En ole omistanut televisiota lähes kymmeneen vuoteen. Luovuin aikanaan töllöstä ulkomaille muuttaessani. Suomeen palatessa ei uutta värkkiä tullut enää ostettua. Huomasin televisiottomassa elämässä pian hurjan eron elämänlaadussa. Ennen päivittäin riivannut turhautuminen loisti nimittäin poissaolollaan.
Aloin miettiä, mistä TV-visailuista ja muusta kanavantäytteestä syntyvä turhautuminen johtuu. Vaikka Haluatko miljonääriksi -ohjelman tarkoituksena oli juurikin selättää tylsyys, seurasi siitä tosi asiassa samanlainen olo, kuin jos olisin tuijottanut tunnin valkoista seinää. Pahinta oli, että monesti puolessa välissä TV-visaa järki käski pistää töllöttimen kiinni. Käsi vain ei totellut.
Tutkimustulokset vahvistavat oletuksen: TV:n katselu on naamioitua seinän tuijottamista.
Herbert Krugmanin tutkimuksissa kävi ilmi, että television katselu synnyttää jo muutamien kymmenien sekuntien altistuksen jälkeen aivoissa niin sanottuja alfa-aaltoja. Alfa-aallot liittyvät passiivisuuteen ja rauhallisuuteen. Eli vaikka ruudulla sattuu ja tapahtuu, aivot luulevat, että edessä tönöttää tyhjä seinä. Tulokset ovat sen mukaiset: viihdeannoksen jälkeen on olo on kuin aidanseipäällä.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki töllöstä tuleva olisi vain puhdasta höttöä. Jos ruudulla näkyvä sisältö puhuttelee muuten, voi töllön tuijottaminen olla mitä palkitsevinta. Krugman tutki myös television ja oppimisen suhdetta: televisio on mitä oivallisin passiivisen oppimisen väline. Katsomalla esimerkiksi Olipa kerran elämää opit kuin varkain tuntemaan ihmisruumiin anatomiaa.
Televisio tarjoaa parhaimmillaan välineen mitä huikeimpiin elämyksiin ja oppimiskokemuksiin. Itse töllö on vain väline – sisältö on se, joka ratkaisee. Nykyaikana myös internet on alkanut onneksi hiipiä passivoivan televisiovirran tontille. Monessa kodissa läppäri toimittaakin töllöttimen virkaa. On aivan eri asia katsoa laatuohjelmia YLE Areenasta, katsoa innostavia elokuvia Voddlerista tai tilata CDON:sta loistosarjojen DVD-bokseja, kuin turruttaa kuuppaa hötöisessä kanavavirrassa.
Iso osa kanavoiden syytämästä ohjelmistosta ei anniltaan eroa juuri seinän tuijottelusta. Siksi on tärkeää, että valitset itse katsomasi sisällön omien mielenkiinnon kohteidesi ja intohimojesi mukaan. Jos kanavapäällikkö tekee valinnan puolestasi, voit olla varma, että vietät ison osan elämästäsi seinää tuijotellen.
Ajattelun ammattilainen 
Tekstisi on kyllä niin totta kuin voi olla. Omassa taloudessamme televisio on yläkerrassa, suljettuna tv-kaappiin ja tuota kaappia ei avata kuin ehkä kerran kuussa. Tuolloin katselussa yleensä on huolella valittu elokuva vuokraamosta, mutta silti valitettavan usein jää tyhjä olo. Tuo fiilis laittaa miettimään että oliko elokuva rajallisen aikani arvoista.
Usein olen todennut että ei ole ollut.
Yksi minua ärsyttävä piirre televisiossa lisäksi on (itseasiassa niitä on useampikin, mutta mainitsen nyt vain yhden). Se on usein sijoitettu kotitalouksissa keskeiselle paikalle ja kun menet vierailulle laitetaan sininen lasisilmä päälle. Yritä siinä sitten keskustella ystäväsi kanssa, kun Charlie Sheen näyttää miehen mallia Two and Half Men-sarjassaan tai Cartman laulaa Lady Gagaa South Parkissa. TV vie väkisinkin ihmisen huomion.
Aatu,
Sisältö on tosiaan se, mikä ratkaisee. Ja mitä tulee TV:n jatkuvaan auki pitämiseen, se on myös minulle suunnattoman hankala juttu. Kun ei ole itse tottunut TV:n jatkuvaan ärsykevirtaan, se imaisee lähes hypnoottiseen tilaan; usein pyydänkin kohteliaasti sulkemaan television, jos sitä ei kukaan katso.
Kiinnostavaa tuo alfa-aaltojen syntyminen. Kiinnostavaa olisikin saada vertailevaa tietoa tv:n katselun ja muiden alfa-aaltoja aikaan saavien toimintojen vaikutuksesta. Jos toinen koehenkilöryhmä katselisi pari kuukautta päivittäin tunnin ajan tv:tä ja toinen seinää, syntysiköhän ryhmien välille eroa esim. keskittymiskyvyssä ja mielen tyyneyden kokemuksessa? Veikkaan, että ryhmien välille syntyisi eroja seinän tuijottajien eduksi.
Amina,
Mielenkiintoinen pointti. Luulen mös, että seinän katsominen voisi tuottaa parempia tuloksia :).
Olen miettinyt tätä samaa asiaa itsekin, ja uskon aika vakaasti että seinän katselu on parempi vaihtoehto kuin telkkari. Seinää katsellessa mieli voi oikeasti rauhoittua, ja pinnalle alkaa nousta ajatuksia, joita ei muuten kiiressä ehtisi huomata. Meditoinnin tiedetään olevan hyödyllistä, ja pelkästään seinän katselu voi olla hyvinkin meditatiivista harjoitusta. Telkkari taas ”blokkaa” mielen avautumista ja kirkastumista jatkuvilla aistiärsykkeillä. Töllöstä tuleva materiaali myös vie liikaa huomiota voidakseen ajatella luovasti, ideoida, uneksia tms. jotka voivat myös tehdä hyvää.
