Kuinka löydän uutistulvasta olennaisen?

Ensimmäisessä Sherlock Holmes -romaanissa A Study in Scarlet tohtori Watson ihmetteli Holmesin hämmästyttävän rajallista tietämystä. Etsivänero kun tiesi yhtäältä kaiken vaikkapa sikarintuhkasta tai kengänpohjista, muttei toisaalta ollut kuullutkaan siitä, että Maa kiertää Aurinkoa. Watson valisti Holmesia, ihmetellen aukkoja tämän yleissivistyksessä.

Holmes vastasi Watsonille: “Hyvä Watson, nyt kun olet kertonut minulle tämän, pyrin parhaani mukaan unohtamaan sen. Mitä hyötyä minulle on rikosten ratkaisemisessa siitä, miten taivaankappaleet liikkuvat?” Holmes ymmärsi hyvin tosiseikan, joka korostuu nykyaikaisessa tietotulvassa entisestään: kaikesta ei voi tietää kaikkea. Niinpä kannattaakin keskittyä omille elämänalueille keskeiseen tietoon.

On älytöntä, että nykyihmisen pitäisi tietää vähän kaikesta.

Nähdäkseni olisi paljon parempi niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta, että ihmiset keskittyisivät omiin intohimon kohteisiinsa. Yhteisö, joka koostuu joukosta ihmisiä, jotka tekevät kaikkea vähän sinne päin toimii tuskin puoliksikaan niin jouhevasti, kuin yhteisö, jossa kaikki ovat oman alansa asiantuntijoita.

Puolisentoista vuotta sitten päätin lakata lukemasta lehtiä. Aiemmin selailin esimerkiksi Hesarin aamuisin kannesta kanteen. Luin siis paljon sellaista, mikä ei kiinnostanut – ja mistä en puolen tunnin päästä muistanut enää hölkäsen pöläystä. Lopulta kyllästyin ajan ja ajattelun hukkaan. Mietin, miten päivittäistietoa voisi löytää keskittyneemmin. Ratkaisu oli juuri päinvastainen kuin aluksi luulin: informaation vähentämisen sijaan sitä pitääkin lisätä! Kehitin uudenlaisen informaation käsittelytavan, jota nimitän informaatioimmersioksi eli tietoon upottautumiseksi.

Informaatioimmersio toimii seuraavasti. Rakenna Googlen iGoogle-palvelua käyttäen sivu, jolla näet yhdellä silmäyksellä otsikot noin viidestätoista uutispalvelusta, New York Timesista BBC:hen, Hesarista Dagens Nyheteriin. Kun sivu on valmis, voit antaa katseesi harhailla otsikosta toiseen. Jos näet jotain, joka kiinnostaa, klikkaa artikkeli auki. Lue tekstin johdanto. Jos teksti on yhä kiinnostava, lue koko artikkeli. Monesti artikkelin lopusta saattaa löytyä lähdeviite, jota voit halutessasi seurata. Näin saatat aamutuimaan tutustua peräti uuteen akateemiseen tutkimukseen, henkilökuvaan tai suosikkijoukkueesi syntyhistoriaan satunnaisten urheilutulosten ja kulttuuriuutisten sijaan.

Tällainen lukutapa syventää tietämystäsi huomattavasti. Oppiminen perustuu altistukselle ja kiinnostukselle. Informaatio jää varmasti mieleesi, jos luettu asia perustuu omaan kiinnostukseesi. Jos informaatiota on vielä tarpeeksi niin, että löydät koko ajan jotakin mielenkiintoista, opit jatkuvasti. Se ei vaadi erityisiä geenejä tai neroutta. Oman maun mukaan järjestelty iGoogle-sivu riittää.

Löydät tarkemmat ohjeet oman iGoogle-sivun rakentamiseksi Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Oppaasta löydät myös llisää vinkkejä verkkoteknologian hyödyntämiseen ajattelun laajentamiseksi.

Ota käyttöön laajennettu mielesi

Neurotieteen tämänhetkisen käsityksen mukaan ihmisen pitkäkestoiset muistot tallentuvat aivojen keskiosassa sijaitsevaan merihevosen muotoiseen hippokampukseen. Tämän pienehkön elimen uskotaan siis toimivan eräänlaisena ajattelun kovalevynä.

Ajattelutoiminnan kannalta on kuitenkin yhdentekevää, sijaitseeko käyttämäsi informaatio hippokampuksessasi vai vaikkapa muistikirjassa.

Ajattelun kannalta informaation sijaintipaikalla ei ole merkitystä – kunhan pääsemme informaatioon käsiksi tarpeeksi nopeasti.

Jos hippokampuksesi korvattaisiin riittävän nopealla kovalevyllä, et huomaisi mitään eroa. Jos kovalevy puolestaan sijaitsee serverifarmilla, mutta pääset sen sisältämään informaatioon käsiksi sekunneissa, on informaatio käytettävissäsi siinä, missä mieleenpainamasikin.

Tällaiset pohdinnot kuuluivat vielä kymmenen vuotta sitten tieteiskirjallisuuteen. Viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Kosketusnäytölliset älykännykät, Googlen entisestään parantuneet semanttiset operaattorit ja vuonna 2008 toimintansa aloittanut verkkomuistipalvelu Evernote tuovat informaation nyt sekunneissa käytettäväksesi, missä ikinä oletkaan.

Andy Clarkin ja David Chalmersin laajennetun mielen hypoteesin mukaan ajatustoiminta ei ole vain aivotoimintaa. Jos aivotoiminnon voi ulkoistaa, on se yhdentekevää itse ajatuksen kannalta, kunhan ulkoistaminen ei hidasta itse ajatustoimintaa.

Nykyaikana pääset Googlen ja Wikipedian avulla mobiililaitetta käyttäen mistä tahansa käsiksi kaikkeen internetin sisältämään informaatioon sekunneissa. Jos taskussasi on iPhone, on internetin informaatio käytännössä yhtä nopeasti käytettävissäsi kuin jos olisit painanut informaation mieleesi.

Käyttämällä mobiililaitetta voit hyödyntää internetin sisältämää informaatiota yhtä nopeasti kuin koulussa oppimaasi. Ja tallentamalla itsellesi tärkeän informaation Evernote-verkkopilveen pääset siihen sekunneissa käsiksi mistä tahansa missä on internet. Tällöin tiedät kaiken, minkä internet tietää, etkä unohda mitään, minkä olet tallentanut Evernoteen.

Jos haluat ottaa käyttöön laajennetun mielesi, lataa täältä upouusi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen opas 1.0. Oppaassa neuvotaan, miten saat Googlen ja Wikipedian vasteajat painettua muutamiin sekunteihin, miten voit rajata internetin tietotulvasta itsellesi olennaisen informaation ja miten voit tallentaa internet-pilveen kaiken tarpeellisen informaation niin, että se on käytettävissäsi missä tahansa, milloin tahansa. Ota käyttöön laajennettu mielesi: tiedä kaikki, löydä kaikki, älä unohda mitään.