4 loistavaa TV-sarjaa ajattelun ammattilaiselle

Aivoton kanavasurffaaminen on naamioitua seinän tuijottamista. Ongelmana ei kuitenkaan ole televisio välineenä – vaan sieltä pulppuava passivoiva sisältö. 2000-luvulla televisio on jopa kokenut orastavan muodonmuutoksen. Vaikka aallot ovatkin täyttyneet entistä turruttavammasta tosi-TV-hutusta, ovat erityisesti TV-sarjat muuttuneet parhaimmillaan älyllisesti haastaviksi ja syväluotaaviksi teoksiksi.

Siinä missä The Wire on suoranainen postmoderni audiovisuaalinen romaani dostojevskimaisine henkilöhahmoineen ja mestarillisine juonenkäänteineen, tai missä Battlestar Galactica ja Stargate Universe ovat päivittäneet science fiction -genren uusiin ulottuvuuksiin, löytyy TV-aalloilta myös kaikenlaista mielenkiintoista ajattelun kiemuroista kiinnostuneelle. Tässä neljä TV-sarjasuositusta ajattelun ammattilaiselle.

1. House MD

Hugh Laurien esittämä erikoislaatuinen tohtori on lääketieteen maailmaan päivitetty versio Sherlock Holmesista. House on erinomainen sarja erityisesti abduktiosta eli salapoliisipäättelystä kiinnostuneelle. Housen työryhmineen usein hyödyntämä differentiaalidiagnoosi on nimittäin paraatiesimerkki abduktiivisesta päättelystä: potilaan oireiden perusteella rakennetaan erilaisia hypoteeseja. Niitä testataan sitten hoitoratkaisuja kokeilemalla.

House on muutenkin loistava sarja Sherlock Holmesinsa lukeneelle: erityisesti alkuaikojen tuotantokaudet kun vilistävät toinen toistaan nokkelammin piilotettuja viittauksia Baker Streetin yksityisetsivään.

2. Lie to Me

Bodylanguage-guru Paul Ekmanin tutkimuksista ammentava poliisisarja kertoo omintakeisen tiedemies Cal Lightmanin edesottamuksista. Ekmanin töiden pohjalta tyypitelty Lightman on perehtynyt vuosikymmeniä valheenpaljastukseen, ja saa roiston kiinni jopa suupielen nostosta. Brittiläinen laatunäyttelijä Tim Roth tyypittelee eksentrikon erinomaisesti.

Sarja on mielenkiintoinen tutkimusmatka kasvonilmeiden ja ruumiinkielen kiehtovaan maailmaan. Samalla se koulii katsojaa myös tunnistamaan erilaisia tyypillisiä ruumiinkielen viestejä. Suosittelemisen arvoinen sarja jokaiselle ruumiinkielestä kiinnostuneelle, jos kohta kannattaakin muistaa, että kyse on ensi sijassa fiktiosta. Tieteestä kiinnostuneen kannattaa kurkata Ekmanin sarjaa kommentoivaa blogia tai vaikkapa Allan ja Barbara Peasen kirjoituksia.

3. Sherlock

BBC:n modernisoitu versio Sherlock Holmesista on britti-TV:n kärkikirjoittaja Steven Moffatin taidonnäyte. Nykyaikaan päivitetyt Sherlock-klassikot toimivat kuin häkä. Benedict Cumberbatch tekee fantastista työtä Sherlockina, huolimatta siitä, että hän onkin Baker Streetin omalaatuiseksi etsiväksi nuorehko. Martin Freeman maalaa myös erinomaisen kuvan Holmesin aisapari Watsonista.

BBC:n sarja on oikeastaan kokoelma TV-elokuvia: kukin tuotantokausi käsittää neljä puolentoista tunnin ”jaksoa”. Jaksot on tyylitelty klassisten Sherlock-tarinoiden pohjalta, kuitenkin sopivasti taiteellisia vapauksia ottaen. Klassikkoromaani A Study in Scarlet vääntyy muun muassa vitsikkäästi avausjaksoksi ”A Study in Pink”.

