Miten ajattelen pääni ulkopuolella?

30/10/2009

Laajalti levinneen uskomuksen mukaan ihminen ajattelee yhden päivän aikana noin 50’000 ajatusta. Oli tässä perää tai ei, aika paljon säpinää yhdessä päässä tapahtuu päivän kuluessa. Ei siis mikään ihme, jos huomiokanavat menevät välillä tukkoon, eikä oman pään sisällöstä tahdo saada hetkeen tolkkua.

Ajattelu seuraa paljolti ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Jos satut esimerkiksi baariin, jossa on televisio, saa tahdonlujuutesi olla zen-munkin tasoa, jotta ajatuksesi eivät lähtisi ajelehtimaan katodiputken sädemyrskyn tuudittamina. Useimmilla meistä silmät harhautuvat vaistonvaraisesti tuijottamaan katonrajaan ripustettua töllöä, vaikka päällä olisi Ostos-TV.

Ympäristö vaikuttaa radikaalisti ajattelutoimintaamme.

Normaali ajattelutoiminta on pääsääntöisesti reaktiivista. Ajattelemme siis useimmiten sitä, mikä nyt sattuu päähän pälkähtämään. Ajattelun ammattilainen pyrkii puolestaan proaktiiviseen ajatteluun. Proaktiivinen ajattelu tarkoittaa omista mielenkiinnon kohteistamme syntyvää ajattelua. Proaktiivista on esimerkiksi arvoituksen ratkaiseminen tai artikkelin työstäminen, päättelytyön tekeminen, mietiskely tai vaikkapa haaveilu.

Usein kuitenkin ajattelumme reaktiivisuus ja viettitoiminnot kampeavat ajatuksenjuoksun sivuun valitsemastamme aiheesta. Puhelin soi tai email piippaa, ja punainen lanka katkeaa jotta naps. Siksi häiriötekijät kannattaa pitää minimissään ainakin omassa työympäristössäsi. Kun haluat tehdä keskittyneesti töitä, sulje puhelin, laita työhuoneen ovi kiinni, siivoa työpöytäsi ja laita vaikka korvatulpat korviin. Näin häiriötekijät eivät kampea ajatteluasi raiteiltaan.

Häiriöiden eliminoimisen lisäksi ajattelun ammattilainen myös käyttää ympäristöään ajattelussaan. Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä – ajatteluprosessisi sisältävät usein myös elementtejä ympäristöstäsi. Ajattelun reaktiivisuus osoittaa tämän tehokkaasti: moni ajatus olisi jäänyt syntymättä ilman niitä alkuun panneita ympäristöärsykkeitä.

Ajatuksia voi ulkoistaa ympäristöön myös omalla toiminnallaan. Tyypillinen tapa ulottaa ajatusprosesseja ympäristöön on jättää esimerkiksi postiin vietävä kirjekuori oven eteen niin, että se tulee automaattisesti mukaan aamulla töihin lähtiessä. Näin ulkoistat ajatusprosessin, joka muutoin pyörisi mielessäsi muistuttelemassa siitä, että kirje pitää ottaa aamulla mukaan. Kun tiedät, että kirje tulee väistämättä mukaan aamutuimaan, ei siitä tarvitse enää hermoilla. Ajatusten ulkoistamiseen perustuu muuten myös ajattelunhallinta, johon voit tutustua esimerkiksi lataamalla tästä Ajattelunhallinnan oppaan.

Ajatteluprosessien ulkoistamista voit käyttää myös ajattelusi ohjaamiseen haluamaasi suuntaan. Voit esimerkiksi artikkelia kirjoittaessasi tehdä artikkelin aihepiiristä miellekartan ja ripustaa sen seinälle työpisteeseesi tai muulle näkyvälle paikalle, jossa haluat ajatustesi kiinnittyvän artikkelin aihepiiriin. Kun tulet työhuoneeseesi, silmäsi kiinnittyvät johonkin miellekartan kohtaan ja mielesi singahtaa saman tien jahtaamaan jotain artikkelillesi kriittistä oivallusta. Näin aktivoit aina miellekartan nähdessäsi työllesi keskeisiä ajatuksia ja kanavoit ajatuksesi pois esimerkiksi illalla odottavasta keittiön siivoamisesta.

