Olen viime aikoina ollut ihan tavattoman innostunut flow-teoriaan kuuluvasta flow-kanavan käsitteestä. Mihaly Csikszentmihalyin teoksessaan Flow esittelemä käsite kun selittää ihan valtavan paljon asioita oppimisesta lahjakkuuteen, hyvinvoinnista huippusuorituksiin.
Flow syntyy siloin, kun taidot ja tehtävän vaativuustaso ovat tasapainossa.
Jos tehtävä on helppo ja taidot vähäiset, seuraa tuloksena apatia: haluttomuus toimintaan. Jos puolestaan tehtävä on helppo, ja taidot merkittävät, on tuloksena tylsistyminen. Kun tehtävä on vaikea ja taidot vähäiset, seuraa taas turhautuminen: “eihän tästä tule yhtään mitään!” Mutta silloin, kun tehtävä haastaa riittävästi, ja taidot riittävät haasteeseen vastaamiseen, on tuloksena flow: virtauskokemus, eli kokemus siitä, miten kaikki sujuu kuin itsestään.
Flow on merkityksellinen hyvinvoinnin ohella myös oppimisen kannalta. Riittävästi haastamalla taidot myös kasvavat harjoituksen kautta. Samalla tavoin flow-kanavalla on helppoa selittää se, miksi kouluissa on kympin ja kutosen oppilaita siitä huolimatta, että käytännössä joka ikinen lahjakkuustutkimus viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta kertoo, että minkä tahansa taidon voi oppia.
Jos ihminen jää pysyvästi turhautumistilaan, ei kasvua tapahdu. Päin vastoin, tällöin päivät kuluvat jatkuvassa stressitilassa ja oma identiteetti kiinnittyy siihen, ettei mikään onnistu. Pärjäämättömyydestä tulee elämäntapa, ja motivaatiota itsensä haastamiselle saa hakea kissojen ja koirien kanssa.
Flow-kanavan ulkopuolella taidot pysyvät staattisina, ja tuloksena on alisuorittaja: kuutosen arvosanasta tulee itseään toteuttava profetia. Ratkaisu tähän on kuitenkin valtavan yksinkertainen: haastetason laskeminen niin, että oppilas alkaa taas saada tuloksia aikaan. Kun toiminta on tuloksellista, motivaatiokin nousee, ja riittävän motivoituneena on helppo nostaa itsensä flow-kanavaan päivästä toiseen.
Jos taas päivät kuluvat tylsistyessä, alkaa ihminen hakea virikkeitä muualta. Tällöin tuloksena on usein häirikköoppilas, joka purkaa omaa tylsistyneisyyttään vaikkapa kumeja heittelemällä. Kaikkien aikojen toimitusjohtajana pidetty Steve Jobs oli ala-asteella varsinainen pikkugangsteri, joka purki omaa tylsistyneisyyttään ties minkälaisilla kepposilla.
Jobsin neljännen luokan opettaja Imogene ”Teddy” Hill tajusi kuitenkin, että Jobsin levottomuus johtui hänen lahjakkuudestaan. Niinpä opettaja haastoi pojankoltiaista matemaattisilla pähkinöillä ja jopa tee-se-itse -kameralla. Jobs totesikin myöhemmin, että jollei Teddy olisi haastanut häntä riittävästi, hän olisi varmasti päätynyt nuorisovankilaan. Toisin kävi tässä tapauksessa – mutta kuinka moni pikkugangsteri kasvaa isoksi gangsteriksi vain siksi, ettei häntä haasteta tarpeeksi koulun penkillä?
Flow on ihmisenä olon optimitila: tila, jossa kaikki sujuu kuin itsestään. Flow-kanava on ennakkoehto niin hyvinvoinnille kuin oppimisellekin. Mikä parasta, flow-kanavaan on lopulta hyvin helppoa päästä. Jos tehtävä turhauttaa, laske vaikeustasoa – silläkin uhalla, että muut pitävät sinua hetken aikaa hitaampana. Kohta singahdat raketin lailla ohitse. Ja jos et jaksa keskittyä tai tehtävä tylsistyttää, nosta rimaa. Kun tehtävässä on riittävästi haastetta ja saat jatkuvasti aikaan tuloksia, opit nopeasti ja löydät helposti flow-kanavan: kasvun ja oppimisen optimitilan.
Ajattelun ammattilainen 
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. On ollut mukava lukea viimeaikojen tekstejäsi, joiden pääteemana näyttää pörräävän: kaikilla on mahdollisuus.
Tämänkertainen kirjoituksesi sopii loistavasti itsensäjohtamisen yhdeksi työkaluksi.