4. Olipa kerran… keksijät

Albert Barillén mestarillinen sarja oli uraauurtava aikanaan. Tähän kastiin sopisivat yhtä hyvin opettavaiset Olipa kerran… elämä ja Olipa kerran… ihminen. Ajattelijalle erityisesti keksijänerot tarjoavat  Barillén laajasta tuotannosta kiinnostavaa ihmeteltävää.

Barillén sarja kertaa keksijänerojen elämänkaaria ja oivalluksia Heronista da Vinciin, Edisonista Einsteiniin. Keksijänokkelikkojen keskeisimmät elämänvaiheet ja oivallukset käydään läpi lennokkaasti ja innostavasti – niin, että jopa alle nelivuotiaat mukulat jaksavat tapittaa sarjaa loputtomiin. Sarja antaa oivallisen läpileikkauksen eräiden ihmiskunnan nerokkaimpien mielien historiasta.

TV:n katselu on naamioitua seinän tuijottamista

En ole omistanut televisiota lähes kymmeneen vuoteen. Luovuin aikanaan töllöstä ulkomaille muuttaessani. Suomeen palatessa ei uutta värkkiä tullut enää ostettua. Huomasin televisiottomassa elämässä pian hurjan eron elämänlaadussa. Ennen päivittäin riivannut turhautuminen loisti nimittäin poissaolollaan.

Aloin miettiä, mistä TV-visailuista ja muusta kanavantäytteestä syntyvä turhautuminen johtuu. Vaikka Haluatko miljonääriksi -ohjelman tarkoituksena oli juurikin selättää tylsyys, seurasi siitä tosi asiassa samanlainen olo, kuin jos olisin tuijottanut tunnin valkoista seinää. Pahinta oli, että monesti puolessa välissä TV-visaa järki käski pistää töllöttimen kiinni. Käsi vain ei totellut.

Tutkimustulokset vahvistavat oletuksen: TV:n katselu on naamioitua seinän tuijottamista.

Herbert Krugmanin tutkimuksissa kävi ilmi, että television katselu synnyttää jo muutamien kymmenien sekuntien altistuksen jälkeen aivoissa niin sanottuja alfa-aaltoja. Alfa-aallot liittyvät passiivisuuteen ja rauhallisuuteen. Eli vaikka ruudulla sattuu ja tapahtuu, aivot luulevat, että edessä tönöttää tyhjä seinä. Tulokset ovat sen mukaiset: viihdeannoksen jälkeen on olo on kuin aidanseipäällä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki töllöstä tuleva olisi vain puhdasta höttöä. Jos ruudulla näkyvä sisältö puhuttelee muuten, voi töllön tuijottaminen olla mitä palkitsevinta. Krugman tutki myös television ja oppimisen suhdetta: televisio on mitä oivallisin passiivisen oppimisen väline. Katsomalla esimerkiksi Olipa kerran elämää opit kuin varkain tuntemaan ihmisruumiin anatomiaa.

Televisio tarjoaa parhaimmillaan välineen mitä huikeimpiin elämyksiin ja oppimiskokemuksiin. Itse töllö on vain väline – sisältö on se, joka ratkaisee. Nykyaikana myös internet on alkanut onneksi hiipiä passivoivan televisiovirran tontille. Monessa kodissa läppäri toimittaakin töllöttimen virkaa. On aivan eri asia katsoa laatuohjelmia YLE Areenasta, katsoa innostavia elokuvia Voddlerista tai tilata CDON:sta loistosarjojen DVD-bokseja, kuin turruttaa kuuppaa hötöisessä kanavavirrassa.

Iso osa kanavoiden syytämästä ohjelmistosta ei anniltaan eroa juuri seinän tuijottelusta. Siksi on tärkeää, että valitset itse katsomasi sisällön omien mielenkiinnon kohteidesi ja intohimojesi mukaan. Jos kanavapäällikkö tekee valinnan puolestasi, voit olla varma, että vietät ison osan elämästäsi seinää tuijotellen.