Miksi tavara stressaa?

15/09/2009

Me elämme kulutusyhteiskunnassa. Vaikka länsimaat ovat hissukseen siirtymässä kohti tiedon aikakautta, toimintamme nojaa silti paljolti yhä kuluttamiseen. Kuluttamisen seurauksena meillä kaikilla on aika paljon kamaa. Tavarat ovat tärkeitä, koska ne mahdollistavat rikkaamman toiminnallisen kentän, kuin mihin parilla käsiä ja toisella jalkoja kykenee. Esimerkiksi talon rakentaminen olisi kohtalaisen hankala koitos ilman kunnon työkaluja.

Liika kama on kuitenkin monella tavalla haitallista ihmiselle. Liika tavara on nimittäin yksi tyypillisimpiä stressin aiheuttajia. Samoin kuin mieltä ylikuormittavat tehtävät, torppaa myös nurkissa lojuva roina melkoisen tehokkaasti myös ajatustyötä. Syy tähän on yksinkertainen.

Esine sisältää aina kehotuksen toimintaan.

Kun näet vaikkapa kirjan lojumassa pöydällä tai lapion terassilla, synnyttää se mielessäsi aina hetkellisen kimmokkeen tehdä sillä jotain. Tämä aktivointi ottaa hetkeksi käyttöönsä ainakin yhden huomiokanavan. Jos sitä kamaa lojuu paljon ympärillä, se tarkoittaa, että koko joukko huomiokanavia on jatkuvasti kiinnitetty siihen, mitä kaikkea voisit tehdä kaikella sillä roinalla mitä nurkissa pyörii. Siinä hötäkässä mieli menee aika vilkkaasti tukkoon, ja tuloksena on stressaantunut olo.

Hyvinvoinnin kannalta ei ole olennaista se, mitä kaikkea voit tehdä. Jos olisi, riemuitsisimme joka hetki siitä, että voimme milloin vaan hyppiä yhdellä jalalla ja viheltää.* Keskeistä on sen sijaan se, mitä kulloinkin pitää tehdä – ja ennen kaikkea se, mitä haluat tehdä. Todennäköisesti juuri tällä hetkellä se lukemaan kehottava kirja tai kaivamaan kehottava lapio ei johda toimintaan, joka palvelee omaa etuasi. Ja harhauttaapa esine vielä sitä toiminnallista viitekehystäkin, joka vielä hetki sitten oli kelluttamassa sinua ihanassa flow-tilassa kohti mieluisaa tulosta.

Suurin osa omistamistamme tavaroista on sitä paitsi turhia.

Kävimme hiljattain vaimoni kanssa läpi keittiön kaapit, jonka tuloksena saimme täytettyä kolme isoa mustaa roskasäkillistä ylijääneellä krääsällä. Ja keittiön kaappimme eivät muuten ole edes kovinkaan isot. Monenmoiset purnukat ja ananaksenkuorimiskojeet saivat lähtöpassin. Ja silti tavaraa jäi yhä aika lailla. Mutta ainuttakaan kirpputorille kärrättyä härpäkettä emme ole jääneet kaipaamaan.

Jos haluat putsata kotiisi tilaa omille ajatuksillesi, kehotan tekemään seuraavanlaisen operaation. Sen voi tehdä kertarysäyksellä, jos olet supertehokas tai masokisti. Tai sitten sen voi tehdä huone kerrallaan tai kaappi kerrallaan. Oli miten oli, tee näin: pura kaapeista kaikki tavara esimerkiksi pöydälle ja jaa tavarat kahteen pinoon. Toiseen pinoon menevät säilytettävät tavarat ja toiseen pois annettavat. Pyri aluksi siihen, että pinot ovat vähintään yhtä suuret. Toisin sanoen, heitä puolet tavarasta pois. Takaan, ettet tule katumaan. Lopuksi, jos kantti kestää, siirrä hammasta purren vielä säästettävien pinosta viidennes pois annettaviin.

Meillä on taipumus kiintyä tavaroihin, sillä kun sen ihanan ananaksenkuorimiskojeen ottaa käteen, mieleen pulpahtavat heti ne iloiset kesämuistot, kun koverretusta ananaksenkuoresta siemailtiin piña coladaa puutarhajuhlissa. Mutta tosiasiassa suurinta osaa kamasta käytämme todella harvoin, jos koskaan. Silti ne tönöttävät siellä kaapeissa varaamassa huomiokanaviamme. Ananaksiakin tuli lopulta kuorittua tarkalleen yksi.

Hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että meillä on riittävät mahdollisuudet toimintaan. Hyvinvointi kärsii siitä, jos emme pysty toimimaan. Mutta hyvinvointi kärsii yhtä kaikki myös siitä, jos mahdollisuuksia on liikaa. Joka ikinen esine, jonka omistat herättää aina pienen kimmokkeen toimintaan. Ja jokainen tällainen toimintakehotus kuormittaa huomiokanaviasi ja aiheuttaa näin stressiä.

Turhasta krääsästä on paras hankkiutua eroon. Tuloksena kotona on mukavampaa olla. Mikä parasta, krääsävapaa koti antaa sinun tehdä häiriöttä juuri sen, mitä olet tällä hetkellä tekemässä. Pystyt keskittämään jakamattoman huomiosi käsillä olevaan toimeen – ja toimimaan ihanassa flow-tilassa.

*Paitsi jalattomat, ja vaimoni, joka ei osaa viheltää.

Miten käsittelen hankalia ajatuksia?

09/09/2009

9 kommenttia

Menin naimisiin nelisen vuotta sitten. Häiden järjestäminen oli suoraan sanottuna aika järisyttävä kokemus, etenkin entiselle Rööperin ikisinkulle. Ennen kuin huomasinkaan, alkoi mielessä pyöriä epävarmuuden synnyttämiä ajatuksia, joista osa oli aika pelottaviakin. Sitä tuli vatvottua kuukausikaupalla oman pään sisällä ja tulevan vaimon kanssa. Mutta ei siitä oikein tullut hullua hurskaammaksi. Häät tulivat, sitten häämatka – ja pelottavat ajatukset kaikkosivat hissukseen. Ei se avioliitto niin kamalaa ollutkaan.

Omituisia ajatuksia putkahtaa yhä ajoittain päähän. Taitava ajattelu ei kuitenkaan ole sitä, etteikö mieleen juolahtaisi aika ajoin kamaa, joka ei sinne oikeastaan kuulu. Ajatukset ovat niin kuin TV-kanavia – niissä pyörii mitä pyörii, eikä siihen kamalasti pysty vaikuttamaan.

Taitava ajattelu on sen sijaan sitä, että osaa ohjata ajatuksiaan oikein.

Kun päähän pälkähtää ajatus, joka ei olekaan odotettu oivallus, vaan möykkää kuin kutsumaton vieras, kannattaa se ohjata rauhallisesti ulos takaovesta. Tämä ei koske pelkästään ahdistavia ajatuksia, vaan ylipäätään kaikkea sitä turhaketta, mikä päässä toisinaan liikkuu. Takavuosina TV:ssä pyöri gonzo-kanava nimeltä ATV, joka suolsi aalloille laajan kattauksen alatyyliä kotivideoista kovaan pornoon. Viime vuosina televisio on puolestaan nostanut profiiliaan merkittävästi. Erityisesti HBO:n laatusarjat, kuten Sopranos, In Treatment ja The Wire, ovat saaneet audiovisuaalisen viihteen tuntijat jopa ylistämään televisiota paikoin elokuvaa tasokkaampana mediana. Jokaisen ajattelijan päässä on vastaanotin sekä ATV- että HBO-kanaville. Mutta taitavalla ajattelun ohjaamisella – taitavalla kaukosäätimen käytöllä – pystymme hissukseen huolehtimaan siitä, että pääsääntöisesti kaikki seitsemän kanavaamme näyttävät HBO-tasoista ohjelmaa. (Tietysti joku voi joskus haluta kurkata ATV:täkin, eikä siinä mitään – makuja on monia.)

Puuhäät ovat puolen vuoden päässä, ja olen yhä koko lailla hulluna vaimooni. Sittemmin on käynyt ilmi, että sitoutumiseen liittyvät pelot olivat, niin kuin useimmat pelot, täysin aiheettomia. Nähdäkseni olen oppinut matkan varrella myös näppärämmäksi ajattelijaksi. Mutta kaikki tyynni ajatukset seilaavat yhä ajoittain omia aikojaan. Se kuuluu ajatteluun – omapäiset ajatukset ovat osa inhimillistä luovuutta. Samalla tavalla ne oivalluksetkin putkahtavat aika ajoin päähän.

