Tag Archives: tony schwartz

Kiire asuu korvien välissä

26/08/2013

14 kommenttia

Vuosi sitten syksyn alkaessa päätin lakata pitämästä kiirettä. Minua oli alkanut turhauttaa jatkuva höseltäminen ja sen todisteleminen toisille. Kiireestä oli tullut kunniamerkki, joka piti muistaa tasaisin väliajoin esitellä työtovereille.

”Onko kiirettä?”
”Kysy vaan! Kalenteri on ihan täyteen ammuttu melkein jouluun asti!”

Kiireen kesyttäminen ei tarkoita sitä, että olisin ruvennut zen-munkiksi. Minusta on kiva tehdä asioita kivojen ihmisten kanssa. Mutta projektien synnyttämä surina korvien välissä ei ollut kauhean mukavaa.

Loppujen lopuksi ratkaisu oli tavattoman yksinkertainen. Olet sitä, mitä syöt. Ja olet myös sitä, mitä sanot. Jatkuva kiireen vakuuttelu vastaantuleville ihmisille synnytti omassakin päässäni käsityksen siitä, että kyllä nyt on kuule ihan hirveä hösis päällä. Sen seurauksena omat adrenaliini- ja kortisolitasot pysyivät korkealla, pitäen koko ajan pienessä stressitilassa.

Ratkaisun puolikas oli siis lakata jatkuvasti vakuuttamasta omasta kiireellisyydestä. Kai sitä täytyy ihmisarvo olla, vaikkei olisikaan koko ajan kauheasti höseltämässä.

Toinen avain löytyi Tony Schwartzin loistokirjasta Be Excellent at Anything. Sen nimi on tauko.

Buukkasin jokaiselle arkipäivälle tunnin pituisen tauon. Toki monet tauot joutuivat palaverien hotkaisemiksi. Silti joka viikko päivänä tai parina oli tunti aikaa nostaa jalat pystyyn, juoda kuppi kahvia ja ihmetellä maailman menoa.

Ja siinä kohtaa on aika vaikea enää myydä itselleen ajatusta kiireestä. Vaikka olisi minkälaisen pyörremyrskyn silmässä, tunti vapaata aikaa keskellä päivää kesyttää kiireen kuin kiireen.

Kun tekeminen on kivaa ja sopivasti jaksotettu – ja kun jatkuvasta kiirehokemasta oppii eroon – on itse asiassa aika leppoisaa, vaikka puuhaisikin monenlaista.

Kiire ei asu kalenterissa, ei liioin kollegassa. Se asuu korvien välissä.

Lisää virtaa arkeen Markuksen nerokkaalla 5L-kaavalla

17/06/2013

3 kommenttia

Tutkijakollegani Markus Neuvonen kehitti taannoin loistavan muistisäännön akkujen lataamiseen. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että työpäivän katkaiseminen puolilta päivin nostaa työtehot pilviin. Keskelle työpäivää pyhitetty lepohetki nostaa tuottavuuskäyrät ihan uusiin ulottuvuuksiin verrattuna hampaat irvessä pitkin päivää puurtamiseen.

Markuksen kaavaan kuuluu viisi L-alkuista asiaa. Tee jokin seuraavista aina puolen päivän aikaan, ja viretilasi nousee ennennäkemättömään iskuun.

Luonto

Luonnossa liikkuminen tasaa aivotoimintaa ja vakuuttaa aivojemme primitiiviset alueet siitä, että olemme turvassa. Lintujen laulu tai aava meri kun toimivat signaalina siitä, ettei petoja ole näköpiirissä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että ADHD-lapset, jotka viettivät aikaa puistossa tai metsässä kävellen saavat luonnossa oleilusta yhtä paljon apua kuin ADHD-lääkityksestä.

Lepo

Amerikkalainen bisnesguru Tony Schwartz neuvoo huippujohtajia ottamaan keskellä päivää puolen tunnin nokkaunet. Puolen päivän tienoille osuu väsähdyspiikki, ja jos siinä kohtaa jatkamme puurtamista, jää jaksaminen loppupäiväksi pohjalukemiin. Nokkaunet ponkauttavat viretilan takaisin huipulle. Muista kuitenkin, ettei paljoa puolta tuntia pidempään kannata torkkua, koska silloin uni vie mukanaan.

Liikunta

Terve mieli elää terveessä ruumiissa. Liikunta ei pelkästään lataa akkuja vaan pitää myös kropan paremmassa iskussa. Näin jaksat pidempään sekä iltapäivällä että vuosirenkaiden karttuessa.