Oma työ- ja kotiympäristö kannattaa siis pitää mahdollisimman vapaana turhanaikaisista ajatustenherättäjistä. Sen lisäksi elinympäristöt kannattaa täyttää sellaisilla virikkeillä, jotka ohjaavat ajatteluasi haluamaasi suuntaan. Tällöin ajattelet kirkkaammin ja keskittyneemmin niitä asioita, joita haluat, eikä mielesi reaktiivisuus enää taajaan keskeytä hedelmällisiä pohdintoja.

Kirjoita siis vaikka heti jostakin tärkeästä projektista miellekartta tai yksityiskohtainen muistilappu ja ripusta se näkyville jonnekin, missä se tulee huomatuksi silloin, kun haluat ajatella projektiasi. Tuloksena ajatuksesi kirkastuvat ja kohdistuvat useammin sellaisiin asioihin, joita sinä itse haluat ajatella.

Miten muistan kaiken, minkä haluan?

05/10/2009

1 kommentti

David Chalmersin ja Andy Clarkin 1998 esittämässä laajennetun mielen hypoteesissa väitetään, että ajattelun lopputuloksen kannalta on yhdentekevää, onko ajattelussa kyse aivotoiminnasta, vai jostakin laajemmasta kokonaisuudesta. Esimerkiksi anagrammin miettiminen päässä tai Scrabble-palikoiden järjesteleminen tuottavat saman tuloksen: uudelleen järjestetyistä kirjaimista muodostetun sanan. Samaten laskutoimituksen suorittaminen taskulaskimella tuottaa saman tuloksen kuin päässälasku. Itse asiassa taskulaskimella suoritettu laskutoimitus on usein päässälaskua ketterämpi: tulos ei ole ainoastaan sama, vaan vieläpä nopeammin tuotettu ja todennäköisemmin oikein.

Ajattelun ammattilainen ei ole vain päänkäytön mestari.

Ajattelun ammattilainen hyödyntää myös ympäristöään ajattelutyössä. Eräs keskeisimpiä tapoja ulkoistaa ajattelua on muistin toiminnan tukeminen muistiinpanojen avulla. Lähestulkoon kaikki suuret ajattelijat ovat olleet patologisia muistiinpanojen tekijöitä. Ludwig Wittgenstein raapusti ensimmäisen maailmansodan aikana muistikirjojaan rintamalla ristitulessa. Thomas Edison taas jätti jälkeensä hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Pääsipä Edison vielä tiettävästi käsiksi mihin tahansa yksittäiseen muistiinpanoon enimmillään viidessä minuutissa.

Nykyaikana informaatioteknologia tarjoaa huikeat mahdollisuudet ajattelun ulkoistamiselle. Google ja Wikipedia tarjoavat salamannopean pääsyn ensyklopediseen informaatioon. Google Translate tulkkaa kielen kuin kielen. Ja toisaalla internetpilvissä lymyävät muistipalvelut, kuten Evernote, mahdollistavat kattavan muistipankin ylläpitämisen. Vielä tovi sitten nettipalvelujen vasteajat olivat niin hitaat, ettei niiden käyttöä voinut verrata biologiseen ajattelutyöhön. Nykyään Googlesta, Wikipediasta ja Evernotesta kaivaa informaation jo parhaillaan muutamassa kymmenessä sekunnissa – siis liki biologiseen päänkäyttöön verrannollisessa ajassa. Funktionaalisesti googlaaminen tai Evernoten kaivaminen on siis käytännössä verrattavissa biologiseen toimintaan: sama tulos tuotetaan samassa ajassa.

Tavallisella tallaajallakin voi nykyään olla Lurijan suurmuistajan kyky palauttaa asia kuin asia tarvittaessa mieleen. Venäläisen psykologin tutkima miekkonen kun muisti aivan kaiken. Jos haluat muistaa kaiken, käy rekisteröitymässä täällä Evernote-palveluun. Palvelu on ilmainen. Kun pystyt noutamaan Evernoten syövereistä muistiinpanosi samassa ajassa, jonka niiden mieleenpalauttaminen veisi, on yhdentekevää, onko muisto talletettu internet-serverille vai hippokampukseesi. Jos joku vaikka esittää sinulle kysymyksen, ei vastauksen kannalta ole merkittävää mitä työvaiheita sen tuottamiseen liittyy. Kun pystyt noutamaan muiston samassa ajassa, pystyt myös tuottamaan saman vastauksen samassa ajassa. Palaan tuonnempana siihen, miten tämä käytännössä tapahtuu. Tällöin et ihan oikeasti unohda enää mitään, mitä et halua unohtaa.