Mika,
Hyvä huomio. Meditointi, samoin kuin sen länsimainen vastine mietiskely, on tosiaan oivallinen tapa rauhoittaa pään toimintaa. TV ikään kuin kaappaa pään toiminnot haltuunsa.
Tämä ei tosin ole välttämättä aivan huono asia, jos TV:n tööttäämä sisältö on riittävän tasokasta.
Poliittisesti epäkorretkia pohdintaa aiheesta:
Why the less intelligent may enjoy television more than the more intelligent?
Click to access JCEP2006.pdf
Tapani,
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä!
TV (-viihdettä) voisi mielestäni puolustaa ehkä sillä, että sen katsominen on kyllä usein sosiaalista, eli yhdessä niille typerille ohjelmille nauretaan ja pohdiskellaan maailmanmenoa telkkarin äärellä, ja sehän on kai ihan rakentavaa.
Minulle tv toimii myös monen rasittavan työpäivän jälkeen eräänlaisena meditaationa: voi (kirjaimellisesti) kytkeä aivonsa lepotilaan ja toljottaa hetken jotakin tyhjänpäiväistä, kokea autuasta epädynaamisuuden tunnetta.
Jäin pohtimaan myös tuota neuronäkökulmaa passiivisuuteen. Täysin passiivisiahan aivosolut eivät varmaan ole, koska täytyyhän niiden vähintäänkin imitoida se, mitä ruudulla tapahtuu. Muuten yllättävä kohtaus kauhuelokuvassa ei säikäyttäisi jne..
Petro,
Kiitos erinomaisista pointeista. Ensimmäisestä kohdasta olen täysin samaa mieltä: TV on oivallinen sosiaalinen yhteyttäjä – tosin perhe-elämässä tämä voi joskus kääntyä toisinkin päin. Koko perhe tapittaa yhdessä töllöä – mutta huomio on vain töllöttimessä, ei toisissa perheenjäsenissä.
Ja olet varmasti oikeassa myös siitä, etteivät aivot ole aivan passiivisia TV:tä katsoessa. Mielestäni mielenkiintoinen ilmiö onkin juuri se, että television katsominen synnyttää samankaltaisia ilmiöitä aivoissa, kuin muu turhauttava toiminta – TV vain ei *tunnu* turhauttavalta, kuin vasta jälkikäteen.
Päivitysilmoitus: 4 loistavaa TV-sarjaa ajattelun ammattilaiselle | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Miten tietokonepelit vaikuttavat ajatteluun? | Ajattelun ammattilainen
Hmmm… suurin osa heistä jotka sanovat etteivät koskaan katso telkkaria katsovat kuitenkin netistä… se on ihan samaa katsomista, tuntuu et ihmiset kuvittelee ettei ole. Toiseksi, telkkarista tulee kyllä ajankohtaista asiaakin , poliittista keskustelua ja luonto ohjelmia sun muita… tarpeellisia ja tärkeitä, mun mielestä.
Meillä (nuorisoa neljä kappaletta , 11+ ikäisiä) aamulla katotaan uutiset, sää ja Euronews… koulun jälkeen puolisen tuntia taukoa Simpsoneilla tai vastaavalla, illalla sit telkkari pannaan päälle uutisiin ja jos ei oo hyvää telkkarisarjaa tarjolla niin vain me vanhemmat jäädään sitä katsomaan tunniksi pariksi. Mielestäni ihan kohtuu käyttöä. Joskus katsomme tyhmiäkin ohjelmia, jotta tiedetään mistä maailmalla puhutaan (on katsottu Survive, BB, tanssi- ja laulukilpailuja) On mun mielestä kuitenkin aika tärkeää tietää ennenkun haukkuu, ja myöskin opettaa samalla lapsille miten toimii media, miten näissä ohjelmissa manipuloidaan kansa äänestämään kulloinkin… erittäin opettavaista.
Ja mielestäni ei ole yhtään eri asia katsoa televisiota netistä.Se on ihan samaa telkkaria vaikka sen tietsikalta katsois. Olen koittanut omalle nuorisolleni myös selvittää miksi ei ole oikein ’imuroida’ netistä ,varsinkin kun mielellään ostan hyvät sarjat tai leffat dvdnä sekin on huomattavasti halvempaa odottaa sen pari kuukautta kun et lähtisi kuuden hengen voimin leffaan!
Televisio on ja pysyy. Ja olen ikäni maksanut TV maksun jopa Suomessa kun menen sinne lomalle, kuukaudeksi tai kahdeksi kerrallaan… olen kuulemma harvinainen tapaus. Teeveessä on paljon hyvää ja paljon tärkeää, on katsojista kiinni miten sitä käyttää… Vähän sama on aika monen muunkin asian kanssa… tulee mieleen alkoholi, ruoka, makeiset, auringonotto, jne.
Ai niin, meillä ei ole mitään maksullisia kanavia, ihan riittävästi noita tossakin pyörii muutenkin. Televisio on päällä kun sitä katsotaan, tausta meluna ei käytetä (meistä lähteeihan tarpeeksi ääntä) ja ruokapöydässä ollessa EI KOSKAAN katsota televisiota.
Hei! Mielenkiintoinen postaus. Oisko sulla lähdettä antaa tuohon Krugmanin tutkimukseen, haluaisin lukea enemmän.