3 tapaa käyttää ruumiinkieltä

Ihmisten väliset viestit eivät välity vain siinä, mitä sanomme. Myös ruumiimme viestii jatkuvasti aikeistamme, ajatuksistamme ja tunteistamme. Tässä kolme hyvää syytä siihen, minkä takia on hyvä oppia tuntemaan ruumiinkieltä.

1. Tunnista sanattomat viestit

Viestintä ei perustu vain sanottuun. Monien tutkimusten mukaan valtaosa ihmisten välisestä viestinnästä perustuu ilmeiden, ruumiinkielen ja äänenpainojen tulkintaan. Albert Mehrabianin 1950-luvulla tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että  sanavalintojen rooli viestin välittämisessä on vain noin 7 prosenttia kokonaisviestinnästä.

Opettelemalla tulkitsemaan ruumiinkieltä tunnistat, milloin keskustelukumppanisi on aidosti kiinnostunut sanomastasi, ja milloin puheenaihetta kannattaa vaihtaa pikimmiten. Ruumiinkieltä tulkitsemalla osaat ohjata puheenaiheet kummallekin osapuolelle mieluiselle maaperälle.

Sanattomien viestien tulkinnassa kannatta olla kuitenkin myös varuillaan. Joskus kädet menevät puuhkaan vain siksi, että keskustelukumppanillasi on kylmä – eikä siksi, että hän kokisi juttusi uhkaavaksi. Samaten niin sanotut valehtelusignaalit ovat usein harhaanjohtavia – ihminen kun käyttäytyy lähes kuin valehtelisi esimerkiksi silloin, jos häntä vain epäillään valehtelemisesta.

Yleisimpien ruumiinkielen signaalien tunnistaminen on kuitenkin hyödyllistä viestinnän tehostamiseksi. Näin opit tulkitsemaan juttukumppanisi viestit sujuvasti.

2. Viestitä kehollasi

Ruumiinkielen tulkinnan lisäksi on hyvä tuntea erilaiset keholla viestimisen tavat. Jos esimerkiksi pidät esitelmää, ei yleisöä kannata osoitella sormella – se koetaan yhtenä uhkaavimmista eleistä. Sen sijaan esimerkiksi puheenvuoroja jakaessasi voit osoittaa vuorossa olevaa avoimella kädellä.

Yleensäkin on hyvä paljastaa kämmenet sekä uusia ihmisiä tavatessasi, että esitelmöidessäsi. Näin muut näkevät, että olet hyvällä asialla. Kyseessä on samaa perua oleva ele, kuin kätteleminenkin – paljaat kämmenet eivät kätke asetta.

On myös hyvä opetella hymyilemään erilaisissa esiintymis- ja vuorovaikutustilanteissa. Hymy on yksi tehokkaimmista jään sulattajista, ja yksi valloittavimmista tavoista viestiä ilmein. Tässäkin tietoisella harjoituksella saat ihmeitä aikaan, olit sitten luonnostasi millainen yrmyniska tahansa.

3. Vaikuta mielialoihisi

Kuten kirjoitin maanantain blogitekstissä, voit vaikuttaa ruumiinkielelläsi myös omiin mielialoihisi. Hymyilemällä sateisena maanantaipäivänä piristät omaa mielialaasi. Purkamalla puolestaan erilaisia ruumiisi puolustusasentoja kuten ristittyjä käsiä tai jalkoja tunnet olosi itsevarmemmaksi.

Jostakin syystä ilmeidemme ja tuntemusten välillä kulkee kaksisuuntainen tie. Kun yhdistät tätä ymmärrystä ruumiinkielen tuntemukseen, voit vaikuttaa monipuolisesti omiin tuntemuksiisi säätelemällä asentojasi, eleitäsi ja ilmeitäsi.

Ruumiinkieli on kieli, jota kaikki puhumme enemmän tai vähemmän luonnostaan. Opettelemalla ruumiinkielen aakkoset kykenet ymmärtämään juttutoveriasi entistä jouhevammin, viestittämään kehollasi sekä vaikuttamaan myönteisesti omiin mielialoihisi. Alkuun pääset vaikkapa tutustumalla Barbara ja Allan Peasen kirjaan The Definitive Book of Body Language. Voit tilata sen täältä.

Mitä sinun ruumiinkielesi kertoo – ja mitä voit tehdä sillä?

