Olen kirjoittanut tässä blogissa aika paljon kutsumuksen merkityksestä. Nähdäkseni kenenkään ei tulisi tehdä sellaisia asioita, jotka eivät ole joko itsessään palkitsevia tai tähtää itsessään palkitseviin lopputuloksiin.
Oravanpyörässä juokseminen ei edesauta sen enempää yksilön onnellisuutta kuin yhteisön toimivuuttakaan.
Tästä huolimatta meille on iskostettu lapsesta pitäen, että elämä on rankkaa, ja erityisesti työ on tervanjuontia, joka on hoidettava, jotta saadaan pötyä pöytään. Näin monet päätyvät käyttämään valtaosansa elämästään sellaisten askareiden parissa, joilla ei ole itselle suurta merkitystä.
Osallistuin marraskuussa järjestettyyn TEDxProacademy-tapahtumaan. Puheenvuoroni käsitteli erityisesti teknologian vaikutusta tulevaisuuden peruskouluun. Linjasin joukon erilaisia oppiaineita, joista tulevaisuuden laajennetulla mielellä varustettu koltiainen voisi hyötyä. Lisäksi jo peruskoulussa tulisi nähdäkseni pureutua lapsen temperamentista kumpuavaan kutsumukseen. Koulun tulisikin keskittyä kunkin ihmisen kohdalla yksilöllisiin vahvuuksiin.
Jos koulutamme lapsemme kutsumuksellisiksi asiantuntijoiksi, rakennamme samalla yhteiskuntaa, joka koostuu verkottuneista alojensa intohimoisista tuntijoista. Nämä verkottuneet ekspertit tekevät työnsä loistavasti siksi, että he rakastavat sitä, mitä tekevät – eivät kuitatakseen jättibonukset tai saavuttaakseen toimistohuoneen ylimmästä kerroksesta.
Kutsumuksellisuuden tavoittelu ei ole tärkeää vain yksilön hyvinvoinnin kannalta. Se on keskeistä myös, jos haluamme synnyttää yhteiskunnan, jossa ihmisillä on aidosti hyvä olla.
PS. TEDx-puheenvuoroni julkaistiin eilen verkossa. Voit katsoa videon täältä.
Ajattelun ammattilainen 
”Koulun tulisikin keskittyä kunkin ihmisen kohdalla yksilöllisiin vahvuuksiin.”
Hieman tuo kommentti mukaileen Steiner -koulun ideologiaa. Joka on aikalailla hyvä ajatusmaailma.
Johanna,
Kiitos kommentistasi! En tunne Steiner-pedagogiikkaa kovin yksityiskohtaisesti, mutta aika monet tuntemistani Steiner-koulun käyneistä ihmisistä vaikuttavat kyllä hyvinvoivilta ja tasapainoisilta ihmisiltä. Kenties tässä on osasyy asiaan.
Hienoja ja tavoiteltavia teesejä, mutta tämän päivän realiteetit kouluissa eivät suosi yksilöllistä kutsumuskoulutusta. Ne voidaan unohtaa kun luokkakoot ovat jo yli 30 oppilaan ryhmiä.
Toivottavasti koulujärjestelmää saadaan uudistettua edes sen verran että etiikka tulee yhdeksi pakollista oppiaineista. Sitä kautta yhteiskuntaan synnytetään hitunen inhimillisyyttä.
Arvon Maa Tiainen,
Kiitos erinomaisesta huomiosta! Etiikka pitäisi ehdottomasti lisätä tuonne tulevaisuuden koulun opintosuunnitelmaan. Ymmärtämättä, mikä on oikeasti hyvää tai oikein on vaikeaa elää hyvää elämää, vaikka olisi millaiset luovuus- tai tuottavuustaidot.
Mitä tulee tämän päivän realiteetteihin, ne ovat kuitenkin huomisen historiaa. Pitämällä tavoitteen parempaan aktiivisessa keskustelussa myös hissukseen tönimme maailmaa parempaan päin.
Juup, valitettavasti suurin osa ihmisistä haluaa mennä siitä mistä aita on matalin…. eli ei uskalleta TOTEUTTAA itseään, ei uskota omiin kykyihin/mahdollisuuksiin.
En usko että sitä piirrettä pystytään (kutsumus)koulutuksella muuttamaan…. tai ehkä vuosisatojen päästä.
Lasten ”koulutus” aloitetaan jo lapsuusiässä ja jos sitä ”työtä” ei ole tehty, niin on sula mahdottomuus koulutuksella vaikuttaa yksilöllisiin vahvuuksiin 😦
…. eli korostan vanhemmuuden merkitystä lasten”kutsumus koulutuksessa”
Maa Tiainen,
Luulen, että lapsilla ei juuri ole ongelmaa itsensä toteuttamisessa. Nähdäkseni sitä ei tarvitse oppia – siitä ehkä ennemminkin opitaan pois tällä hetkellä. Mutta olet oikeassa: vanhemmuuden rooli on tässä(kin) kyllä keskeinen.
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Kutsumus ja yhteiskunta | Ajattelun ammattilainen -- Topsy.com