Miten opin nopeasti?

30/09/2009

6 kommenttia

Oppiminen on merkillistä. Jotkut eivät opi niin millään, ja toiset taas ottavat uuden kielen haltuun kolmessa viikossa. Äkkiseltään näyttää siltä, että oppiminen on harvojen ja valittujen synnyinlahja. Jos olet lukenut aiempia blogimerkintöjäni, lie selvää, etten usko pätkääkään synnynnäiseen lahjakkuuteen. Lahjakkuus on näet mielenkiinnon ja harjoituksen tulos, siinä kaikki.

Oppimisessa ei ole kyse mystisestä älyn imupaperista, joka imaisee tiedon näpsäkästi neropatin pääkoppaan. Oppimisessa on kyse kyvystä synnyttää uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Ja tämä kyky on sisäänrakennettuna joka ikiseen ötökkään, joka pystyy liikkumaan oman tahtonsa mukaan. Lapsi, joka oppii halkaisemaan pajunoksan niin, että siitä saa tehtyä soittopelin ei opi joukkoa sääntöjä, joilla toimi tapahtuu. Lapsi oppii toimimaan.

Sama pätee myös informaation oppimiseen. Ei informaatio hulahda maagisesti korvakäytävästä Brocan ja Wernicken alueiden kautta hippokampukseen, josta sen voi kätevästi palauttaa mieleen tarvittaessa. Myös informaatio muuntuu opittaessa toiminnalliseksi tiedoksi – jos muuntuu. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että oppija on kiinnostunut opittavasta asiasta. Raa’an datan pänttääminen ei opeta muuta kuin papukaijamaisesti toistamaan satunnaisia äännesarjoja. Taitohan sekin tietysti on – mutta taito, jolla tekee aika vähän koulun ja Trivial Pursuitin ulkopuolella.

Oppiminen on kahden asian summa: altistuksen ja kiinnostuksen.

Oppia ei voi, jollei ole opittavaa. Oppijan täytyy siis altistua riittävälle määrälle informaatiota. Mutta vaikka olisit pesiytynyt Aleksandrian kirjastoon, ei se oppi hyppää itsekseen hyllyiltä päähän. Jos olet sen sijaan riittävän altistunut opittavalle asialle ja lisäksi siitä kiinnostunut, opit varmasti. Opit vaikka kielen kolmessa viikossa.

Tässä on kuitenkin sanottava varoituksen sana. Jos kielen oppiminen ei perustukaan haluusi oppia kieli, vaan tähtää esimerkiksi kavereille brassailuun, on kyseessä konstikkaampi koitos. Tällöin itse opittava asia ei ole kiinnostuksen kohde, vaan instrumentti jollekin muulle. Jos näin käy, kannattaa kenties miettiä, miten halutun lopputuloksen, esimerkiksi kavereiden arvostuksen, saavuttaisi vähemmällä ponnistelulla. Jos instrumentaalinen oppi on kuitenkin syystä tai toisesta saavutettava, on tehokkainta etsiä henkilökohtainen kulma opittavaan asiaan. Muutoin tulos on parhaillaankin papukaijan tasoa.

Jos haluat oppia jonkin asian nopeasti, mieti mitä voit juuri nyt tehdä oppimallasi asialla. Tehokkain tapa oppia on kytkeä opittava asia suoraan kiinni omaa elämänpiiriäsi kosketteleviin ongelmiin. Jos siis olet opettelemassa uutta kieltä, mieti kaikkia niitä tilanteita, joissa pääset käyttämään kieltä. Jos puolestaan pomo on passittanut puisevan konsultin puheille, kannattaa miettiä, josko pystyisit nivomaan opetettavan asian johonkin itsellesi mieluisaan kokonaisuuteen. Lopulta, jos et pitkänkään miettimisen jälkeen keksi, mitä väliä opittavalla asialla on juuri sinulle, kannattaa yrittää kaikin voimin suoriutua pois epämieluisasta oppimistilanteesta. Ihmisen ei tarvitse tietää kaikkea. Niinpä oppimispaukut kannattaakin säästää sellaisille aiheille, jotka todella kiinnostavat juuri sinua. Ne nimittäin ovat niitä aiheita, jotka myös jäävät mieleesi.