Leikki

Amerikkalainen leikkitutkija Stuart Brown on osoittanut, että leikki on keskeinen osa kaikkien eläinlajien toimintaa. Leikki lataa akkuja ja kehittää uutta osaamista. Leikki ei ole vain lasten työtä – vaan leikkisyys kuuluu myös terveen aikuisen elämään.

Läsnäolomietiskely

fMRI-tutkimuksissa on selvinnyt, että mietiskely vaikuttaa välittömästä aivotoimintaa rauhoittavasti. Mietiskelemällä vaikka viisikin minuuttia saat palautettua rauhallisen olotilan ja nostettua viretilaa. Koeta vielä vaikkapa metta bhavana -mietiskelyä, jossa toivot hyvää niin lähimmillesi kuin vihamiehillesikin.

Ennen oli paremmin – ja muita hyvän elämän myyttejä

13/05/2013

6 kommenttia

Internet on nykypäivän informaatioähkyn aiheuttaja numero yksi. Monet meistä unelmoivat ajasta ennen internetiä – kun sähköposti ei varannut huomiota joka toinen minuutti, kun Facebook-koukku ja klikkauskierre eivät uhanneet seinän takana. Kunpa nettiä pääsisi karkuun!

The Verge-lehden toimittaja Paul Miller sai netistä tarpeekseen. Hän rohkaistui ja löi hanskat tiskiin. Miller päätti irtautua netistä kokonaiseksi vuodeksi. Tulokset olivat hämmästyttävät.

Aluksi Miller oli onnensa kukkuloilla. Elämä ilman internetiähän on aivan huikeaa. Ihmissuhteet tapahtuvat kahviloissa, eivät Facebookin chatissa. Tieto löytyy kirjoista – ei loputtomasta googlauskierteestä. Ja keskittyminen on monin verroin helpompaa kun huomiota ei varaa tämän tästä internetin ihmemaa.

Mutta.

Alkuinnostuksen jälkeen Millerille alkoi valjeta, ettei asia kenties olekaan niin yksioikoinen kuin luulisi. Itse asiassa ilman internetiä monet nykyään itsestään selvät asiat muuttuvat tavattoman vaikeiksi. Tietoa ei löydykään noin vain tarvittaessa. Ei niille Facebook-ystäville tulekaan soitettua. Ja elämä ilman internetiä on oikeastaan tavattoman tylsää.

Juuri niin: elämä ennen internetiä ei ollut mitään riemukasta ihanasta ihmiskohtaamisesta toiseen kirmaamista. Päin vastoin, sohvalla tuli löhöttyä ihan yhtä paljon kuin nytkin. Silloin vaan aika kului kanavasurffaten tai Teksti-TV:tä tuijotellen. Nyt on sentään Facebook, jolla voi ottaa nopeasti ihanaan kaveriin yhteyttä, tai StumbleUpon, jolla voi aivottoman kanavapujottelun sijaan tehdä älyllisiä huippulöytöjä yhdellä hiiren klikkauksella.

Kuten kollegani Frank Martela on terävästi osoittanut viimeisissä blogikirjoituksissaan, aika kultaa muistot. Meillä on taipumus korostaa mennessä sitä, mikä on ollut hyvin – siis niitä aah niin ihania kahvihetkiä kavereiden kanssa. Samalla tylsyyden puuduttamat hetket vaipuvat unholaan yhdessä kaikkien niiden turhauttavien päätä seinään lyömisten kera, jotka nykyteknologialla ratkeavat sormia napsauttamalla.

Itse asiassa sama nostalgisointi kohdistuu ihan kaikkeen teknologiaan. Mietipä, kuinka ihanaa on lähteä vaikkapa kahden päivän patikkaretkelle metsän siimekseen. Kyllähän makkaranpaisto ja sateen ropinan kuunteleminen teltan kattoa vasten pesevät kuivan konttorityön sata–nolla. Mutta entäpä jos palattaisiinkin kokonaan tällaiseen elämänmuotoon? Jos joka päivä pitäisi raapia päätä sillä, miten pysyä lämpimänä tai saada ruokaa pöytään, ei se elämä enää niin auvoista olisikaan.

Ihanat väläykset nuotiotulesta tai älykännykättömästä kahvihetkestä muodostavat kontrastin arkeen, joka saa menneet elämäntavat näyttämään houkuttelevilta. Tosi asiassa teknologian kehityksellä on kuitenkin selkeä syy: se, että olemme halunneet ratkoa todellisia ongelmia. On kuitenkin aika siistiä, että on sähkövalo ja sisävessa, lentokoneet ja – kyllä – internet.

