Tyttäreni on viime aikoina opetellut toinen toisensa jälkeen vaikuttavampia akrobaattitemppuja. Temput ovat selvästikin hänelle palkitsevia itsessään. Siitä huolimatta on tärkeää viiden minuutin välein huutaa: ”Isi, tule katsomaan.” Temput syttyvät todelliseen roihuun vasta, kun joku havaitsee ne.
Mikä tekee inhimillisen toiminnan tuloksista merkityksellisiä? Itse toiminta on merkityksellistä, kun se on kutsumuksellista. Mutta se, mitä toiminnasta seuraa – se, mikä on olemassa sen seurauksena – on merkityksellistä vasta, kun se jaetaan jonkun toisen kanssa.
Oleminen on jakamista.
Miksi Gösta Sundqvist halusi jakaa sävelteoksensa toisten kanssa, vaikka ei itse viihtynytkään yleisön edessä? Miksi joka ikinen pikkuvekara huutaa isin tai äidin katsomaan uutta temppuaan? Tai miksi filosofian tutkijanplanttu alkaa pitää tällaista blogia? Synnyttääkseen jotain, joka on oikeasti olemassa.
Piispa George Berkeley teki aikanaan kuuluisaksi iskulauseen esse est percipi –oleminen on havaituksi tulemista. Berkeleyn mukaan olion olemassaolo edellyttää aina jonkun, joka havaitsee sen. Pöytälaatikkoon haudatut runonpätkät ja romaaniaihiot, treenikämpän seinille kaikuvat tulevaisuuden hitit tai kapakan pöydässä humalaan katoavat tieteelliset läpimurrot eivät ole oikeastaan olemassa. Ne lepattavat kenties hetkisen tekijänsä mielessä – mutta todellisia olioita niistä tulee vasta jos ne jaetaan toisten kanssa.
Nykyaikana internet tekee jakamisesta yhä helpompaa. Samalla se tekee myös olemisesta yhä helpompaa. Mitä erikoisimmista asioista kiinnostuneet nörtit löytävät vertaistukea maanosien halki. Erikoisista tieteen tai taiteen aloista kiinnostuneet tulevat einsteinit ja picassot löytävät teoksilleen yleisön. Jokainen voi löytää oman heimonsa verkossa, ja sitä kautta tulla olevaksi ja merkitykselliseksi omalle globaalille digitaaliselle kylälleen. Oleminen on jakamista.
Ajattelun ammattilainen 
Täsmälleen samaa mieltä.
Internetin kautta jakaminen on samaa kuin jakaisi myötätuntoa köyhälle, joka on kuolemassa nälkään.
tässä se jälleen on. kiitos. sinä planttu olet siis nyt tukevammin olemassa;). jatka olemista:).
Improvisaation periaatteista sovellettuna suoraan – kun ollaan samassa sopassa yhdessä, jakamalla tekemistä päästään yhdessä jonnekin, mihin kumpikaan ei olisi päässyt yksinään. Jakaminen vie asioita ja ihmisiä eteenpäin.
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Oleminen on jakamista | Ajattelun ammattilainen -- Topsy.com
Oivasti ilmaistu Lauri!
Ideoihin pätee sama analogia. Jos ne vain leijailevat visionäärin päässä, ne ovat täysin yhdentekeviä. Vasta idean toteuttaminen tekee ideasta olevan.
tammikuu44: Tuo voi pitää paikkansa, mutta haluaisin kuulla, miksi ajattelet näin? Eikö esim. tämän blogipostauksen sisältö voi olla hyödynnettävissä Internetin ulkopuolella?
Täysin mahdollista, että jakaminen on hauskaa ja joskus hyödyllistäkin, olen samaa mieltä. Useimmiten se tuntuu kuitenkin vaikeita asioita ja todellista elämää kohdatessa olevan täysin mahdotonta esim. vastuun jakaminen, verotuksen tasainen jakaminen yms.
Sitäpaitsi Juuso, jos on kaksi lasta ja yksi omena: jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta jaettu omena on vain puolikas.
Juuso,
Kiitos kommentistasi! Olen täysin samaa mieltä. Tässä kenties sopiva sitaatti George Bernard Shaw:lta:
”If you have an apple and I have an apple and we exchange these apples then you and I will still each have one apple. But if you have an idea and I have an idea and we exchange these ideas, then each of us will have two ideas.”
Ööh, olenko siis olemassa jos kukaan (muu) ei minua havaitsisi?
Olisin.
Mutta ongelma voisi tulla silloin jos unohtaisin että olen olemassa eikä kukaan sitä minulle kertoisi. (Peilivertaus).
Turha pelko kaiketi, enhän varmasti kaipaisi itseäni jos olisin unohtanut olevani olemassa.
Jakaminen tekee minusta (vain) konkreettisemman.
Ajatus päässäni on nyt kirjoitettu konkreettiseempaan muotoon.
Tähän yhteyteen sopiikin tämä:
http://laventelilulla.blogspot.com/2010/09/olet-mita-ajattelet.html
Hanna,
Hyvä kysymys. Tätä Berkeleykin pohti aikanaan, ja päätyi toteamaan, että kyllä havaitsemattomatkin ovat olemassa, koska Jumala havaitsee ne kuitenkin. Tästä voi toki olla nykyaikana montaa mieltä, eikä Berkeleyn fenomenalismi ole aivan ongelmatonta muutenkaan.
Mutta muotoilusi siitä, että jakaminen tekee asioista konkreettisempia saattamisesta viehättää minua: tästähän itse asiassa on kyse. Kyllä se ideanikkarin oivalluskin on jo tavallaan olemassa, mutta siitä tulee jollakin tavalla todellisempi tai konkreettisempi kun se on jaettu.
Kiitos kaikille mielenkiintoisista ja kannustavista kommenteista!