Minäkin olen ollut tosi innostunut flown käsitteestä, tutkiskelin sitä gradussanikin. Tulin siihen johtopäätökseen, että flow-tilaan voi päästä ryhmätyöskentelyssä / organisoidussa työskentelyssä parhaiten, kun johtamisviestinnässä otetaan huomioon työntekijöiden tuottaman uuden tiedon määrän ja sen käsittelykyvyn tasapaino. Eli pitäisi pystyä pääsemään eroon vanhasta tiedosta, antamaan sille merkitys, ennen kuin voi siirtyä projektissa eteenpäin ja tuottaa lisää hämmennystä. Flow on se jännitteinen tasapaino, jossa hommat etenevät kuin itsestään – stressin ja tylsyyden välimaastossa – eikä kukaan huku arvottamattomiin työtehtäviin (huom! ajattelunhallinta-linkki 😉 Todellisuus on kuitenkin usein vahvaa aaltoliikettä, jossa ääripääkokemuksilta ei voi välttyä. Flow-tila ei olekaan mikään itsestäänselvyys tai sisäsyntyinen luonteenpiirre, vaan tietoisen ponnistelun tulosta; taito.
Olen samaa mieltä, että kyseessä on taito. Flow-kanava on vielä flow-tilan erityinen piirre, johon pääsy on oikealla tavalla orientoitumalla aika helppoa: pitää vain säätää vastus sopivaksi.
Päivitysilmoitus: Opiskelun eteneminen ja tavoitteet | Karin blogi
Hyvä kirjoitus, mutta nostaisin esiin yhden seikan joka minua tässä Flow käsitteen laajentuneessa merkityksessä häiritsee. Csikszentmihalyin määrittelyn mukaan Flow on eräänlainen huippukokemus, jota voi kokea emotionaalisesti voimakkaasti latautuneissa tilanteissa, kuten vuorikiipeilyssä / muussa uhreilusuorituksen kliimaksissa, soittamisessa tms. Nyt esittämäsi laajennettu Flown käsite esim. tilanteessa jossa työnteko rullaa tai oppiminen sujuu on varmasti sukulaisilmiö, mutta ei vastaa sinänsä Csikszentmihalyin alkuperäistä käsitettä. Näin karkeana vertauksena tämä tuntuu vähän siltä kun puhuisi seksin ihanuudesta väelle joka ei ole muuta kuin onanoinut.
Itsekin olen samaan syntiin omissa tutkimuksissa sortunut, ja silläpä se niin mietityttääkin. Olisiko meidän hyväksyttävä, että Flow on kasvanut alkuperäistä merkitystä laajemmaksi käsitteeksi?
Heikki,
Olet osittain oikeassa. Yleisesti flow-tilaa käytetään nimenomaan merkitsemään huippusuoritusta. Mutta kyllä Csikszentmihalyi itsekin käyttää sitä muissa yhteyksissä. Jo alkuperäisessä 1990 teoksessa Csikszentmihalyi puhuu flow-kokemuksesta ties minkälaisissa yhteyksissä, muun muassa tehdastyössä – ja seksissä. 🙂
Kyse ei nimenomaan ole huipputilasta, vaan *optimaalisesta* tilasta. Ja sen voi löytää vaikka metsässä samoillessa.
Mutta olet oikeassa siinä, että käsite on kasvanut alkuperäistä suuremmaksi, ja itsekin käytän sitä jokseenkin laajemmin kuin Csikszentmihalyi alunperin. Tämän takia esittelinkin taannoin erottelun, jossa flow’n rinnalle voitaisiin ottaa viime aikoina suosittu läsnäolon käsite mindfulness: flow tarkoittaa uppoutumista tekemiseen ja mindfulness sen täydellistä tiedostamista. Aiheesta lisää täällä: https://ajattelunammattilainen.fi/2011/10/17/flow-ja-mindfulness-–-virtaus-ja-lasnaolo/
Minun mielestäni kaikkein mielenkiintoisin tila on *arki-flow*: se sujuvuuden tila, johon voi päästä tavallisen arjen tuoksinassa oikeanlaisilla menetelmillä. Näistä menetelmistä flow-kanava on yksi tähän asti löytämistäni tehokkaimmista tavoista löytää flow-tila arjen keskellä.
Päivitysilmoitus: iPad – tulevaisuuden koulu | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Ihmisenä olon perustila on flow | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Pieniä ajatuksia vuoden loppuun | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Lapsi on oivallinen flow-opettaja | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Näin rakennat itsellesi flow-kanavan | Ajattelun ammattilainen
Päivitysilmoitus: Luovuus – syötävää? | Karin blogi
Päivitysilmoitus: Fiilis- se lopullinen tuotantotekijä | Cowboy Koodarin päiväkirja