Category Archives: Osaaminen

Tiedätkö oikeasti sen, mitä tiedät?

27/09/2010

10 kommenttia

Tieto on jännä juttu. Luulin pitkään tietäväni kaikenlaista. Ateenan viisaimmaksi mieheksi tituleerattu Sokrates opasti kuitenkin, että viisas on se, joka tietää, ettei tiedä. Sokrateen oivallus ei suinkaan kerro filosofilegendan nöyryydestä. Sokrates uskoi itsekin olevansa aikansa viisain ajattelija. Sokrateen toteamus kertoo ennemminkin tiedon luonteesta, jonka filosofisuuruus ymmärsi vallan hyvin.

Tiedät oikeasti vain murto-osan siitä, mitä luulet tietäväsi.

Allison Gopnik kysyi UC Berkeleyn kehityspsykologian luennolla, kuinka moni opiskelijoista tietää, miten vetoketju toimii. Lähes kaikki viittasivat. Sen jälkeen hän kysyi, kuka voisi selittää, miten se toimii. Yleisöstä ei löytynyt yhtään henkilöä, joka olisi kyennyt siihen. Toki moni osaa sanoa jotain sen suuntaista, että hakaset yhdistyvät toisiinsa ja niin edelleen. Mutta miten ihmeessä se värkki oikeasti toimii?

Usein oletamme tietävämme, miten jokin asia toimii, kun osaamme kysyttäessä muodostaa jonkinlaisen vastauksen. Varsinaisesta toimintaperiaatteesta meillä ei kuitenkaan ole välttämättä tuon taivaallistakaan aavistusta. Emme vain tajua sitä, koska emme koskaan joudu testaamaan tietämystämme.

Miten vetoketju siis toimii? Tai miten helikopteri pysyy ilmassa? Miten painovoima toimii? Kaikki nämä vaikuttavat ensi kädessä varsin yksinkertaisilta ja helpoilta kysymyksiltä. Vetoketjuhan nyt sulkee takin, kun sen vetää ylös. Helikopterin lavat taas pyörivät ympyrää, ja pitävät värkin ilmassa. Ja painovoimahan nyt on itsestään selvä: maa vetää kamaa puoleensa. Mutta miksi?

Suurin osa siitä, mitä luulemme tietävämme, on itse asiassa vain itsestäänselvyyksien toteamista. Itse toimintaperiaatteesta meillä ei ole usein aavistustakaan. Vetoketjun keksiminen oli fantastinen läpimurto vaateteollisuudelle – harva osaisi vieläkään lonkalta rakentaa oman vetoketjun. Kokeile vaikka. Helikopterin toimintaperiaatteen ymmärtäminen edellyttää puolestaan valtavan monimutkaisen aerodynamiikan teorian tuntemusta. Pyörivät lavat näkee pikkulapsikin. Mutta miten saat värkin pysymään ilmassa niin, ettei se ala kieppua ympäriinsä tai ettei se putoa heti maahan? Ja painovoiman perimmäisestä luonteesta ei edes Stephen Hawkingilla ole kuin häilyviä etiäisiä.

Mitä me sitten tiedämme? Tiedämme paljon arkipäiväisiä asioita. Tässä ruudulla on tekstiä. Joku on kirjoittanut tämän tekstin. Jääkaapissa on maitoa, tai sitten ei. Ja niin edelleen. Mutta vaikka tiedämme yhtä sun toista, tiedämme kuitenkin aivan tavattoman vähän. Jopa viisaimmat meistä.

Siksi viisain on se, joka tietää, ettei tiedä.

Mitä ominaisuudet oikeastaan ovat?

15/09/2010

6 kommenttia

Meillä vallitsee yhä aristoteelis-skolastinen käsitys siitä, että ihmisillä on joukko erilaisia ominaisuuksia, jotka määrittelevät sen, minkälainen ihminen on. Yksi on pitkä, toinen vahva ja kolmas punatukkainen. Samalla tavoin on tapana ajatella, että on olemassa lahjakkaita, älykkäitä ja luovia ihmisiä, niin kuin on häiriintyneitä, keskittymiskyvyttömiä ja tyhmiäkin ihmisiä.