Jos haluat päästä vaivaannuttavista, hankalista tai pelottavista ajatuksista eroon, kannattaa opetella taitavaksi ajattelijaksi – siis ajattelun ohjailijaksi. Tunnistamalla ajatusprosessien rakenteet voit niitata epämieluisaan lopputulokseen päätyvän ajatuksen seinään jo ennen kuin se pääsee vauhtiin. Jos esimerkiksi saat vihiä siitä, että tietynlaiset ajatukset putkahtavat päähän yhä uudestaan samanlaisissa tilanteissa, voi ei-toivotuista ajatuksista päästä eroon välttelemällä niitä alkuun panevia tilanteita. Samaten voit ruokkia sellaisia prosesseja, joista usein seuraa toivottuja oivalluksia.

Tee näin: seuraavan kerran, kun päähäsi pälkähtää hankala ajatus, mieti tarkkaan, mikä on johtanut epämieluisan ajatuksen syntyyn. Mieti, mitä olet ajatellut, mitä olet tehnyt, missä olet käynyt, kenet olet tavannut. Mieti, liittyykö ajatuksen syntyyn joku tapahtuma, paikka, henkilö, tapa tai muu säännönmukaisuus, josta hankala ajatus saa alkunsa. Painaako mieltäsi joku huoli, tai oletko muuten tavallista stressaantuneempi? Kiinnitä ajatus paperille kirjoittamalla ylös kaikki, mitä siitä tulee mieleen. Pyydystämällä ajatuksen kokonaisuudessaan alkuineen loppuineen pystynet jo ujuttamaan sen ulos päästäsi – ja vaikka tämä ei juuri nyt onnistuisi, olet ensi kerralla paremin aseistautunut, kun hankala ajatus taas pyrkii esiin. Ajatukset on nimittäin helpointa niitata toukkavaiheessa ennen kuin niistä kasvaa täysimittaisia mietematoja.

Aktiivinen ajattelu ei suinkaan ole ajatusten synnyttämistä, vaan niiden ohjaamista. Kukaan ei keksi hyvää ideaa käskettäessä, eikä hankalaa ajatusta oikein saa väkivalloin niitattua – mutta mieluisaan lopputulokseen pääsee kyllä ohjaamalla mieleen putkahtaneet ajatukset oikeisiin osoitteisiin.

5 vinkkiä Sherlock Holmesilta

02/09/2009

3 kommenttia

Sherlock Holmes huomaa, mitä muut eivät huomaa. Hän oli mestarillinen ajattelun ammattilainen. Seuraavassa viisi huomiota Arthur Conan Doylen luomalta mestarietsivältä, jotka hyödyttävät kenen tahansa työkseen ajattelevan elämää.

1. Totuus on yksityiskohdissa

Usein tarkastelemme elämänongelmia liian yleisellä tasolla, kun ratkaisu tuijottaisi meitä suoraan silmiin, kunhan vain katsoisimme. Monet ongelmat ratkeavatkin vasta kerimällä abstraktista vyyhdestä auki konkreettiset yksityiskohdat. Kuten Henry Ford on sanonut, ei mikään tehtävä ole erityisen vaikea, kun sen pilkkoo riittävän pieniin osiin. Sama pätee elämänongelmiin: kun katkot yksittäisiltä ongelmaa kannattelevilta seikoilta siivet, ratkeaa itse ongelmakin.

Jotkut valittavat, ettei ole tarpeeksi rahaa. Mutta rahattomuus on koko lailla abstrakti ongelma. Tosiasiassa ongelma on, ettei kykene käyttämään rahaa haluamaansa asiaan. Ja tämä voi johtua siitä, ettei rahaa ole tarpeeksi, tule tarpeeksi, tai siitä, että ylimääräiset rahat valuvat hukkaan. Ongelma ratkeaa tunnistamalla, mistä rahan tarve tarkkaan ottaen johtuu, ja miten tämä tarpeen aiheuttaja suhteutuu muihin kulutuksen kohteisiin. Tarpeen voi sitten täyttää joko ruuvaamalla hanan kiinni toisaalla, tienaamalla lisää – tai luopumalla koko tarpeesta turhana. Kuten Holmes totesi novellissa ”The Man with the Twisted Lip”: ”Kyseessä on toki pikkuseikka, muttei ole mitään niin tärkeää kuin pikkuseikat.”

2. Tarkkaile ympäristöäsi

Miten me sitten selvitämme yksityiskohdat? Tarkkailemalla.