Nämä läpimurrot ovat vieneet ihmislajia hurjaa vauhtia parempaan suuntaan. Kyse ei ole myöskään vain siitä, että olisi vähän helpompaa kuin ennen. Myös inhimillisen kärsimyksen määrä on vähentynyt radikaalisti viime vuosikymmeninä, samalla kun yhä useampi voi tavoitella elämässään yksilöllisesti kiinnostavimpia päämääriä.

Koska teknologian inhimilliset haittapuolet (puhumattakaan muusta vielä selvittämättömästä kuten esimerkiksi ympäristökysymyksistä) ovat kuitenkin aivan todellisia ilmiöitä, mitä sitten tehdä? Amish-yhteisöön liittyminen tuskin ratkaisee ongelmia lopullisesti; ennen oli paremmin vain omassa mielikuvituksessamme.

Keskeistä olisikin nähdäkseni rakentaa juuri nuotiohetken tapaisia kontrasteja tavalliseen arkielämään. Vaikka internet on ihana asia, liika on aina liikaa. Siksi olisikin hyvä tehdä tilaa myös muulle elämälle. Laittaa läppärin kansi kiinni iltakuuden jälkeen. Tai pitää vaikkapa digipaastoja, kuten bisnesguru Tony Schwartz opastaa.

Pidä kerran tai pari kertaa vuodessa sellainen viikon breikki, että jätät kaikki datavitkuttimet laatikon pohjalle. Osta parin kympin peruskännykkä ja käytä sitä yhteydenpitoon. Osta hyviä kirjoja ja aikakauslehtiä ja satsaa laatuaikaan ystävien kanssa. Datapaasto antaa pääkopalle hetken tilaa rauhoittua ja antaa menneen ajan auvosta hetkeksi parhaat palat ilman, että menetät teknologian mukanaan tuomaa arjen edistystä.

Itse asiassa jutussa ei ole kyse sen ihmeellisemmästä asiasta kuin patikkaretkessäkään. Vaikka teknologia on tuonut elämäämme paljon hyvää, joskus tekee hyvää palata hetkeksi menneen ajan rytmiin.

Aikaan saaminen ei ole sidottu aikaan

06/02/2012

10 kommenttia

Siirryin noin vuosi sitten tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Tätä ennen päivät venyivät helposti 12-tuntisiksi, ja usein töitä tuli tehtyä viikonloppujenkin läpi. Vaikka pystyinkin työskentelemään suurimman osan ajasta flow-tilassa, on flow:ssa se huono puoli, ettei se katso kropan jaksamisen perään. Pääsääntöisesti olinkin aina joulu- ja kesäloman alkaessa tyhjätakkinen zombi. Jotain täytyi siis tehdä.

Aikaan saaminen ei ole kuitenkaan sidottu aikaan.

Viime vuoden tammikuussa päätin tehdä kokeen. Buukkasin joka viikoksi kesään asti isipäivän: päivän, joka on omistettu vain lapsille. Isipäivinä nappasin muksut autoon, ja ajoimme uimahallille tai Huimalaan. Samaten viikonloput pyhitettiin perheelle ja kodille. Kokeen juju oli kuitenkin siinä, että kokeilin, mitä tapahtuu, jos en lyhyemmästä työajasta huolimatta tingi lainkaan kevään tavoitteista. Aiemmin noin kuusipäiväinen työviikko piti siis pusertaa neljään päivään.

Kevään edetessä kävi ilmi, että tämä ei ollut temppu eikä mikään. Iso osa työpäivistä oli aiemmin valunut turhanpäiväiseen Facebookissa jumittamiseen ja paperien siirtelyyn. Kun aika muuttuu rajalliseksi luonnonvaraksi, se tulee käytettyä tehokkaasti kuin itsestään. Mutta kesän tullessa tulokset yllättivät.

Tavoitteet tulivat kyllä saavutettua. Mutta huolimatta kolmesta viikottaisesta lepopäivästä olin yhä kesän tullen zombi. Ihmettelin pitkään, mistä kiikastaa, kunnes filosofikollegani Markus laittoi käteeni Tony Schwartzin loistokirjan Be Excellent at Anything. Ihmisten jaksamista tutkinut Schwartz neuvoi kirjassaan, miten kiireen keskellä on mahdollista rauhoittua. Kaikista kirjan loistavista neuvoista yksi on ylitse muiden: tauko.

