Siirryin noin vuosi sitten tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Tätä ennen päivät venyivät helposti 12-tuntisiksi, ja usein töitä tuli tehtyä viikonloppujenkin läpi. Vaikka pystyinkin työskentelemään suurimman osan ajasta flow-tilassa, on flow:ssa se huono puoli, ettei se katso kropan jaksamisen perään. Pääsääntöisesti olinkin aina joulu- ja kesäloman alkaessa tyhjätakkinen zombi. Jotain täytyi siis tehdä.
Aikaan saaminen ei ole kuitenkaan sidottu aikaan.
Viime vuoden tammikuussa päätin tehdä kokeen. Buukkasin joka viikoksi kesään asti isipäivän: päivän, joka on omistettu vain lapsille. Isipäivinä nappasin muksut autoon, ja ajoimme uimahallille tai Huimalaan. Samaten viikonloput pyhitettiin perheelle ja kodille. Kokeen juju oli kuitenkin siinä, että kokeilin, mitä tapahtuu, jos en lyhyemmästä työajasta huolimatta tingi lainkaan kevään tavoitteista. Aiemmin noin kuusipäiväinen työviikko piti siis pusertaa neljään päivään.
Kevään edetessä kävi ilmi, että tämä ei ollut temppu eikä mikään. Iso osa työpäivistä oli aiemmin valunut turhanpäiväiseen Facebookissa jumittamiseen ja paperien siirtelyyn. Kun aika muuttuu rajalliseksi luonnonvaraksi, se tulee käytettyä tehokkaasti kuin itsestään. Mutta kesän tullessa tulokset yllättivät.
Tavoitteet tulivat kyllä saavutettua. Mutta huolimatta kolmesta viikottaisesta lepopäivästä olin yhä kesän tullen zombi. Ihmettelin pitkään, mistä kiikastaa, kunnes filosofikollegani Markus laittoi käteeni Tony Schwartzin loistokirjan Be Excellent at Anything. Ihmisten jaksamista tutkinut Schwartz neuvoi kirjassaan, miten kiireen keskellä on mahdollista rauhoittua. Kaikista kirjan loistavista neuvoista yksi on ylitse muiden: tauko.
Schwartz neuvoo työkseen maailman huippujohtajia Applesta Googleen pitämään 30–60 minuuttisen tauon kesken työpäiväänsä. Ihmisen viretila riittää vain muutamaksi tunniksi kerrallaan, ja jos yrität puskea 12 tuntia yhtä soittoa, on tuloksena burn-out.
Buukkasin loppukesästä syksyn kalenteriin isipäivien lisäksi jokaiselle työpäivälle tunnin pituisen tauon. Tulokset olivat hämmästyttävät. Joka ikinen päivä kun tauon aika koitti, olin aivan häkeltynyt. Minullahan on tällainen hetki hengähtää kaiken kiireen keskellä. Kiireen tuntu kaikkosi lähes tyystin: jos kerran on aikaa pitää tunnin pituinen tauko, ei siinä voi mikään kiire olla.
Paradoksaalista kyllä, tekemistä oli prikulleen yhtä paljon kuin vuotta aiemmin – kenties vielä enemmän. Ja silti, vaikka tein nelipäiväistä työviikkoa ja pidin kesken päivän tunnin pituisen tauon, ei tavoitteista tarvinnut tinkiä. Aikaan saaminen kun ei katso käytettävissä olevaa aikaa, vaan sitä, miten ajan käyttää.
Arjen flow:n kannalta olennaisimpia juttuja ovat mielestäni olleet ajattelunhallinta, olennaiseen keskittyminen ja merkityksen löytäminen tekemiselle. Kropan jaksamisen kannalta taas tärkeintä on pitää huoli siitä, että läheisille ja harrastuksille jää riittävästi aikaa, ja etteivät työpäivät kulu tukka putkella viipottaen. Kumpikin järjestyy vetämällä kalenteriin ruksit oikeaan paikkaan ennen kevään tai syksyn alkua. Olennaista on tehdä kalenterimerkinnät ennen kuin kalenteri alkaa täyttyä tapaamisista sun muista. Näin varmistat sen, että lepohetkiä löytyy oikeasti myös kaikkein kiireisimpinä aikoina.
Schwartzin tutkimustulosten ja omien kokemusteni nojalla rohkenen väittää, että vähentämällä mahdollisuuksien mukaan työhön käytettyä aikaa ja buukkaamalla päivän keskelle tauon, saat aikaan yhtä paljon kuin ennenkin – kenties enemmän. Samalla jaksat monin verroin paremmin. Tietotyö kun ei katso käytettyjä tunteja – vaan sitä, miten tunnit käyttää.