Hymyiletkö siksi, että olet onnellinen – vai oletko onnellinen siksi, että hymyilet? Tosiasiassa kumpikin pitää paikkansa. Hymy seuraa hyvää oloa, mutta vääntämällä kurjana päivänä suupielet ylöspäin, alkaa myös usein tuntua paremmalta. Tämä kaksisuuntaisuus ei rajoitu kuitenkaan vain hymyyn. Koko ruumiisi kertoo, miltä sinusta tuntuu – ja ruumiisi avulla voit myös vaikuttaa tuntemuksiisi.

Ruumiinkielen tuntemus on hyvä apu sosiaalisessa kanssakäymisessä.* Jos työtoverisi kuuntelee juttuasi kädet puuhkassa, on hyvä tietää, että hän kokee juttusi uhkaavaksi tai tylsäksi. Ja jos taas treffikumppanisi fiksailee jatkuvasti kampaustaan, voi olla, että tänään käy flaksi.

Viestität jatkuvasti ruumiinkielelläsi, miltä sinusta tuntuu. Voit myös vaikuttaa omiin tuntemuksiisi tarkkailemalla ruumiinkieltäsi.

Jos huomaat kuuntelevasi tylsää kollegaa kädet puuhkassa, laita kädet sivuille. Tällöin viestität kollegallesi, että olet oikeasti kiinnostunut hänen sanomastaan. Näin kiinnostut myös helpommin siitä, mitä sinulle sanotaan. Myös luennon kuuntelu kädet puuhkassa on aivan erilainen kokemus, kuin käsiä pöydällä lepuuttaen. Jos taas istut jalat ristissä, viestität epävarmuutta. Koivet avaamalla tunnet myös olosi pian itsevarmemmaksi, ainakin jos et ole oikeasti hyökkäyksen kohteena.

Samaten kannattaa kokeilla vääntää suupielet hymyyn vaikka väkisin, jos maanantaiväsymys pääsee yllättämään. Fritz Strackin 1980-luvulla tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että suupielten ylös vääntäminen lisäsi ihmisten onnellisuuden tunnetta – vaikka koeasetelmassa temppu tehtiin pitämällä lyijykynää hampaiden välissä.

Jostain syystä ruumiinkieli toimii kumpaankin suuntaan. Ruumiinkielesi ei siis ainoastaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Sen lisäksi, että viestit tuntemuksiasi koko kehosi voimalla muille, voit myös kertoa itsellesi, miltä haluat, että sinusta tuntuu hyödyntämällä ruumiinkieltäsi. Kokeile vaikka.

* Jos olet kiinnostunut tutustumaan ruumiinkieleen, aloita vaikkapa kurkkaamalla Barbara ja Allan Peasen teosta The Definitive Book of Body Language.

4 keskeisintä dialogityökalua

Kommunikaatiomme on usein dialektista: se perustuu vastakkainasettelulle. Monesti hedelmällisempi kommunikaatiotapa on kuitenkin dialogisuus. Dialektista argumentaatiota siivittävät erityisesti logiikan ja retoriikan taidot. Tässä esittelen sen sijaan dialogisen kommunikaation neljä keskeisintä työkalua.

1. Kuuntelu

Sanat eivät merkitse kaikille samaa. Esimerkiksi uskonnollisessa keskustelussa keskuskäsitteet saattavat merkitä keskustelijoille aivan eri asioita. Sellaiset sanat kuin ’Jumala’ ja ’rukous’ merkitsevät jotain tavattoman erilaista esimerkiksi kristitylle, hindulle ja ateistille.

Kuuntelu tarkoittaa sitä, että dialogin osapuolet pyrkivät aidosti ymmärtämään myös itselleen vierasta näkökulmaa. Tämä ei onnistu, jos vastapuolen puheenvuoro on vain tauko joka täytyy sietää, jotta pääsee jatkamaan omia perusteluitaan. Kuuntelemalla ja tarkkailemalla dialogin osapuoli kykenee kytkemään oman ajattelumaailmansa rikkaasti vastapuolen esittämiin perusteluihin ja synnyttämään pohdintaa käsillä olevasta ongelmasta.

2. Vastapuolen kunnioittaminen

Vastapuolen kunnioittaminen tarkoittaa, että dialogin osapuoli olettaa vastapuolen perustelujen olevan mielekkäitä riippumatta siitä, miltä ne aluksi tuntuvat. Monesti vieras kanta tuntuu aluksi täysin päättömältä. Dialoginen keskustelija ymmärtää kuitenkin, että yhteisymmärryksen synnyttäminen voi olla vaikeaa riittävän erilaisista fundamentaalisista sitoumuksista johtuen.

