Scott Adams työskenteli 1980-luvulla insinöörinä Pacific Bell -puhelinyhtiössä. Adamsin intohimo liittyi kuitenkin sarjakuvien piirtämiseen. Hän joutuikin heräämään päivittäin aamuneljältä ehtiäkseen piirtämään sarjakuvia ja tekemään vielä päälle normaalin työpäivän. Tarinan mukaan Adams tuskastui lopulta kaksoiselämään ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän kirjoitti joka aamu paperille kymmenen kertaa: ”Minusta tulee maailman julkaistuin sarjakuvapiirtäjä.” Kymmenen vuotta myöhemmin Adamsin Dilbert-sarjakuvaa julkaistiin sadoissa sanomalehdissä ympäri maailmaa.
Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin tosi-TV-guru Rhonda Byrnen hittituote Salaisuudesta. Byrnen kauppaama periaate, vetovoiman laki, takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä riittävän määrätietoisesti. Periaate pitää paikkansa. Sillä ei vain ole mitään tekemistä kosmisten voimien kanssa.
Usein ajatellaan, ettei jotakin päämäärää voi saavuttaa, koska vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Ei ole esimerkiksi tarpeeksi aikaa, rahaa tai vaikutusvaltaisia ystäviä. Kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Tosiasiassa vaihtoehtoja on aina lukematon määrä.
Mietipä hetkinen, kuinka monta asiaa voit tehdä juuri nyt. Sanotaan, että voit tehdä juuri tämän sekunnin aikana vaikkapa kymmenen juttua. Voit esimerkiksi nousta seisomaan, voit luikauttaa laulun, kirjoittaa sähköpostin ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit yhdistellä noita juttuja niin, että tuloksena on sata erilaista yhdistelmää. Kolmessa sekunnissa mahdollisia toiminnan muotoja on tuhat. Neljässä kymmenen tuhatta. Minuutissa sinulla on niin paljon vaihtoehtoja, ettei kotitietokoneesi pysty tulostamaan lukua. Ja kymmenessä minuutissa niitä on niin paljon, etteivät siihen pysty edes kaikki maailman supertietokoneet yhdessä.
Unelmien saavuttamisen tiellä ei seiso siis vaihtoehtojen puute. Ongelmana on vaihtoehtojen runsaus.
Käytännössä sinulla on jokaisena elämäsi hetkenä ääretön määrä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Kysymys kuuluukin: miten osaat valita näistä vaihtoehdoista ne, joiden avulla unelmasi toteutuu. Tässä apuun tulee määrätietoisuus.
Kuten Zig Ziglar on sanonut, ihmiset eivät keskimäärin löydä itseään Mount Everestin huipulta harhailemalla päämäärättä sinne tänne. Jos et tavoittele mitään, on hyvin todennäköistä, ettet tavoitakaan mitään. Kun tavoitteesi on sen sijaan kirkas ja tarkkarajainen, opit nopeasti ymmärtämään, mitkä valinnat ohjaavat elämääsi kohti päämäärääsi, ja mitkä toimivat jarruina. Kyse ei ole sen kummemmasta jutusta kuin uuden taidon oppimisesta.
Pitämällä päämääräsi kirkkaana mielessäsi vaikkapa kirjoittamalla sen joka aamu paperille huolehdit siitä, että osaat päivän mittaan tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka edistävät matkaasi kohti päämäärääsi. Samaten opit nopeasti välttämään sellaisia valintoja, jotka haittaavat kehitystäsi. Aivan samalla tavoin lapsi oppii pyöräilyä opetellessaan karsimaan hissukseen pois ne liikkeet, jotka eivät edesauta pystyssä pysymistä.
Salaisuuden periaate pitää siis paikkansa: keskittymällä määrätietoisesti johonkin tarkkarajaiseen päämäärään saavutat sen ennen pitkää oppimalla matkan varrella painottamaan päämäärääsi tukevia ratkaisuja ja välttämään sitä haittaavia ratkaisuja. Kyse on oppimisprosessista. Kosmiset voimat eivät liity asiaan ainakaan sen enempää kuin ne liittyvät mihinkään asiaan.