Ajattelun ammattilainen 
Hieno kirjoitus! Miten suhteellisen pienillä ulkoisilla muutoksilla saa aikaan elämisentunteen muutoksen.
Onko väliä myös sillä, mitä tauolla tekee tai ei tee? Luetko esimerkiksi sanomalehteä tai kirjaa, jumppaatko, vai oletko vain?
Sissi,
Tämä riippuu nähdäkseni pitkälti omista mielenkiinnon kohteista. Schwartz suosittelee esimerkiksi liikuntaa tai sitten ihan vaan huilaamista. Itse tykkään esimerkiksi ottaa kaikessa rauhassa puolen tunnin tai tunnin kahvihetken ja antaa ajatuksen juosta.
Moikka kaimaseni,
Olen tehnyt samanlaisia havaintoja itsessäni. Olen syksystä saakka ollut osa-aikatöissä ja lopun aikaa olen yrittäjä ja opiskelija. Tämä tilanne aukaisi silmäni huomaamaan tehokkuuseroja työntekotavoissa.
Minä olen tehokkaimmillani, kun saan hoitaa omia tehtäviäni itsenäisesti, koska silloin pidän huomaamattani ajatustaukoja kesken päivän. En itse osannut selittää, mistä tehokkuus johtuu, mutta sinä sait puettua ne sanoiksi. Olen havainnut, että palkkatöissä ympäristö usein ohjaa jatkuvaan valmiuteen, jotka vuorostaan nostaa stressiä, vaikka ei olisikaan syytä.
Ajatustauot tuntuvat tiivistävän tehokkuutta — ja minä tykkään vahvasta mehusta!
P.S Tein tammikuussa ihmiskokeen itselläni: luovuin joka päivä tuotteesta, asiasta, tavasta tai jostain muusta, jonka koin turhaksi. Nämä luopumiset lisäsivät rauhallisuutta ja aikaa. Nuo kaksi kulkevat mielestäni käsi kädessä. Suosittelen testiä kaikille! Tässä linkki testin loppuraporttiini: http://www.menestyminen.fi/2012/02/02/3-isoa-asiaa-jotka-opin-30pv-luopumishaasteen-aikana/
Päivitysilmoitus: Aikaa « enemmän
Tän tauko jutunkin mä hokasin joitakin vuosia sitten. Teen välillä 12 tuntisia päiviä, mutta pidän kahvi tauon kaksi 1/2 ruokista ja käyn välillä lenkillä tai hieronnassa. Ihminen ei ole kone, vaan hänellä on biologinen 1,5 – 2 h rytmi. Jos sitä ei kunnioiteta seurauksena on burn-out. Muita lääkkeitä työuupumukseen minulla on ollut se, että vähemmän välitän tuloistani ja enemmän siitä, että saan toteuttaa omaa luovuuttani monipuolisesti. Kirjoitan, soitan haitaria, opetan terapeuttista kirjoittamista, remontoin vaatimatonta maatilaamme, teen hammaslääkärin töitä. Olisin sairaseläkkeellä, jos tekisin vain viimeistä. Tänä päivänä työ on niin yksipuolistavaa, että harva jaksaa täyspäiväisesti uraansa loppuun. Selvästi onneksi muutoksen tuulet puhaltavat ilmassa! Se on hyvä asia.
Itse olen tottunut käyttämään ns. Pomodoro- tekniikkaa. Eli ajastan töitä 25 minuutin jaksoihin (tai milloin minkäkin mittaisiin) ja pidän jaksojen välissä taukoa.
Itsellä tuo toimii hyvin. Erityisesti silloin kun muut työkaverit oppivat sen, etteivät häiritse kun teen töitä. Vaan häiriköivät taukojen aikana.
Kari…
http://www.pomodorotechnique.com/
Pidin tuossa juuri työpäivän lomassa taukoa. Loikoilin sängyssä ja peuhasin perheen pienimmän kanssa. Hänen suljettua silmänsä vilkaisin kännykän kautta mitä facebookiin kuuluu ja päädyin lukemaan tekstisi. Osui siis hyvin kohdalleen 😉
Henkilökohtaisten kokemusteni perusteella olen vahvasti samaa mieltä siitä, että suurta vireystilaa vaativan työskentelyn tehokkuus laskee huomattavasti muutaman tunnin intensiivisen keskittymisen jälkeen. Silloin tehokkainta on ottaa puolen tunnin nokoset ja sitten jatkaa. Kaksi tuntia nokosten jälkeistä työskentelyä saa aikaan enemmän kuin neljä tuntia puurtamista sen jälkeen, kun on havainnut viretilan alkavan laskea.
Frank,
Nokkaunet ovat myös Schwartzin suositusten kärkipaikoilla. 🙂
Päivitysilmoitus: 10 lyhyttä ajatusta | Ajattelun ammattilainen