Miten hyödynnät ympäristöäsi ajattelun ohjaamiseen?

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Jokainen ympäristössäsi oleva esine tai asia voi ohjata ajatteluasi. Jos seinällä on Casablanca-juliste, silmien siihen harhautuessa mielesi voi vilahtaa Rickin kahvilaan ja mielessä alkaa soida ”As Time Goes By”. Jos pöydällä on maailmanlopun kaaos, joka ikinen esine saattaa laukaista uuden ajatusketjun. Esimerkiksi silloin kun haluaisit vaikkapa laatia diat huomista esitelmää varten, huomio kiinnittyykin pöydällä lojuvaan maksamattomaan sähkölaskuun ja ajatukset laukkaavat pöpelikköön. 

Ongelmana tässä on, että useimmiten juuri se ajatus, jonka ympäristösi laukaisee on jotain ihan muuta, kuin mitä oikeasti haluaisit ajatella.

Olen aiemmin kirjoittanut paljon ajattelun kaksoisprosessoinnista. Nykytutkimus osoittaa, että ihmismieli jakautuu karkeasti kahteen systeemiin: tiedostamattomaan Systeemi 1:een ja tietoiseen Systeemi 2:een. Ympäristön vaikutus ajatteluun on kuitenkin niin merkittävä, että sitä voisi pitää melkein ajattelun kolmantena systeeminä, Systeemi 3:na. Ympäristöösi vaikuttamalla voit muokata ajatteluasi enemmän sellaiseksi kuin haluaisit.

Ensimmäinen tapa vaikuttaa ajatteluun ympäristösi avulla on tietysti sisustus. Ei ole merkityksetöntä, minkälaisia huonekaluja valitset tai mitä ripustat seinillesi. Karkeasti voidaan ajatella, että keskittymistä vaativa työ vaatii mahdollisimman pelkistetyn ympäristön kun taas luova ajattelu vaatii virikkeitä. Sekä kotona että toimistossa tämän voi huomioida sisustamalla eri huoneita eri tavoin. Neuvotteluihin tai rauhoittumiseen kannattaa valita valkoseinäinen pelkistetty huone. Ideointiin ja uuden kehittelyyn taas seinille kannattaa maalata värejä ja kuvioita, ripustaa erilaisia julisteita ja varata tilaan tusseja, fläppitauluja ja vaikkapa Legoja.

Kun työstät isompaa projektia, kannattaa siihen liittyvä aineisto pitää käsillä. Lähdemateriaalit on hyvä pitää näkyvillä kirjahyllyssä tai peräti työpöydällä. Miellekartta voi olla oivallinen tapa aktivoida ajattelun merkitysyhteyksiä. Samaten voit myös etsiä erilaisia projektiisi liittyviä virikekuvia, joita voit ripustaa työpisteesi lähettyville. Tai jos sinulla ei ole fyysistä työpistettä, myös tietokoneen virtuaalityöpöytä on mainio paikka virikkeille. Voit rakentaa esimerkiksi verkosta innostavia kuvia lataamalla moodboardin, eli tunnetaulun, jonka voit avata aina kun kaipaat innoitusta tekemiseesi. Itselläni oli aikanaan esimerkiksi kännykän kuva-arkistossa kuva James Bondista talon katolla, jonka kaivoin usein esiin kun virta meinasi loppua – ja jostain kumman syystä Daniel Craigin esittämän Bondin kuva antoi lisäbuustin, jolla jaksoin väsyneempänäkin.

Sekä kotona että töissä kannattaa pitää käsillä erilaisia inspiraation lähteitä. Voit hankkia vaikka kirjoja maalauksista tai valotaiteesta, sarjakuvia, Brian Enon ja Peter Schmidtin Oblique Strategies -kortit tai vaikkapa veljeni Paavon kanssa kehittämäni PIM! -luovuuskortit. Tällaiset virikkeet voivat laukaista ihan uudenlaisia ajatuksia, joita et olisi koskaan tullut ajatelleeksi, jos ympäristösi olisi ollut erilainen.

Jos se on mahdollista, toimistolla on hyvä olla ainakin neljänlaisia tiloja. 