Schwartz neuvoo työkseen maailman huippujohtajia Applesta Googleen pitämään 30–60 minuuttisen tauon kesken työpäiväänsä. Ihmisen viretila riittää vain muutamaksi tunniksi kerrallaan, ja jos yrität puskea 12 tuntia yhtä soittoa, on tuloksena burn-out.

Buukkasin loppukesästä syksyn kalenteriin isipäivien lisäksi jokaiselle työpäivälle tunnin pituisen tauon. Tulokset olivat hämmästyttävät. Joka ikinen päivä kun tauon aika koitti, olin aivan häkeltynyt. Minullahan on tällainen hetki hengähtää kaiken kiireen keskellä. Kiireen tuntu kaikkosi lähes tyystin: jos kerran on aikaa pitää tunnin pituinen tauko, ei siinä voi mikään kiire olla.

Paradoksaalista kyllä, tekemistä oli prikulleen yhtä paljon kuin vuotta aiemmin – kenties vielä enemmän. Ja silti, vaikka tein nelipäiväistä työviikkoa ja pidin kesken päivän tunnin pituisen tauon, ei tavoitteista tarvinnut tinkiä. Aikaan saaminen kun ei katso käytettävissä olevaa aikaa, vaan sitä, miten ajan käyttää.

Arjen flow:n kannalta olennaisimpia juttuja ovat mielestäni olleet ajattelunhallinta, olennaiseen keskittyminen ja merkityksen löytäminen tekemiselle. Kropan jaksamisen kannalta taas tärkeintä on pitää huoli siitä, että läheisille ja harrastuksille jää riittävästi aikaa, ja etteivät työpäivät kulu tukka putkella viipottaen. Kumpikin järjestyy vetämällä kalenteriin ruksit oikeaan paikkaan ennen kevään tai syksyn alkua. Olennaista on tehdä kalenterimerkinnät ennen kuin kalenteri alkaa täyttyä tapaamisista sun muista. Näin varmistat sen, että lepohetkiä löytyy oikeasti myös kaikkein kiireisimpinä aikoina.

Schwartzin tutkimustulosten ja omien kokemusteni nojalla rohkenen väittää, että vähentämällä mahdollisuuksien mukaan työhön käytettyä aikaa ja buukkaamalla päivän keskelle tauon, saat aikaan yhtä paljon kuin ennenkin – kenties enemmän. Samalla jaksat monin verroin paremmin. Tietotyö kun ei katso käytettyjä tunteja – vaan sitä, miten tunnit käyttää.

Ei kovaa työtä – vaan fiksua työtä

24/08/2011

9 kommenttia

Kova työ ei kannata. Vaikka ennen vanhaan pelkällä raadannalla pärjäsi pitkälle, ei pelkkä ahkeruus enää riitä tietoyhteiskunnassa. Yhteiskunta, joka nojaa tietopääoman lisäämiseen ja uuden kehittämiseen ei toimi pelkästään ahertamalla. Tietotyössä korostuvat aivan muut ominaisuudet. Ahkeruus voi jopa kääntyä itseään vastaan.

Tietoyhteiskunnassa työtunnit eivät ratkaise – vaan tuotetut tulokset.

Tästä huolimatta valtava enemmistö tietointensiivisistä aloista arvioi yhä työntekijöiden panosta käytetyn ajan perusteella. Tässä ei ole mitään järkeä. Eihän käytetty aika voi olla toimiva mittari uusien ideoiden keksimisessä. Kuten Kari totesi maanantain blogipostauksen kommenteissa, 80% tuloksista tuotetaan 20%:lla työajasta.

Ongelmana on se, että tietoyhteiskunnan tuloksia on aika vaikea mitata. On helppo kellottaa se kahdeksan tuntia päivässä ja ajatella, että kaitpa Pena jotain siinä ajassa saa aikaiseksi. Ja vastaavasti, madagaskarilaisen kovakuoriaisen parissa vuosikausia viettävä tutkijankloppi ei näyttäisi tuottavan mitään hyödyllistä – paitsi siinä vaiheessa, kun lääkefirma törmää kutsumuksellisen tutkijan pölyiseen paperiin, jonka seurauksena ötökän kuori osoittautuu oivaksi känsälääkkeeksi.