Dialoginen keskustelija ei aseta mitään ajattelutapaa etusijalle. Sen sijaan dialogissa pyritään löytämään ongelman kannalta olennaiset lähestymistavat sekä omasta että keskustelukumppanin käsittelytavasta. Näin aluksi täysin absurdiltakin vaikuttava näkemys saattaa osoittautua käyttökelpoiseksi. Siksi siis vastustajan näkemystä täytyy kunnioittaa, vaikkei sitä vielä ymmärtäisikään.

3. Arvostelusta pitäytyminen

Arvostelusta pitäytyminen liittyy läheisesti vastapuolen kunnioittamiseen. Vain sellaisen arvostelun esittäminen on mielekästä, jolla on painoarvoa myös siinä viitekehyksessä, jossa vastapuoli tarkastelee argumenttia.

Maakeskisen astronomian kannattaja voi esittää joukon toinen toistaan vahvempia argumentteja aurinkokeskeisyyttä vastaan – esimerkiksi argumentin siitä, että on silminnähden ilmeistä, ettei maapallo liiku. Tällainen väite on kuitenkin mieletön aurinkokeskeisessä astronomiassa, jossa liikkeen kiintopiste on määritelmällisesti irrotettu maapallosta. Arvostelun mielekkyys edellyttää, että keskustelijat tarkastelevat maailmaa riittävän samanlaisella tavalla.

4. Suoraan puhuminen

Suoraan puhuminen tarkoittaa sitä, että kaikki argumentit muotoillaan mahdollisimman selkeiksi ja totuudenmukaisiksi. Dialoginen keskustelija pyrkii tietoisesti ilmaisemaan oman kantansa mahdollisimman tarkkarajaisesti ja varmistumaan siitä, että vastapuoli on ymmärtänyt viestin oikein senkin uhalla, että argumentointi päätyisi näin jopa tukemaan vastustajan kantaa.

Tämä ei edellytä välttämättä sitä, että dialoginen keskustelija olettaisi oman kantansa olevan itsessään tosi klassisessa merkityksessä. Se tarkoittaa vain, että keskustelija tavoittelee mahdollisimman rehellistä ja suoraa tapaa ilmaista oman käsityksensä.

Lopuksi on huomattava, että toisin kuin dialektiikassa, jossa tutkimus on tuottanut koko joukon logiikan ja retoriikan sääntöjä, ovat dialogisen argumentaation metodit enimmäkseen toiminnallisia. Dialogi ei perustu ennalta määritellylle säännöstölle, vaan nojaa ennen kaikkea vuorovaikutuksessa syntyvälle intuitiiviselle tuntumalle siitä, miten kukin perustelu kannattaa muotoilla. Dialogissa erilaiset näkemykset pyritään sovittelemaan yhteen. Samalla luodaan kokonaan uudenlaisia näkökulmia.

Kaksi tapaa kommunikoida

On olemassa kaksi tapaa kommunikoida. Yleisesti vallalla oleva kommunikaatiotapa on dialektinen. Tämä antiikin kreikan keskustelutaitoon nojaava viestintämuoto tiivistyy suurin piirtein seuraavaan toteamukseen: ”On olemassa yksi totuus. Minä tiedän sen. Jos olet hetken hiljaa, niin saatat oppia jotain.”

Dialektiikka perustuu siis vastakkainasetteluun.

Oletetaan, että on olemassa oikea ja väärä tapa toimia ja riittävän pitkään nahistelemalla jompi kumpi osapuoli vie voiton. Parhaassa tapauksessa päästään kompromissiin.

Toinen, harvemmin tavattu kommunikaatiomuoto on dialoginen kommunikaatio. Dialogisuuden perusperiaate on: ”Minulla on tällainen tapa ajatella ja sinulla tuollainen. Vaikka en vielä näekään asiaa sinun näkökulmastasi, voin varmasti oppia jotain, kunhan kuuntelen tarkkaavaisesti.”

Dialogisuuden päämääränä on erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen.

Nähdäkseni on hyvä tuntea kummankin kommunikaatiomuodon niksit. Dialektinen kommunikaatio on erittäin tehokasta ja taloudellista. Jos täytyy saada lapsi pelastettua jyrkänteeltä, ei kannata jäädä muodostamaan keskusteluyhteyttä. Napakka dialektinen ”Pois sieltä!” toiminee parhaiten. Arjen tuoksinassa dialektisuus synnyttää kuitenkin turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja.

Silloin kun on aikaa ja energiaa puhua, on dialogisuus aina rikastavampi kommunikaatiomuoto. Keskustelemalla dialogisesti kaikki osapuolet pystyvät laajentamaan omaa maailmankatsomustaan ja ymmärtävät paremmin erilaisia tapoja tarkastella keskustelun kohteena olevaa asiaa.

