Tähtien sota -elokuvassa Imperiumin vastaisku Luke Skywalker suoriutuu Dagobah-planeetalle harjoittelemaan jediritarin taitoja mestari Yodan opissa. Vihreä kääpiö Yoda on 900-vuotias vanha ja viisas jedimestari, joka tuntee maailmankaikkeuden salat läpikotaisin. Yoda opettaa Lukelle ennen kaikkea voiman käyttöä.
Planeetalle saapuessaan Luke on onnistunut rysäyttämään X-siipihävittäjänsä suon silmään. Värkillä ei suosta lennetä minnekään. Sankari on siis haaksirikkoutunut suoplaneetalle kaiken sivistyksen ulottumattomiin.
Opintojen edetessä mestari Yoda neuvoo Lukelle, miten mystistä voimaa käytetään esineiden liikuttelemiseen ajatuksen avulla. Lopulta pieni jedimestari kehottaa nuorukaista nostamaan valtavan avaruusaluksen suosta voiman avulla.
Nuori jedioppilas ei kuitenkaan ota uskoakseen, että painava avaruusalus ottaisi noustakseen tuosta noin vain ajatuksen voimalla. Ja kuinka ollakaan, eihän se sieltä minnekään nouse. Luke tuskastuu, mutta Yoda kannustaa jatkamaan. Lopulta Luke tiuskaisee epätoivoisena: ”Hyvä on! Minä yritän sitten.”
Yoda pudistaa päätään. Sitten hän toteaa: ”Joko teet tai et tee. Yrittämistä ei ole.”
Ajattelun ammattilainen 
Hieno esimerkki ja on tosi tärkeetä huomata, jos itse harrastaa yrittämistä tekemisen sijaan. Mahtavaa Lauri!
Mestari Yoda oli viisas kaveri. Kun yrität, toimintaasi leimaa epäluulot ja jarruttelu. Et koskaan anna kaikkeasi siihen mitä teet, kun vain yrität. Olen huomannut omassa elämässäni saman. On myös helppo luovuttaa, kun ajattelee: ”Toihan oli vaan hyvä yritys, ei haittaa vaikkei onnistunu”
Mitäs, jos et lopeta ennen kun onnistut? Se on sitä tekemistä!
Juuso,
Kiitos kommentista! Itselleni oli aika avartavaa huomata juuri tuon viimeisen lauseesi viisaus: eihän vastoinkäymisten edessä ole pakko antaa periksi; ja itse asiassa jos ei anna, vaan muuttaa strategiaa, niin ei voi lopulta kuin onnistua. Tästä olen kirjoitellut keväällä enemmänkin, esimerkiksi tässä:
https://ajattelunammattilainen.fi/2010/05/03/kuinka-selatat-lahes-jokaisen-epaonnistumisen/
Sivuhuomiona: minkä takia Suomessa itsenäistä ammatinharjoittajaa kutsutaan *yrittäjäksi*? Englannin kielessä sana on ”entrepreneur”, eli *ryhtyjä*. Ero on semanttinen, mutta nähdäkseni aika merkittävä, kun tarkastellaan suomalaista ja anglosaksista liiketoimintaa.
Tää on niin totta! Samaa sivuaa japanilainen jousiampujavertaus.
Mies etsii sumuisilta vuorilta tms. suurmestaria, joka opettaisi hänelle jousella ampumisen jaloa taitoa. Mestari löytyy, mutta tämäpä haluaa ensin nähdä mahdollisen tulevan oppipoikansa taidot. Mestari antaa miehelle jousen ja yhden nuolen, ja pyytää tätä ampumaan minimaalisen pientä kohdetta aivan mahdottoman etäisyyden päähän.
Mies pyytää varmuuden vuoksi toista nuolta mestarilta. Tähän sensei toteaa välittömästi, että testi on päättynyt. Mies ei päässyt oppiin.
Antti,
Kiitos oivallisesta vertauksesta! Se on tosiaankin osuva tässä yhteydessä.