Oli vaikeaa tai ei, tässä asiassa ei kannata enää työntää päätä pensaaseen. Tietoyhteiskunnan tuloksia ei mitata työtunneissa. Tärkeintä on se, että projektit tulevat hoidettua ajallaan – siis se, että deadlinet pitävät. Tietotyöläisen työpanosta voi myös mitata monella tavalla. Voidaan arvioida julkaisujen tai patenttien määrää tai vaikkapa innovaatioiden tuottavuutta. Ennen kaikkea esimies voi mitata sitä, kuinka hyvin deadlinet pitävät. Jos hommat hoituvat ajallaan ja laatu pysyy korkeana, mitä merkitystä työhön käytetyllä ajalla on?

Työtunnit ovat reliikki tehdastyöstä. Niillä ei tietotyössä tee yhtikäs mitään. Tietotyössä ahkeruus ei ratkaise, vaan fiksu työ. Don’t work hard; work smart. Miinaharavan hakkaamisesta kun ei hyödy kukaan.

Ihmiset eivät ole koneita

22/08/2011

21 kommenttia

Nalle Wahlroos esitti viime viikolla jälleen aika erikoisia julkisia huomioita. Valtakunnanpohatan mukaan ihmiset eivät ensinnäkään tee tarpeeksi töitä. Toiseksi, pitäisipä peräti vapaa-aikakin panna verolle, jotta laiskurit saataisiin paimennettua takaisin sorvin ääreen.

Helsingin Sanomien viime perjantain (19.8.2011) lehden mielipidepalstalla Väinö Lahtinen nosti esiin mielenkiintoisen seikan. Itse Nallen isä, Bror Wahlroos, oli nimittäin aikanaan esittänyt juuri päinvastaisen lausunnon: ei töihin käytetyllä ajalla ole mitään merkitystä, kunhan työajalla saadaan aikaiseksi halutut tulokset.

Kiinteän työajan käsite onkin reliikki ajalta, jolloin valtaosa työstä oli nimenomaan aikaan sidottua: tehdastyötä ja peltotyötä.

Tällöin tunnissa ehti asentaa niin ja niin monta hilavitkutinta, ja niinpä valmiiden hilavitkuttimien määrä oli ennustettavissa käytettyjen työtuntien mukaan. Toisin sanoen, tehtaan tuottama tulos oli suoraan riippuvainen siitä, kuinka ahkerasti työläiset tehdashalleissa ahersivat.

Toisin on nykyaikaisen tietotyöläisen kohdalla. Konttorityössä työtunnit eivät tosiaankaan käänny tuloksiksi. Päin vastoin, kuten amerikkalainen bisnesguru Tony Schwartz on osoittanut, ihmisen kyky tulokselliseen aivotyöhön kyykkää jo muutaman tunnin jälkeen. Sallimalla tunnin pituiset nokkaunet keskellä työpäivää – kyllä! maksullisella työajalla! – ovat Schwartzin kouluttamien suuryritysten työntekijät Applesta Googleen nostaneet työtehoaan radikaalisti. Ihmisen aivot kun eivät ole tehdaskoje, vaan orgaaninen elin, jonka toimintateho alkaa laskea jo 90 minuutin suorituksen jälkeen.

Jos tampuurimajuri tuijottaa tuimasti vain käytettyä aikaa, ei voita kukaan. Työntekijät keikkuvat burn-outin partaalla. Esimiehet kamppailevat asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja eniten häviää Nalle Wahlroosin asemassa oleva omistaja ja osakkeenomistaja: kun työntekijät eivät tee tulosta, ei sitä tee yrityskään.

Jos työntekijät sen sijaan toimivat levänneinä ja tekevät riittävän lyhyttä päivää, nousevat aivotyön tulokset radikaalisti. Tuloksellinen työ motivoi myös enemmän ja johtaa näin positiiviseen kierteeseen. Kaikki voittavat: työntekijän on hyvä olla. Ja kun työntekijät työskentelevät energisesti ja tehokkaasti, myös firman tuottavuus kasvaa kohisten. Ihmiset kun eivät ole koneita.

3 asiaa, jotka kannattaa tehdä juuri nyt

08/08/2011

1 kommentti

Monelle lomaltapaluu on iso stressin lähde. Juuri kun olet päässyt lomailun makuun, pitääkin palata takaisin toimistoon tai pölyisten kirjojen ääreen. Töihin paluu helpottuu kuitenkin huimasti muutamalla yksinkertaisella konstilla. Lisäksi näillä nikseillä helpotat myös syksyn läpi jaksamista.