Byrnen new age -hömppä ei ole kuitenkaan Salaisuuden suurin ongelma. Sen isoin ongelma on sen läpitunkeva materialismi ja siitä akuutisti seuraavat elämänongelmat – ennen kaikkea niille supermenestyjille, jotka Byrnen opista ottavat onkeensa. Aina ei nimittäin kannata saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Tästä lisää juttusarjan viimeisessä osassa perjantaina.
Ajattelun ammattilainen 
Hyviä kirjoituksia, kiitos! Itse näen, että suurin ongelma näissä Salaisuuden kaltaisissa jutuissa on se, että tekeminen tavallaan ulkoistetaan pois omasta itsestä. Ei tarvi tehdä muuta kuin toivoa ja universumi hoitaa homman. Sen sijaan voisi todella oivaltaa, kuinka suuri vaikutus omilla ajatuksilla ja asenteilla on omaan joka päiväiseen toimintaan. Avain onkin ehkä se, että alkaisimme aktiivisiksi toimijoiksi omassa elämässämme :-)?
Katri,
Erinomainen huomio! Tätä puolta en tuossa Byrnen sotkussa tullut edes huomanneeksi. Tässä on tosiaan yksi yleinen self-help -kirjallisuuden ongelmakohta: positiivista ajattelua tms. hehkutetaan niin kaikenkattavana lääkkeenä, että unohdetaan mainita, että tulokset syntyvät vasta toiminnan seurauksena.
Viimeisen lauseesi allekirjoitan täysin. Kuinka helppo onkaan heittäytyä virran vietäväksi ja syyttää ulkoisia puitteita harmittavista asioista? Ja kuinka moni noista asioista olisi korjattavissa heti, kun vain ottaisimme ohjat omiin käsiimme?
Niin…. Absurdia koko ”saat mitä haluat” ideologia, jota tuputetaan buumin lailla lähes joka luukusta… Itse olen tehnyt valtavasti töitä oman kiinteistökokonaisuuden myynnin eteen, käyttäen useampia välittäjiä, myynnyt siinä ohessa itse, antanut ystäväni välitykseen veli venäläisten markkinoille jo vuoden aikana.
Hinta/laatu/tilat kaikki kohdillaan, mutta taantumat, suhdanteet ja niiden mukanatuomat liveilmiöt ovat asioita, joihin en ole juurikaan pystynyt vaikuttamaan, vaikka kuinka helkkaristi haluan, toivon ja anon ja pyydän. Satoja kertoja ääneen ilmoille sekä ajatuksin ja karttoina papereille kuvittaen ja kirjoittaen kissankokoisilla kuvilla ja kirjaimilla, (joita laitettu joka hiivatin huoneeseen, näkyville paikoille.). On ollut positiivista tunnetilaa ja kun usein tulee pettymyksiä, olen ”pakottanut” itseni uskomaan parempaan, tekemään kahta lujemmin töitä asioiden eteen ja taas…. niin, pettynyt.
Joten meni siis usko ja toivo tähänkin hömppään, johon pieteetillä ja koemielessäkin kokeilin kokonaisen vuoden….
No, taloudellinen helvettini on nyt tosiasia. Viimeiset 2 vuotta oltu sairauslomalla ja sitä jatkuu toistaiseksi ensi vuoden maaliskuun loppuun asti. Työkyvyttömyyseläke-anomukset hylätty ja muut tukianomukset pahasti myöhässä, (n. 5kk) Tuloja ei lainkaan ja monen sadan velat niskassa. Ei ole enää kovin positiivinen olo ja tuon ideologian, ”saat mitä haluat” saan heittää hevonhuitinhumppaan. Kiinteistökokonaisuuden myynnistä koituvat rahat kuittaisivat kaikki velkasaldoni ja voisin aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta ilmeisesti jokin KARMA, paha sellainen nyt pääni päällä. Järvilehdon kirjoituksia olen lukenut mielenkiinnolla ja nauttinut suunnattomasti tavasta, jolla tuo ajatuksiaan ja mielipiteitään esille, kiitos siitä! 🙂
Byrnet ja muut ”hihhulit” saavat puolestani levitellä omia hööhöitään herkkäuskoisille new age-tyypeille. Minulla loppui usko ja toivo tähän ”saat mitä tahdot” humpuukiin.
No näinhän se on… Silloin on helppo sanoa, että saat mitä haluat, mutta kuka oikeasti haluaa sairautta, köyhyyttä tai epäoikeudenmukaisuutta. Nekin ovat ikävä kyllä usein totta.