Tervehdys! Aloin tutkailla elämääni priorisointiohjeittesi mukaan. Jos haluat vilkaista, osoite on http://leppoistaminen.blogspot.com/2010/08/oman-elaman-priorisointi-alkaa.html
Heikki, mukava kuulla, että ohjeista on ollut hyötyä!
Ja oma kokemukseni on, että kun hommassa pääsee vauhtiin, niin ei se loppujen lopuksi ole edes kovin työlästä. Omaan elämään on toisaalta aika mielenkiintoistakin tutustua hieman yksityiskohtaisemmin.
Hauska esimerkki, joka todellakin pätee normaalissa elämässä todella hyvin.
Toinen mielenkiintoinen juttu mielestäni on se, miten ihmiset ylipäätään suhtautuvat epäonnistumisiin. Suomessa tuntuu olevan sellainen ajatusmalli päällä, että vaikkapa yrittäjä, jonka ensimmäinen liikeidea ei toimi, on luuseri.
Kaikki haluavat välttää luuseriksi joutumista hinnalla millä hyvänsä, joten suurin osa viettää elämänsä mielummin ”varmassa” perusduunissa, josta tosin voi saada potkut ihan milloin tahansa. Se siitä varmuudesta siis.
Olisi hienoa jos julkisuudessa kerrottaisiin enemmän niitä tarinoita, joissa kuuluisa yrittäjä menestyykin vaikka vasta 15. liikeideallaan, ja sen jälkeen koko maailma avautuu.
MySQL:n perustaja Mårten Mickoshan taisi olla mukana kuudessa tai seitsemässä kannattamattomassa firmassa ennen kuin osui kultasuoneen, eikä ole ainut tyyppi jolle näin on käynyt.
Menestyjät erottaa luusereista oikeasti vain se, että luuserit luovuttavat ennen kuin edes yrittävät, kun taas ne jotka eivät koskaan luovuta, menestyvät ennemmin tai myöhemmin väistämättä.
Petteri,
Erinomainen huomio! Tässähän on kyse vähän samasta ilmiöstä kuin luovassa työssäkin. Luovia neroja pidetään jotenkin yli-inhimillisenä, koska meidän tietoisuuteemme kantautuu vain se viimeinen mestariteos – kymmenet, ellei sadat keskinkertaiset luonnokset jäävät neron muistivihkon syövereihin.
Samalla tavoin vaikuttaa taianomaiselta, kun Richard Branson tai Steve Jobs pyörittävät bisnesimperiumejaan – mutta kun katsotaan pinnan alle, käy pian ilmi, että nyt meille näkyvä suksee onkin vain jäävuoren huippu.
Hei Lauri,
Julkaisin tänään uuden blogini, jossa käsittelen yrittäjyyttä ja siinä menestymistä. Sinusta tietämättäni käsittelin juuri samaista yrittämisen ja onnistumisen eroa:
http://www.yhdessä.menestyminen.fi/2010/08/yrittaja-on-luotu-epaonnistumaan-menestyja-oppii-virheistaan/ Mielestäni ero noiden kahden tilan välillä on hyvinkin olennainen, mutta se sijaitsee onneksi yksilön korvien välissä.
Olen myöskin törmännyt esiin nostamaasi yrittäjä ja entrepreneur -käsitteiden eroavaisuuksiin. Englannin kielessä erotetaan self-employment ja entrepreneurship, mutta suomessa yrittäjä-sanalla pyritään kuvaamaan kumpaakin.
Lauri,
Kiitos linkistä! Blogisi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta! Olen myös käsitellyt epäonnistumisen hyödyntämistä viime kevään blogiteksteissä. Tässä linkki muutamaan niistä:
https://ajattelunammattilainen.fi/2009/11/24/nain-onnistut-aina/
https://ajattelunammattilainen.fi/2010/03/04/optimisti-onnistuu-aina/
Päivitysilmoitus: Mitä yhteistä on blogin ja yrityksen perustamisella? | Yhdessä Menestyminen