1. Tee itsellesi selväksi, mitä haluat

Miksi sinä menet töihin, tai miksi opiskelet sitä, mitä opiskelet? Rahan ansaitseminen tai ammatin oppiminen ei ole itsessään hyvä syy. Rahaa voi nimittäin ansaita tsiljoonalla erilaisella tavalla, ja ammattejakin on olemassa enemmän kuin tusina. Miksi juuri sinä teet sitä mitä teet nyt? Todellinen työn merkityksellisyys löytyy vasta silloin, kun teet jotain, mikä istuu hyvin juuri sinun temperamenttiisi.

Käytä muutama minuutti siihen, että kirjoitat alas, mitä juuri sinä oikeasti haluat elämältäsi. Missä haluat olla viiden vuoden päässä? Jos et päätä sitä itse, saatat harhautua kauas siitä, missä juuri sinun olisi paras olla. Jos viiden vuoden visiointi tuntuu vaikealta, tee aluksi kutsumuskartta: kirjoita ylös kaikki sellaiset tekemisen muodot, joita tekisit riippumatta siitä, saatko niistä palkkiota. Mieti seuraavaksi, minkälaisissa ammateissa pääset täyspainoisesti harjoittamaan näitä puuhia. Mieti lopuksi, linkkaako nyt elokuussa aloittamasi työ tai opiskelu niihin toiminnan muotoihin, jotka istuvat temperamenttiisi parhaiten – ja mieti, miten voit suunnata elämääsi niin, että arkesi koostuu pääasiassa itsessään palkitsevasta toiminnasta.

2. Priorisoi

Kukaan ei ehdi tehdä kaikkea. Työstressi alkaa kasaantua nopeasti, kun aika ei riitä kaikkeen – ja kuluu vieläpä kaikkeen turhaan hötinään. Kirjoita ylös kaikki, mitä olet ajatellut tehdä syksyn aikana. Mieti sitten, miten projektisi linkkaavat edellä linjaamiisi tavoitteisiin. Pyri jäsentämään projektit tärkeysjärjestykseen. Mieti, mitä voit jättää tekemättä – ja mikä on välttämättä tehtävä.

Pyri hahmottamaan, mitä suuria linjoja tavoittelet: mitkä projektit pitää käynnistää, mitkä pitää saada valmiiksi. Minkälaisia rooleja sinulla on töissä, kotona tai vaikka talonyhtiön hallituksessa, ja miten ne palvelevat elämäntavoitteitasi? Miten voit keskittyä näistä niihin, jotka ovat elämäsi ja hyvinvointisi kannalta kaikkein olennaisimpia. Listaa lopuksi projektisi tärkeysjärjestykseen ja huolehdi siitä, että ainakin listan kärkipää tulee tehtyä valmiiksi. Voit käyttää apuna priorisointiin myös miellekarttoja ja muita menetelmiä. Katso lisää ideoita täältä.

3. Ajasta arkipäiville lepohetki

Amerikkalainen bisnestutkija Tony Schwartz on osoittanut, että puolen tunnin lepotauko työpäivän aikana nostaa merkittävästi sekä työviihtyvyyttä että työtehoa. Myös tulokset paranevat tupluurien seurauksena, jos Schwartzin amerikkalaisten huippuyritysten kanssa tekemiä tutkimuksia on uskominen.

On mahdollista saada liikaa hyvää: vaikka työskentelisit pyöreitä päiviä jatkuvassa arki-flow -tilassa, kroppa kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Siksi on myös tärkeää pitää huolta sielusi temppelistä. Urheilu, terveellinen ruoka ja lepo nostavat kaikki hyvinvointiasi merkittävästi.

Uuden urheiluharrastuksen aloittaminen tai ruokavalion muuttaminen ovat kuitenkin aika massiivisia urakoita. Kalenteriin puolen tunnin tauon buukkaaminen jokaiseksi syksyn arki-iltapäiväksi vie sen sijaan vain pari hiiren klikkausta. Ja jos pomo alkaa urputtaa “tehottomasta” työskentelytavastasi, lyö tampuurimajurille kouraan Schwartzin loistoteos The Way We Are Working Isn’t Working. Teoksessa Schwartz lataa kovaa tutkimustietoa teesiensä tueksi ja esittelee valtavan joukon menetelmiä, joiden avulla sekä työhyvinvointi että työteho kasvavat merkittävästi.

Kun tiedät mitä haluat tehdä, keskityt olennaiseen ja muistat levätä, on syksyinenkin arki kuin kuplia puhaltelisi.

Antoisaa syksyn alkua kaikille!