. Kiitos vinkistä!
Liisa Keltikangas-Järvinen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Liisa_Keltikangas-J%C3%A4rvinen) on kirjoittanut synnynnäisen temperamentin merkityksestä koulunkäynnissä. Koulu suosii tiettyä temperamenttityyppiä. Täällä aiheesta lisää: http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/millainen-on-temperamenttisi/
Heikki,
Kiitos linkistä! Erittäin mielenkiintoinen teksti. Temperamentti tosiaan on ainakin lähes kokonaan synnynnäisesti määrätty – mutta vasta toiminnan tulokset määräävät sen, miten ihmistä arvioidaan, kuten linkkaamassasi tekstissäkin käy ilmi.
Juuri tämän tähden synnynnäisten ”ominaisuuksien” käsite on niin vaarallinen: ihminen on kyllä tyhmä jos hän itse uskoo olevansa tyhmä. Mutta jos sydän palaa jollekin asialle (eli oma temperamentti ohjaa sen pariin), ei mikään muu seiso nähdäkseni oman onnen edessä kuin harjoituksen puute.
Sanoppa muuta. Jossakin pedagogisessa kirjallisuudessa kerrotaan testistä, jossa opettajalle ilmoitettiin, ketkä hänen luokassaan ovat lahjakkaita. Taisivat olla sattumanvaraisesti valittu. Niinpä kävi, että nämä mainitut menestyivät hänen opetuksessaan.
Ihmetyttää, onko tuollainenkin todella voitu järjestää, mutta tulos on ainakin mielenkiintoinen.
Heikki,
Mielenkiintoinen juttu! Muistan itsekin kuulleeni tuosta tutkimuksesta; jos törmäät viitteeseen, laita ihmeessä tietoa.
Miikka: Töitä ei tarvitse ”löytyä”, ne (mahdollisuudet ja markkinat) luodaan itse.
Ajattelun Ammattilainen on tästä loistoesimerkki.
En usko että mol-sivuilla olisi ollut kovinkaan montaa ”ajattelijan” paikkaa vapaana.
Ei se mitään. Lauri loi oman kategoriansa, asiakaskuntansa ja ”työnsä”.
Kun minä yritin parantua ms-taudista, ei Suomessa ollut superfoodia, ei oikein edes luomua. Piti luoda ja startata kokonaan uusi skene. Se on yllättävän helppoa, jos ja kun siihen ihan oikeasti panostaa. Kaikki tarvittava know how löytyy ilmatteeksi netistä.
Sulla pitää vaan olla tarpeeksi isot syyt tehdä se.
Olli,
Kiitos kannustavasta kommentista! Lienet oikeassa siinä, että tulevaisuudessa yrittäjyys korostunee entisestään, ja ihmiset määrittelevät yhä useammin itse oman elämänsä.
Minkähänlainen yhteiskunta muuten olisi jos valtaosa väestöstä toimisi ennemminkin tasavertaisessa yhteistyössä yrittäjinä, kuin alisteisessa palkkasuhteessa työnantajaan?
> Minkähänlainen yhteiskunta muuten olisi jos valtaosa väestöstä toimisi ennemminkin tasavertaisessa yhteistyössä yrittäjinä, kuin alisteisessa palkkasuhteessa työnantajaan?
Keskiaikainen kiltayhteiskunta. Ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen, Hodgkinsonin visio (Vapauden ylistys, linkki hänen kirjansa ylistykseen ylhäällä), ehkä utopistinen visio – vai onko?
Kiitos loistavasta blogista!
Minusta ajatukseen liittyy sellainen ongelma, että osa meistä käsittääkseni – minä mukaan lukien – kestävät huonosti riskejä ja työteho kärsii yrittäjän asemassa.
Toisekseen yrittäjä joutuu käyttämään merkittävän osan ajastaan markkinoimiseen ja taloushallintoon. Suuressa yksikössä saadaan näissä synergiahyötyä.
Sinansä yrittäjyys on hieno asia ja kunnioitan niitä, jotka siihen pystyvät.
Heikki, kenenkään riskinsietokyky ei ole kiveen hakattu. Kun teet sitä mitä rakastat ja harjoittelet, niin ennen isolta riskiltä vaikuttanut tilanne voi näyttäytyä kesynä, helposti ylitettävänä esteenä. Voit itse valita missä otat riskejä, niiden ei tarvitse aina olla taloudellista uhkapeliä. Internet-aikakaudella riittää pienikin alkupääoma.
Jos yrittäjiä on enemmän (ja valtio ei tee kaikesta mega-hankalaa paperisotaa), lisääntyy kysyntä yrittäjyyttä helpottaville palveluille, joissa voit toinen toistaan halvemmalla ja helpommin ulkoistaa kaiken mistä et tykkää, ja saada toinen toistaan tasokkaampaa konsultaatiota.
Niin markkinat toimii – jos niiden annetaan toimia. Jos valtio ei hukuta kaikkea ja kaikkia byrokratian rattaisiin (tai vääristä tarjontaa omilla ”ilmaisilla” surkeilla koulutuspalveluillaan).
Olli,
Totta tosiaan. Ja jo nykyään yhä useamman yrityksen toiminnon voi ulkoistaa. Hyvä kirjanpitäjä on suorastaan toimivan bisneksen elinehto. Uusasiakkaiden hankkimiseenkin on jo olemassa toinen toistaan parempia firmoja: tsekkaa esimerkiksi Axession (www.axession.fi). Samaten markkinointiin ja myyntiin keskittyneitä yrityksiäkin on yhä enemmän.
Kenties tulevaisuudessa tapahtuukin yhä enemmän tällaista keskittyneiden yritysten yhteispeliä, sen sijaan, että joka firmaan pitäisi palkata ja koulia omat toimijat.
Päivitysilmoitus: Mitä ominaisuudet oikeastaan ovat? | Ajattelun ammattilainen