Holmes huomautti kerran Watsonille, että vaikka Watson näkee kaikenlaista, hän ei katso. Aistimisen ja päämäärätietoisen tarkkailun välillä onkin vissi ero. Holmes tiesi tarkalleen kuinka monta rappusta Baker Streetin asuntoon 221B vei – Watson tiesi kyllä, että siellä oli rappuset. Tarinassa ”The Adventure of the Blue Carbuncle” Holmes kykeni päättelemään löydetystä hatusta sen omistajan iän, ammatin, avioliiton tilan ja jopa sen, ettei miehen kotona toiminut lämmitys.

Yksityiskohdat hyppäävät harvoin silmille – usein niiden huomaaminen vaatii silmien ja korvien omaehtoista käyttämistä. Aistit eivät ole ainoastaan nautintoa varten. Voit myös käyttää niitä aktiivisesti hyväksesi edesauttaaksesi päämääriäsi ja ratkoaksesi elämänongelmiasi.

3. Keskitä tietosi

Romaanissa A Study in Scarlet Watson ihmetteli norsun mentäviä aukkoja Holmesin tiedoissa. Muutoin niin nerokas yksityisetsivä ei ollut esimerkiksi kuullut, että maa kiertää aurinkoa. Ja kun Watson oli selittänyt Holmesille asian laidan, Holmes totesi: ”Hyvä. Nyt kun olet sen kertonut, teen parhaani unohtaakseni asian.” Holmes tiesi kaiken esimerkiksi sikareiden ja tupakoiden tuhkista – hän oli kirjoittanut aiheesta laajan tutkielman. Sen sijaan hän ei halunnut pitää mielessään aurinkokunnan koostumusta. Sillä ei näet ollut mitään tekemistä hänen intohimonsa, rikosten ratkaisun, kanssa.

Elämme nykyaikana alati kasvavassa informaatiopommituksessa, josta tarvitsemme vain pienen murto-osan. Silti meidät opetetaan koulussa lukemaan laajalti erilaisia asioita. Kuinka moni ihan oikeasti tarvitsee elämässään maalajien tuntemusta tai differentiaalilaskentoa? Ja jos et näitä taitoja tarvitse, eikö ne voimavarat, jotka valuvat mainittujen alojen tuntemukseen kannata suunnata ennemminkin johonkin, josta on sinulle oikeasti hyötyä?

4. Pidä informaatio käsillä

Informaatiota ei kuitenkaan kannata katsoa ylen. Kuten Holmes totesi tarinassa ”The Five Orange Pips”: ”Ihmisen tulisi pitää aivojensa ullakolla tavarat, joita hän todennäköisesti tarvitsee. Loput hän voi jättää kirjastoonsa.”

Holmesilla oli vaikuttava kokoelma erilaisia tietokirjoja, aikakauskirjoja, lehtileikkeitä sekä muistiinpanoja. Niiden avulla hän pystyi selvittämään, mitä ei entuudestaan tiennyt. Esimerkiksi novellissa ”A Scandal in Bohemia” Holmes tutustui asiakasta odottaessaan etukäteen tärkeiksi katsomiinsa lehtileikkeisiin ja aikakirjoihin. Tämän nojalla Holmes kykeni päättelemään naamioituneen vieraan tavatessaan, ketä hänen oli kunnia puhutella.

Sherlock Holmesilla ei ollut käytössään internetiä. Nykyaikana notkuvat kirjahyllyt eivät ole välttämättömiä ajattelun ammattilaiselle, koska internetistä saamme valtavan määrän informaatiota nopeasti. Itse asiassa internet tarjoaa parhaat palat molemmista maailmoista: usein hakukoneella tiedon saattaa jopa löytää yhtä nopeasti kuin mieleen palauttamalla. Siinäpä yksi syy lisää varata mielensä ensi sijassa omien kiinnostuksen kohteiden käyttöön.

5. Päättele taitavasti

Holmes on tunnettu ennen kaikkea ilmiömäisestä päättelykyvystään. Tietenkään päättely ei riitä ilman tarkkaavaisuutta, keskitettyä tietämystä ja kattavaa informaatiovarastoa – mutta pelkkä tieto ilman kykyä yhdistellä tietämäänsä ei riitä mestarilliseen ajatustyöhön. Taitava päättely ei edellytä logiikan oppikirjojen pänttäämistä. Logiikan lakeja oppii myös ratkomalla esimerkiksi arvoituksia tai lukemalla Sherlock Holmes -kirjallisuutta. Tai käypä joutessasi sparraamassa päättelykykyäsi Lumosityn pähkinöiden parissa.