Ensinnäkin, tila jossa kohtaaminen on mahdollista. Applen perustaja Steve Jobs suunnitteli muun muassa Applen ja Pixarin päämajat niin, että eri osastojen ihmiset törmäsivät väistämättä toisiinsa. Bostonissa sijaitsevassa MIT Media Labissa puolestaan porraskäytävät ovat niin kapeat, että niissä on pakko ainakin sanoa ”anteeksi, pääsisinkö tästä ohi”, jolloin ventovieraatkin joutuvat ottamaan kontaktia toisiinsa. Jonkinlainen jaettu keittiö tai muu yhteinen tila voi myös olla oivallinen tapa törmäyttää ihmisiä. Jos toimistolta löytyy vain yksi kahvikone, on melko varmaa, että se tulee synnyttämään uusia ihmiskohtaamisia.

Toiseksi, toimistolla pitää olla riittävästi rauhallista tilaa keskittyneeseen työhön. Avokonttorit häiriötekijöineen ja kissavideoita esittelevine kollegoineen ovat myrkkyä pitkäjänteiselle flow’lle. Siksi kannattaa varata riittävästi pelkistettyjä neuvottelutiloja, joihin voi tarvittaessa vetäytyä työskentelemään.

Kolmanneksi, toimistolla pitää olla myös jonkinlaisia puhelinkoppeja tai muuten äänieristettyjä tiloja, joissa voi hoitaa puheluita – tai joita voi myös tarvittaessa käyttää vaikkapa kirjoitustyöhön.

Ja neljänneksi, nykyajan tietotyössä luova ajattelu on elinehto alaan katsomatta. Siksi kannattaa myös sisustaa neukkari tai pari leikkisäksi ideointitilaksi ja varata sinne myös hypisteltävää ja puuhasteltavaa, esimerkiksi Legoja, muovailuvahaa ja muuta värikästä kivaa.

Kun tilat ovat riittävän monipuoliset, voit valita oikean tilan aina sen mukaan, millä tavalla haluat kullakin hetkellä ajatella. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa, vaan ympäristöllämme on hämmästyttävän iso vaikutus siihen, mitä ja miten ajattelemme.

Helppo ratkaisu suurin piirtein kaikkiin maailman ongelmiin

Maailma kärsii monenlaisista akuuteista ongelmista. Kuormitamme ympäristöä ihan liikaa. Kehittyneiden maiden syömis- ja liikuntatottumukset synnyttävät ennennäkemättömiä terveysongelmia. Talouskin yskii tämän tästä, vaikka juuri nyt jonkinlaista nousukautta elämmekin.

Koulun tehtävä on sivistää ja kasvattaa tulevia sukupolvia. Karkeasti voisi sanoa, että sivistystehtävä on tiedollinen ja kasvatustehtävä eettinen, vaikka tällaiset rajanvedot ovatkin tietysti häilyviä.

Tänään kanasalaattia mutustaessani mietin, että suomalaisella koululaitoksella olisi oivallinen mahdollisuus sekä sivistää tulevia sukupolvia että kasvattaa heitä toimimaan eettisesti ja ekologisesti toteuttamalla yksinkertainen temppu.

Lihansyönti on merkittävä ympäristökuormittaja ja terveysongelmien aiheuttaja. Itse lihansyöjänä mietin aika usein, miten tämä tapa pysyisi edes jossakin määrin aisoissa. Helpointa olisi tietysti, jos ei alkujaankaan olisi oppinut pupeltamaan eläinprotskua.

Kukaan viherpiipertäjä ei voi mennä ihmisten koteihin sanomaan, mitä pötyä vanhemmat pöytään lataavat. Koulu on sen sijaan ainakin vuosikymmenen pätkä jokaisen elämäntaivalta, jossa voimme vaikuttaa yhteisillä päätöksillä paljonkin tulevien sukupolvien tapoihin, tottumuksiin ja asenteisiin.

Mitäpä jos jo nyt edistyksellinen suomalainen koulu toimisi todellisena eettisenä ja ekologisena suunnannäyttäjänä siirtymällä 100% kasvisruokavalioon?