Ongelmana tässä on, ettei ominaisuuksia ole olemassa. Yksikään mainitsemistani ominaisuuksista ei nimittäin koske puhtaasti sitä yksilöä, jolle ominaisuus suodaan. Kuten Beau Lotto osoittaa loistovideossaan, kokemus väristä on aina kontekstisidonnainen: täplän väri määräytyy suhteessa siihen, mitä muita täpliä sen lähellä on. Sama pätee myös muihin ominaisuuksiin.

Ominaisuudet ovat suhteita.

Joka ikinen ominaisuus määräytyy aina suhteessa sekä toisiin ihmisiin, että toiminnan ympäristöön. Miten määrittelemme, kuka on vahva? Seiskaluokkalainen painonnostoa harrastava Tomppa saattaa olla varsinainen teräsmies verrattuna luokkakavereihin. Venäläisen jättiläispainija Alexander Karelinin rinnalla taas jopa Arnold Schwarzenegger on höyhensarjalainen.

Flow-teorian isä, amerikanunkarilainen Mihaly Csikszentmihalyi havaitsi puolestaan luovuutta tutkiessaan, ettei luovuutta voi irrottaa ominaisuutena luovaa työtä arvioivasta yhteisöstä. Mitään luovuusgeeniä ei ole olemassa: luova yksilö on sellainen, jota pidetään luovana. Suhteessa nyky-yhteiskuntaan, Vincent van Gogh on yksi kaikkien aikojen suurimpia luovia neroja. Suhteessa omaan aikaansa, hän oli tyhjänpäiväinen tuhertelija.

Samaten älykkyys määrittyy viime kädessä suhteessa ympäristöön – sanoivat Stanford-Binet -asteikon puolustajat mitä tahansa. Miljardööri ja filantrooppi Richard Branson oli lapsena vakuuttunut lukihäiriönsä vuoksi olevansa tyhmä kun saapas. Koulussa hänen toimintatapansa kun ei tuottanut juurikaan mielekkäitä tuloksia. Branson ymmärsi kuitenkin ihmisten päälle. Jätettyään koulun kesken hän kylvikin bisnesimperiuminsa siemenet muutamassa vuodessa vinyylilevyjä kaupitellen.

Kokeissa säännönmukaisesti reputtavaa koltiaista pidetään helposti tyhmänä. Tuskin kukaan erehtyisi kuitenkaan enää väittämään, että Bransonilta puuttuisi hoksottimia. Päin vastoin, kymmeniä menestyneitä maailmanluokan yrityksiä rakentanutta visionääriä pidetään yleisesti yhtenä maailman merkittävimmistä elossa olevista bisnesneroista.

Synnynnäistä lahjakkuutta, luovuutta tai älykkyyttä, sen enempää kuin levottomuutta tai keskittymiskyvyttömyyttäkään ei ole olemassa. Ominaisuudet nousevat aina esiin suhteessa siihen ympäristöön, jossa ihmisen tuottamia tuloksia arvioidaan.

Viisas ihminen on sellainen, joka tekee viisaita asioita. Häirikkö taas tunnistetaan siitä, että hän tekee häiritseviä asioita. Bisnesviisaus voi olla kuitenkin jopa haitaksi luokkahuoneessa. Levottomat jalat taas saattavat tehdä mestarillisen tanssijan.

Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta kuin H.C. Andersenin klassikkosadussa. Ankanpoikasten joukossa joutsen on tosiaan ruma konkelo. Mutta päästessään omiensa joukkoon – päästessään toteuttamaan kutsumustaan ja toimimaan temperamenttinsa mukaisesti – se nousee uljaaseen lentoon valkeana kaunottarena.