Lopuksi: on hyvä muistaa, että logiikka koskee vain sitä, minkä jo tiedämme. Kuten Sokrates osoitti, logiikka ei opeta mitään uutta. Sen sijaan rikkomalla logiikan sääntöjä – ajattelemalla ”laatikon ulkopuolella” – pystymme oppimaan ja luomaan uutta. Holmes, ajattelun ammattilainen kun oli, oli toki mestari myös logiikan sivuuttavassa päättelyssä, niin sanotussa lateraalisessa ajattelussa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Miksi elämä on oikeasti ihanaa, mutta olemme erehtyneet luulemaan sitä hankalaksi

24/08/2009

1 kommentti

”Elämä on kovaa, ystävä hyvä”, totesi puhuva koira lakonisesti Aku Ankalle. Näyttäisi siltä, että tämä ajatus on juurtunut kulttuuriimme aika syvälle. Ihmiset ovat syntymäsynnin läpitunkemia, ja elämä on kovaa ja rankkaa. Nähtävästi ainoa lääke tähän on se, että mitä rankempaa elämä on, sitä rankemmin kannattaa bilettää. Kun ottaa päähän, on paras ottaa pää täyteen. Oli miten oli, se, miltä asiat näyttävät ei aina ole se, miten asiat ovat. Kysykää vaikka Kopernikukselta. Puhuva koira oli nimittäin väärässä: ihmisen perustila ei ole kärsimys.

Ihmisen perustila on flow.

Flow tarkoittaa optimaalista kokemusta.* Flow on se tunne, jonka voi kokea katsoessaan nukkuvaa lastaan, kuunnellesaan mestarisoittajaa, tarkastellessaan mestarillista taulua tai hiljentyessään meren äärelle tai vuoren juurelle. Flow on se tunne, joka nousee siitä kun kaikki sujuu juuri niin kuin pitää – kun kaikki on hetken aikaa juuri oikeassa järjestyksessä. Se tuntuu vähän hassulta rinnassa, se ei ole aivan sama asia kuin silloin kun sydän pakahtuu – flow-tilassa sydän laukkaa aika vapaana. Flow tuntuu siltä, kuin maailma kulkisi sisään ja ulos rintakehän lävitse; kuin keuhkot täyttyisivät puhdasta olemista, puhdasta tätä hetkeä.

Flow-kokemus ei ole kuitenkaan itämaisten zen-munkkien yksinoikeus. Flow-kokemus nousee näet tekemisestä. Se syntyy silloin, kun kaikki sujuu. Ja se ei loppujen lopuksi vaadi paljoa. Katsokaapa pieniä lapsia. Se, miten kolmivuotias uppoutuu leikkiinsä tai yksivuotias seuraa muurahaista haltioissaan näyttää meille, millaista elämä on – ennen kuin me opimme häiritsemään tätä ihanaista elon auvoa kaikenlaisella tyhmällä mitä meille opetetaan.

Flow seuraa täydellisestä paneutumisesta ja keskittymisestä käsillä olevaan asiaan. Sen katkeaminen johtuu siitä, että muut asiat häiritsevät ja tunkevat mieleen silloin kun pitäisi keskittyä. Tuntemus elämän kurjuudesta tai vaikeudesta johtuukin nähdäkseni paljolti tällaisesta ajatusten ristitulesta. Ajatusten rypälepommit puolestaan saavat alkunsa siitä, että nykyaikainen elämä koostuu niin monenlaisista pikkuisista ja usein hallitsemattomista säikeistä, että mestarillisimmallakin mielellä on siinä paikoin pitelemistä. Jos saamme mielessä risteilevät ajatukset parkkeerattua paikoilleen, olemme jo askeleen lähempänä elämää sellaisena mihin se parhaimmillaan taipuu. Täydellinen keskittyminen ei kuitenkaan vielä riitä.

Flow-kokemus syntyy siitä, että teemme jotain taitojemme rajamailla.