Näin tulevat sukupolvet oppivat tajuamaan, että myös rehuilla pysyy vatsa täynnä. Monet tottuvat käyttämään lihaa ainakin nykyistä vähemmän. Ruokabudjetista säästyneet rahat voidaan käyttää vaikka luokkakokojen pienentämiseen. Kun kyseessä on ekologisesti, taloudellisesti ja terveden kannalta kestävin vaihtoehto, ei paljon parempaa lahjaa tuleville sukupolville tule äkkiseltään mieleen.

Täyskasviskouluruoka toimii muuten myös mitä oivallisimpana ilmiöoppimisen alustana. Ruokkimalla ymmärrystä, että sillä, mitä suuhun laittaa on kestäviä seurauksia sekä planeetan että oman kropan hyvinvoinnille voi koulu sivistää ja kasvattaa mitä oivallisimmin ymmärtämään mutkikkaita ekologisia ja eettisiä kysymyksiä.

Kasviskouluruoalla on aika varmasti merkittäviä ekologisia, eettisiä, terveydellisiä ja taloudellisia positiivisia vaikutuksia. Sinänsä siis aika simppeli tapa ratkaista monta visaista ongelmaa yhdellä kertaa.

Kuinka virkistät ajatteluasi ympäristölläsi?

Vedin alkuviikosta Aalto-yliopistolla pari luentoa onnellisuudesta yhdessä filosofitoverini Frank Martelan kanssa. Luennot olivat itselleni yksi tähänastisen filosofinurani nostattavimpia kokemuksia. Ensinnäkin, Frankin syvällinen filosofis-historiallinen ymmärrys tuntui nostavan myös oman osuuteni ihan uusille kierroksille. Toisekseen, luennoille osallistuneet parikymppiset Aalto-opiskelijat häikäisivät minut positiivisella ja energisellä elämänasenteellaan.

Vierailu oli ensimmäiseni Aalto-yliopistolla. Nostattava ilmapiiri tuntui mielestäni vallitsevan myös muualla Otaniemen yliopistokampuksella. Mietin, mikä saa opiskelijat nosteeseen, joka tuntui henkivän myös rakennuksen seinistä. Hetken ympärilleni silmäiltyäni oivalsin, että rakennuksen seinillä on kuin onkin osansa asiaan.

Aalto-käytävillä törmäsin yhtenään pikkunokkeliin, huomion kiinnittäviin ilmoituksiin. Työpsykologian laitoksen ovella varoitettiin ”karkailevista tutkijoista”. Toisen laitoksen ovella taas toivotettiin: ”Jos tiesi käy tästä läpi, tuki edes oma leipäläpi”. Päärakennuksen edustalla oli paleleva puuparka puettu talviseen villapuseroon. Ja tuotantotalouden rakennuksen aulaan oli pystytetty kuvitteellisten konsulttitoimistojen esittelykavalkadi. Tällaiset pienet oivallukset vetivät kerta toisensa jälkeen suun pieneen hymyyn.

Ympäristösi vaikuttaa radikaalisti ajatteluusi.

Jos ympäristössä on satsattu hyväntuulisiin nokkeluuksiin, positiiviset vaikutukset alkavat äkkiä kasaantua, nostattaen ilmapiiriä kuin varkain. Positiivinen ajattelu, samoin kuin negatiivinenkin, kertautuu sosiaalisessa ympäristössä. Kun muutaman ihmisen suut vetäytyvät pieneen hymynkareeseen, saavat hymyt puolestaan toisistaan lisää virtaa, tehostaen vaikutusta entisestään. Kyse on hymyn kaaosteoriasta.

Lyhyellä Aalto-visiitilläni minulle jäi vaikutelma ympäristöstä, jossa satsataan juuri oikealla tavalla pieniin, piristäviin oivalluksiin. Ympäristön hyödyntäminen ajattelun ohjailussa ei ole tietenkään innovaatioyliopiston etuoikeus. Jos haluat nostaa työ- tai kotiympäristösi viihtyvyyttä, lisää seinillesi jotain piristävää, nostattavaa ja innostavaa, ja pidä huoli siitä, että lannistavia ajatuksia herättävät ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Huomaat vaikutuksen tuota pikaa.