Vedin alkuviikosta Aalto-yliopistolla pari luentoa onnellisuudesta yhdessä filosofitoverini Frank Martelan kanssa. Luennot olivat itselleni yksi tähänastisen filosofinurani nostattavimpia kokemuksia. Ensinnäkin, Frankin syvällinen filosofis-historiallinen ymmärrys tuntui nostavan myös oman osuuteni ihan uusille kierroksille. Toisekseen, luennoille osallistuneet parikymppiset Aalto-opiskelijat häikäisivät minut positiivisella ja energisellä elämänasenteellaan.
Vierailu oli ensimmäiseni Aalto-yliopistolla. Nostattava ilmapiiri tuntui mielestäni vallitsevan myös muualla Otaniemen yliopistokampuksella. Mietin, mikä saa opiskelijat nosteeseen, joka tuntui henkivän myös rakennuksen seinistä. Hetken ympärilleni silmäiltyäni oivalsin, että rakennuksen seinillä on kuin onkin osansa asiaan.
Aalto-käytävillä törmäsin yhtenään pikkunokkeliin, huomion kiinnittäviin ilmoituksiin. Työpsykologian laitoksen ovella varoitettiin ”karkailevista tutkijoista”. Toisen laitoksen ovella taas toivotettiin: ”Jos tiesi käy tästä läpi, tuki edes oma leipäläpi”. Päärakennuksen edustalla oli paleleva puuparka puettu talviseen villapuseroon. Ja tuotantotalouden rakennuksen aulaan oli pystytetty kuvitteellisten konsulttitoimistojen esittelykavalkadi. Tällaiset pienet oivallukset vetivät kerta toisensa jälkeen suun pieneen hymyyn.
Ympäristösi vaikuttaa radikaalisti ajatteluusi.
Jos ympäristössä on satsattu hyväntuulisiin nokkeluuksiin, positiiviset vaikutukset alkavat äkkiä kasaantua, nostattaen ilmapiiriä kuin varkain. Positiivinen ajattelu, samoin kuin negatiivinenkin, kertautuu sosiaalisessa ympäristössä. Kun muutaman ihmisen suut vetäytyvät pieneen hymynkareeseen, saavat hymyt puolestaan toisistaan lisää virtaa, tehostaen vaikutusta entisestään. Kyse on hymyn kaaosteoriasta.
Lyhyellä Aalto-visiitilläni minulle jäi vaikutelma ympäristöstä, jossa satsataan juuri oikealla tavalla pieniin, piristäviin oivalluksiin. Ympäristön hyödyntäminen ajattelun ohjailussa ei ole tietenkään innovaatioyliopiston etuoikeus. Jos haluat nostaa työ- tai kotiympäristösi viihtyvyyttä, lisää seinillesi jotain piristävää, nostattavaa ja innostavaa, ja pidä huoli siitä, että lannistavia ajatuksia herättävät ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Huomaat vaikutuksen tuota pikaa.
Tuntuu aika hupaisalta, että tarvitaan Aalto-yliopisto, jossa huomataan ympäristön pientenkin asioiden inspiroiva vaikutus. Vielä 60-luvulla maaseudulla ulkohuoneidenkin – joissa istuttaessa syntyivät monet luovat ajatukset – seinät olivät täynnä mitä eksootisimpia kuvia. Nykyään opintie aloitetaan hymyssä suin, mutta hymy hyytyyy jo yläkoulussa asfalttipihalla seisten 45 minuutin välein.
Tällehän nyt nauraa harakatkin.
Tammikuu,
Tärkeä huomio tosiaan: miksei esimerkiksi kouluympäristöissä satsata enempää ympäristön viihtyvyyteen? Tai vaikkapa opettavuuteen, jos niikseen tulee.
Sitä on niin tottunut vallitsevaan asiaintilaan, etten heti edes keksi, miten vaikkapa työhuonettani haluaisin muuttaa.
Kuinka virkistän ympäristöäni ajattelullani?
Teit sen juuri!
🙂
Ajatukseni toimii kuten käsikranaatti: aluksi ei tapahdu mitään, mutta jossakin vaiheessa (toivon mukaan) räjähtää. Vielä se ei ole tapahtunut.
Siksipä ajatuksia kannattaakin heitellä. Muuten räjähtää pää. 🙂
Miksi yhdenkään poliitikon pää ei ole räjähtänyt? Vaikka on inspiroiva ympäristökin.
Päivitysilmoitus: Mitä ajatukset ovat? « Ajattelun ammattilainen