Toisin sanoen, flow-tila nousee siitä, että teemme jotain kehittävää. Jos toimi on liian vaikea, se ei suju, ja sekös alkaa äkkiä ottaa pannuun. Jos se taas on liian kevyt, se kyllästyttää. Kumpaankin ongelmaan on kuitenkin helppo ratkaisu. Raskaisiin toimiin kannattaa harjoitella aloittamalla riittävän kevyesti. Sohvalta ei ponnisteta maratonille, mutta hölkkäämällä ensin kilsan, sitten kaksi, alkaa Olympiastadionin maaliviiva häämöttää askel askeleelta lähempänä. Ja jos taas painot nousevat liian kevyesti, kannattaa niihin ripustaa puntti tai pari niin, että vastus tuntuu sopivalta. Töissä hankalan tehtävän voi osittaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi, joita on helpompi hallita. Ja liian helpon nakin kohdalle osuessa voit vaikkapa keksiä uuden tavan suorittaa se.

Flow-kokemus on ihmisen tekemisen perustila – tila, missä kasvamme ja tulemme jatkuvasti paremmiksi. Flow-kokemus syntyy silloin, kun emme mene sieltä, missä aita on matalin, mutta emme myöskään kurkota kuuseen. Ennen kaikkea, flow-kokemus voi syntyä mistä tahansa tekemisestä. Kun katsoo yksivuotiaan kompastelua sitä alkaa miettimään, että käveleminenkin on ollut joskus aikamoista hässäkkää. Ja siksi, ah, niin ihanaa.

*Flow-kokemusta on erityisesti tutkinut amerikkalainen psykologi Mihaly Csikszentmihalyi. Kannattaa katsastaa hänen kirjansa aiheesta täältä.

Miten pääsen eroon työperäisestä stressistä?

12/08/2009

13 kommenttia

Pikkuveljeni muutti hiljan Tampereelle. Sanotaan, että muutto on ihmiselämän kolmanneksi stressaavin elämäntapahtuma. Sen lisäksi, että muuttaessa koko tuttu elinympäristö muuttuu kokonaan, liittyy muuttamiseen myös valtavan paljon tekemistä. Kun työn ja arkiaskareiden päälle ladataan parin viikon täyspäiväinen muuttotyökuorma, ei ole ihme jos mielen huomiokanavat ylikuormittuvat ja polla sanoo poks. Ihan samalla tavalla stressi pääsee valitettavan usein kasaantumaan myös töiden ja arkiaskareiden kautta. Pikamääräpäivällä varustettu jättiprojekti tai hissukseen kasaantuvat pikkuaskareet käyvät lopulta ylivoimaiseksi työkuormaksi ja katki käy kamelin selkä.

Monet stressinaiheuttajat, kuten potkut tai avioero, ovat sellaisia, joihin emme oikein voi vaikuttaa muutoin kuin asennoitumalla oikein. Tämä ratkaisu stressin välttämiseksi on kuitenkin hieman niin kuin laihduttaminen: mahdottoman yksinkertainen ja sellainen, johon vain harvat ja valitut oikeasti kykenevät. Sitä laihtuu kun syö vähemmän. Samaten stressi kaikkoaa, kun vaan hiljaisesti hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Helpommin sanottu kuin tehty – tähän kykenevät pääasiassa vain pitkään ja hartaasti meditoineet zen-munkit.

Epämieluisat elämäntapahtumat ovat kuitenkin vain yksi stressin aiheuttaja. Rohkenisin väittää, että pääosa stressistä aiheutuu ihan arkisista työtehtävistä ja askareista. Ja tässä kohtaa pilkahtaa valoa pilven takaa: työperäisen stressin voi nimittäin eliminoida liki kokonaan melko yksinkertaisella konstilla.

Ihminen toimii stressittä silloin kun hän kykenee suuntaamaan jakamattoman huomionsa käsillä olevaan asiaan.

Tällöin kaikki mielen seitsemän huomiokanavaa ovat kiinnittyneet keskittyneesti siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. Usein tällainen keskittyminen on kuitenkin vaikeaa saavuttaa. Jotkut pääsevät rentoutuneeseen flow-tilaan ainoastaan lomalla.

Työperäisessä stressissä on kyse siitä, että mieli muistuttelee jatkuvasti yhdestä sun toisesta asiasta joka tulisi hoitaa pois alta, varaten näin tietoisuuskanavia ei-toivottujen mainoskatkojen käyttöön. Työperäisen stressin eliminointi edellyttää siis sitä, että pystymme ohjelmoimaan sisäisen digiboksimme ohittamaan mainoskatkot.