Dialektiikka toimii hyvin silloin, kun keskustelukumppanit ajattelevat jo pitkälti samalla tavoin. Dialogisuutta vaaditaan ennen kaikkea silloin kun keskustelukumppaneiden ajattelutavat ovat jyrkästi erilaiset. Samat sanat merkitsevät kirjaimellisesti eri asioita muslimille ja lestadiolaiselle, vihervassarille ja kokoomuslaiselle. Tällöin logiikkaan ja argumentointiin perustuva kommunikaatio johtaa vain nyrkkien heilutteluun. Dialogisuus puolestaan avaa näkökulmia käsitteiden ytimeen ja vapauttaa tätä kautta myös jyrkästi eri tavoin ajattelevat ihmiset synnyttämään hedelmällisen keskustelutilanteen.

Dialektisuus ja dialogisuus ovat molemmat rikastavia ja käyttökelpoisia kommunikoinnin tapoja. Dialektisuus on kuin gregoriaanista kirkkolaulua: siinä lauletaan yhtä nuottia kerrallaan, mutta parhaillaan juhlallisesti ja riemuiten. Dialogisuus taas on kuin moniäänistä kuorolaulua: siinä eri äänet sovitetaan soimaan yhteen niin, että tuloksena on kohottava harmonia, jollaista ei olisi voinut olla olemassa ilman jokaista erilaista ääntä.

Dialektiikasta kiinnostunut voi tarttua esimerkiksi Juhana Torkin oivalliseen teokseen Puhevalta. Dialogisuutta voi puolestaan harjoittaa tutustumalla vaikkapa William Isaacsin loistokirjaan Dialogue – and the Art of Thinking Together.

PS. Jos olet kiinnostunut oppimaan taitavaksi viestijäksi ja argumentoijaksi, osallistu Kriittisen korkeakoulun filosofisen argumentaation kurssille 30.–31.10. Ilmoittaudu osoitteessa info@kriittinenkorkeakoulu.fi. Lisätietoja löydät täältä.

Viestitä, kuka oikeasti olet

On aika tyypillistä suurennella omia ansioita. Unelmatyöpaikan eteen vääristellään tosiasioita hyvän ensivaikutelman synnyttämiseksi. Ja treffeillä päälle näkyvät vain parhaat puolet. Meillä on käsitys siitä, minkälaisia meidän tulisi olla. Pyrimme täyttämään tuon käsityksen parhaamme mukaan. Miellyttäminen ei kuitenkaan johda kuin harmeihin.

Jos kumarrat joka suuntaan, myös pyllistät joka suuntaan.

Muodostamasi mielikuva ideaali-itsestä on aina rajallinen. Et pysty toteuttamaan ideaaliasi jokaisessa tilanteessa. Näin esittämäsi ideaalin ja todellisen itsesi välille syntyy ristiriitoja. Ideaali-minäsi voi myöskin hankkia sinulle unelmatyöpaikkasi tai -siippasi. Mutta pian huomaatkin, että elääksesi unelmaasi joudut käyttämään valtavasti voimavaroja julkisivusi ylläpitämiseen. Sinulla on se mitä tavoittelit – kunhan vain et ole juuri sinä.

Fasadin eli julkisivun ylläpitämisen sijaan kannattaa viestittää avoimesti, kuka olet silläkin uhalla, että et ole ihan kaikille mieleen. Esiintymällä omana itsenäsi muodostat syvälle omaan olemukseesi kytkeytyviä sosiaalisia yhteyksiä. Näin toimit ennen pitkää juuri sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat omia syvimpiä pyrkimyksiäsi – ja jotka viihtyvät seurassasi siksi, että olet juuri sellainen kuin olet. Rohkenisin jopa väittää, että se todellinen unelmaduuni – se, jossa heräät joka aamu riemusta soikeana, että pääset taas hommiin – löytyy vasta, kun esiinnyt juuri omana itsenäsi.

En tarkoita, että sinun tulisi luopua hienotunteisuudesta ja päästää jokainen viettisi valloilleen. Elämässä on paljon paloalttiita tilanteita, joissa on hyvä toimia poliittisesti korrektisti. Mutta jos julkisivun ylläpitäminen jää tavaksi, saatat löytää itsesi tilanteesta, joka olisi kyllä ihana julkisivusi kaltaiselle ihmiselle – mutta itsellesi silkkaa tervanjuontia.

Dr. Seuss:in sanoin: ”Be who you are and say what you feel, because those who mind don’t matter, and those who matter don’t mind.”