Jos vuosikausien hiljentymisharjoitukset eivät tule kysymykseen, täytyy töille ja askareille kyetä tekemään jotain. Monesti ajatellaan, että työtehtävien hallinnointi edellyttää ajanhallintaa. Aikaa ei kuitenkaan hallitse kukaan: viidestä minuutista ei tule muuta kuin viisi minuuttia, vaikka tekisi mitä. Sen sijaan sitä, miten kunkin viisiminuuttisen käyttää voi hallinnoida hyvinkin tehokkaasti. Tähän tarvitaan ajattelunhallintaa.*

Jos mieli ei ole rautaisessa hallinnassa, tarvitaan stressin kaatamiseksi Systeemi. Ajattelunhallinnan Systeemi on yksinkertaisesti tapa hallinnoida töitä ja askareita niin, että ne

a) tulevat varmasti hoidettua ajallaan ja
b) eivät jatkuvasti putkahda mieleen muistuttamaan omasta hoitamattomuudestaan.

Aivan erinomainen Systeemi on David Allenin kehittelemä Getting Things Done -metodi. Katsasta ja tilaa kirja täältä – suosittelen. Idea on yksinkertaisuudessaan briljantti: ihan kaikki mahdolliset asiat, joista mieli voisi tahtomattamme muistuttaa parkkeerataan Systeemiin. Systeemi muistuttaa hyvissä ajoin siitä, kun nämä asiat ihan oikeasti pitää hoitaa. Lisäksi hommat jaotellaan 2–10 minuuttia kestäviin konkreettisiin toimiin sen sijaan, että tehtävälistaan kirjattaisiin jotain yhtä inspiroivaa kuin ”rakenna talo” tai jotain yhtä abstraktia kuin “tule onnelliseksi”. Perinteinen tehtävälista on siis kuollut ja kuopattu ja sen manttelin on perinyt toimilista. Joka ikinen kikkare, joka listalle kirjataan on nimittäin toimi – jotain kouriintuntuvaa, jonka voit tehdä heti.

Hommat luokitellaan lisäksi kontekstien mukaan, eli sen mukaan missä ja milloin niille voi jotain tehdä. Puhelinsoittoja on vaikea hoitaa jos kapula on kotona, eikä mailien kirjoittaminen onnistu ilman jonkinlaista internet-härpäkettä. Mutta moni istuu usein bussissa tai taksissa tyhjää toimittaen, kun voisi hoitaa pikkuaskareet pois alta niin, että kotona ehtii sitten peuhata enemmän muksujen kanssa tai töissä hörpätä ylimääräisen kahvin.

Briiffasin pikkuveljelle muuttokaaoksen keskelle puhelimitse riisutun version Allenin metodista. Pari päivää myöhemmin velipoika soitti ja ihmetteli, että kuka se väitti, että muuttaminen on stressaavaa – hauskaa hommaahan se on! Kun noin tuhannen hoidettavan askareen lyijyviitta vaihtuu toimi toimelta kuin itsestään soljuvaan puuhastelubalettiin, muuttuu pulputtava otsasuoni kirkkaaksi hymyksi. Kun tietoisuus iskee siitä, että projekti tulee ihan oikeasti hoidettua, ja vieläpä niin, että suuren aikaa on kivaa, voi helposti lakata stressaamasta. Olo on kuin maratoonarilla nejänkympin paalulla.

Ajattelunhallinta vapauttaa mielen keskittymään kulloinkin käsillä olevaan tehtävään. Käytännössä meillä on tällöin käytössä kaikki seitsemän tietoista huomiopistettämme ilman, että huominen kylppärin siivous muistuttaisi itsestään kerran puolessa tunnissa. Kuvittele, että jokainen työpäivä tuntuisi suurin piirtein sellaiselta, kuin varpaiden huljuttaminen Välimeressä. Kun pystymme keskittämään kaiken mielen tulivoiman käsillä olevaan tehtävään, on itse tehtäväkin antoisampi.

Tulos: mieli on kuin vettä vain. Että siitä sinulle, zen-munkki!

*Voit ladata täältä uunituoreen Ajattelunhallinnan oppaan. Allenin GTD-systeemiin paikoin perustuvassa oppaassa neuvotaan yksinkertainen ja helposti omaksuttava ajattelunhallintametodi. Ota ajatuksesi haltuun ja jätä työperäiselle stressille jäähyväiset.